Afganistan on taas uutisissa sen jälkeen, kun Yhdysvallat vetäytyi sieltä ja vallan on ottanut Taliban-liike. Mutta miten Afganistan tuli tähän tilanteeseen? Tämä artikkeli on toinen osa sarjassa, joka kertoo Afganistanin historiasta 1800-luvun alusta nykyaikaan.
Habib Allah Khan valtakausi ja nykyajan tulo
“Rautaemiirin” Abd al-Rahman Khanin kuoleman jälkeen vuonna 1901 valtaan nousi hänen vanhin poikansa Habib Allah Khan. Afganistan oli 1900-luvulla pitkään Britannian protektoraatti ja sen ulkopolitiikka oli Britannian imperiumiin intresseissä. Samalla britit maksoivat Afganistanin Emiirille tukirahaa ja aseet. Briteille Afganistan oli puskurivyöhyke Venäjän keisarikuntaa vastaan, joka näinä vuosina levitti oman valtansa alueelle.
Habib Allah Khan valtakaudella Afganistan aloitti pikkuhiljaa rakentaa teollisuutta. Rakennettiin ensimmäinen tehdas, joka tuotti aseita, patruunoja, parkittua nahkaa, alkoholia, happoja, sinkkiä, kuparituotteita, kynttilöitä, saippuaa ja huonekaluja. Tehdas työllisti noin 1500 työläistä. Vuonna 1903 Afganistanissa avattiin kenkätehdas, joka tuotti noin 400 paria kenkiä päivässä.
Uuden Emiirin valtakaudella alkoivat laajat sotilasreformit. Vuonna 1909 avautui sotilaslyseo, jonka tehtävä oli kouluttaa Afganistanin armeijalle upseereita. Sen ensimmäinen rehtori oli turkkilainen upseeri. Eikä tämä ollut ainoa alue, missä turkkilaiset olivat huomattavassa asemassa. Myös siviilikoulutuksessa alettiin ottaa mallia Osmanian valtakunnasta ja maahan kutsuttiin turkkilaisia kouluttajia.
Myös Emiirin hovissa tapahtui muutoksia ja sinne tuotiin länsimaalaiset standardit, mutta nämä ”sivilisaation herkut” eivät levinneet palatsien ulkopuolelle. 1900-luvun alussa Afganistanin lukutaitoprosentti oli vain 2%.
Turkkilaiset kaaderit eivät pelkästään tuoneet maahan omia taitojaan, vaan myös omat aatteensa. Osmanin valtakunnan Nuorturkkilainen liike oli esimerkillinen Afganistanin intellektuellille eliitille ja Afganistanissa muodostui oma liberaali modernisoitava liike, joka sai nimityksen Nuorafgaanit.
Nuorafgaanien tehtäviä olivat:
- Despotismin poistaminen ja perustuslaillisen järjestelmän luominen
- Parlamentin perustaminen vapaiden vaalien kautta
- Tehokas hallitus
- Nykyaikaisen sivilisaation levittäminen
- Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja kansan oikeuksien suojelu
- Kansallisen yhtenäisyyden perustan vahvistaminen
- Poliittisen itsenäisyyden saavuttaminen kansallisen hallinnon alaisuudessa
Nuorafgaanien vastustajia olivat Emiirin hovin konservatiivit ja hänen lähipiirissään ollut Komprador-ryhmä, joka kannatti vain maltillisia reformeja ja Britannian protektoraatin jatkoa. Emiiri Habib Allah Khan vastusti aktiivisesti Nuorafgaanien yrityksiä politiikassa ja aloitti sorron heitä vastaan.
Yksi tärkeimmistä hahmoista Nuorafgaanien liikkeessä oli Mohammadzai-klaanin jäsen Mahmud Tarzi. Hän sai mahdollisuuden matkustaa ympäri maailman ja toi länsimaaliset aatteet Afganistaniin. Hänen tyttärensä Soraja Tarzi meni naimisiin prinssi Aman Allahin kanssa, mikä oli hyvin huomattava tekijä maan tulevissa tapahtumissa
Ensimmäisen maailmansodan aikana Afganistanissa käynnistyi vahva keskusvalloille myönteinen propagandakampanja. Sitä edeltävinä vuosina myös Saksa alkoi pikkuhiljaa levittää vaikutusvaltaansa Britannian Intian lähistöllä. Mm. ensimmäisen afgaanitehtaan koneiston uudistuksen suorittivat saksalaiset. Sodan aikana Afganistan oli juuri Intian vuoksi Saksalle tärkeä. Maan eliitit myös olivat vaatineet Afganistanin liittymistä sotaan islamislaisen solidaarisuuden nimissä (Osmanien valtakunta oli keskusvaltio). Lopulta Emiiri piti maan sodan ulkopuolella. Emiirin passiivisuus raivoistutti opposition ja lopulta tämä johti hänen murhaansa vuonna 1919.
Aman Allah Khan valtakauden alku ja Afganistanin itsenäistyminen
Habib Allah Khanin murhan jälkeisessä valtataistelussa voiton peri hänen poikansa Aman Allah Khan. Uusi Emiiri alkoi valmistautua maan irrottamiseen Britanniasta. Hän aloitti sotiin valmistautumiasen ja käynnisti suhteet Neuvosto-Venäjän kanssa.
Britannian imperiumi oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen heikentynyt, mutta edelleen ehjä. Emiiri ilmoitti kuitenkin 13. huhtikuuta 1919, että Afganistan on itsenäinen valtio. Neuvosto-Venäjä oli ensimmäinen valtio, joka virrallisesti tunnusti tämän julistuksen. Britit eivät halunneet luovuttaa omaa valtaansa ja protektoraattia ja nämä erimielisyydet johtivat uuteen sotaan Afganistanin kanssa.
Aman Allah Khan oli nostanut Intian rajalla kapinan ja julisti pyhän sodan (Jihad) brittejä vastaan. Kuudes toukokuuta alkoi kolmas afgaanisota. Aluksi afgaanit saivat tungettua britit Intiaan, mutta siirtomaa suoritti onnistuneesti vastaiskun. Lopulta sota juuttui paikoilleen ja osapuolien eteneminen pysähtyi.
Tämä johtui siitä, että britit olivat laittaneet kovat panokset valkoisten voittoon Venäjän sisällissodassa. Britit olivat mm. tunkeutuneet Venäjän sisällissodassa valkoisten puolelle. Usko oli silloin kova, että Neuvostovalta kaatuu heti alkuunsa.
Afganistanin tärkeys alkoi pikkuhiljaa hävitä brittien silmissä. Kahdeksas elokuuta osapuolet allekirjoittivat Rawalpindin sopimuksen. Sopimuksen mukaan Afganistanin ja Intian raja vahvistettiin, eikä Britannia anna enää rahallista tukea Afganistanille.
Lari Miniailo
Työkansan Sanomat 11/2021