Suomi oli Skandinavian maista ensimmäinen, jossa fasismi sai Lapuanliikkeen, suojeluskuntien ja militarististen voimien avulla vahvan jalansijan ja pitävän niskalenkin demokratian kannattajista. Tämän teki mahdolliseksi se, että Kokoomus ja muu oikeisto, myöhemmin myös IKL, hallitus, presidentti, Etsivä Keskuspoliisi EK ja oikeuslaitos, ylin upseeristo, sekä elinkeinoelämän etu- ja tukijärjestöt kannattivat sekä poliittisista että taloudellisista syistä työväenvastaista fasismia.
Vankkaa taloudellista tukea Lapuanliike sai pankeilta, liikelaitoksilta ja teollisuusyrityksiltä ja niiden omistajilta, sekä muilta työväen oikeuksia vastustavilta tahoilta, ja yksityishenkilöiltä. Vientirauha Oy:n takapiruna hääräili Suomen tunnetuin fasisti Vihtori Kosola, joka oli luonut henkilökohtaiset yhteydet oikeistotahoille jo Aunuksen retken rahoitusta järjestellessään.
Kosola oli EK:n johtajan Esko Riekin kamuja. Špalernajan tutkintavankilan sellitoveruuden aateloimista kalterikaveruksista tuli äärioikeiston ihailemia, valkoisen valtaeliitin ja natsi-Saksan uskollisimpia palvelijoita.
Esko Riekin uran kohokohta oli istua suuresti ihailemansa Gestapon päällikön Heinrich Mϋllerin pöydässä poliisikonferenssin juhlaillallisilla Berliinissä 30.8.1937. Samankaltaisen huippuhetken suomalaispoliitikko voi kokea valtiovierailulla USA:ssa, saadessaan kutsun presidentin pöytään. Tai puolustusvoimiemme komentaja, saadessaan korkeimman kunniamerkin Yhdysvaltojen asevoimille tekemistään palveluista.
Vääryyttä oikeuden valekaavussa
Sisällissodan jälkeen työväenluokan perustuslailliset oikeudet kumottiin. Työväen lehtiä lakkautettiin. Lehtien omistamia kirjapainoja ja painokoneita tuhottiin ja niiden omaisuus ryöstettiin. Työntekijät mukiloitiin henkihieveriin ja järjestäytyneen työväen kokoontumiset ja mielenilmaukset estettiin voimakeinoin.
Suomessa vallitsi poikkeustila, jossa fasistiset lapualaiset saivat vapaasti mellastaa, muiluttaa ja murhata, kun samaan aikaan työväestöä edustavat kansanedustajat ja kansalaiset olivat vailla lain turvaa. Oikeusistuimet alimmasta ylimpään harjoittivat vääryyttä oikeuden valekaavussa, jättäen huomiotta erään tärkeimmistä lainkäytön periaatteista: Lain edessä kaikki ovat samanarvoisia.
Työntekijät panivat kovan kovaa vastaan, vaikka Riekin vihikoirat ja Vientirauhan kovanyrkkiset fasistit olivat heidän kannoillaan. Siitä huolimatta järjestettiin mielenilmauksia Oulussa ja Kemissä. Lakkoiltiin kurjien palkkojen ja työolojen takia Tampereen lentokenttätyömaalla, sekä Turussa, Viitasaarella, Pietarsaaressa ja Kemissä Veitsiluodon tehtaalla.
Yksi vasemmiston kansanedustajista puolusti eduskuntapuheessaan lakkoilevia työläisiä 1928: ”Me emme pidä rikollisena toimintana sitä, että työväki puolustaa oikeuksiaan laittomin mielenilmauksin ja lakoin silloin, kun se porvariston vainon takia ei voi muuten käyttää sille kuuluvia oikeuksiaan”.
Propagandaa rahaeliitin tavoitteiden puolesta
Fasismin tuntomerkkeinä pidettiin aiemmin ja pidetään yhä perustuslain täydellistä halveksuntaa ja sumeilematonta sanelupolitiikan käyttöä neuvottelujen sijaan. Joka päivä Yle, Sanoma- ja Alma Media sekä maakunnalliset mediatalot syytävät julkisuuteen propagandaa, saavuttaakseen rahaeliitin niille asettamat tavoitteet: ammattiyhdistysten perustuslaillisten oikeuksien ja irtisanomissuojan heikentäminen, sekä niiden jäsenmäärän ja vaikutusvallan vähentäminen.
Kokemuksesta tiedämme, että mikäli oikeisto ei saavuta tavoitteitaan parlamentaarisilla keinoilla, eikä edes kiristyksellä tai uhkailuilla, se ottaa järeämmät keinot käyttöön. Provokatiivisilla keinoilla fasistit ovat aina pyrkineet horjuttamaan itselleen epämieluisia hallituksia ja muita vastustajiaan.
Muutamien suuryrityksen johtajat tai hallintoneuvostojen puheenjohtajat eivät voi fasistien lailla sanella yhteiskunnassa sitä, miten asiat tulee hoitaa. Ammattiyhdistysliikkeen tulee ottaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja toiminnassa aloite käsiinsä ja varmistaa työntekijöille turvattu toimeentulo ja tulevaisuus.
Rikkaat sanelevat ”vuorineuvosdemokratiassa”
Ja hyvin suunnitellun ja organisoidun ostoboikotin tehoa voisi kokeilla vaikka Keskoon, jonka äärikapitalistinen vuorineuvos Helander komppasi UPM:n Jussi Pesosta 28.8.2020 Karjalainen- lehdessä seuraavasti: ”Sosialismi on viety Suomessa pidemmälle kuin missään muualla maailmassa Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta. Vasemmistolainen talouspolitiikka on ollut maan tapa myös nykyistä hallitusta edeltäneiden oikeistohallitusten aikana, ja samalla olemme etääntyneet hyvin toimivan demokratiankin turvaavasta toimivasta markkinataloudesta”. Vuorineuvos Helander haikailee paluuta Lapuanliikkeen, Vientirauhan ja Suojeluskuntien aikoihin.
Helanderin hehkuttamassa ”vuorineuvosdemokratiassa” varakkaimmat sanelevat asiat. Muille demokratia tarkoittaa aivan muuta: toimivaa perustuslakia, jota myös kapitalisti kunnioittaa. Vaaleilla, ei rahalla valittuja kansanedustajia. Tasa-arvoa ja turvattua toimeentuloa myös silloin, kun kapitalisti vie osinkojensa turvaamiseksi työpaikat ihmisiltä. Toimivia kouluja ja opiskelumahdollisuuksia. Terveellistä elinympäristöä sekä hyvinvointi- ja terveyspalveluja. Pienempiä varallisuuseroja ja kohtuullisella tasolla olevia eläkkeitä.
Täysin käsittämättömästä syystä nämä asiat unohtuivat tykkänään Pesoselta, Helanderilta ja valtamedian taloustoimittajilta.
Suomalaiset vuorineuvokset, pesoslaiset, herlinistit, ja muut kapitalistit jumittavat yhä 1930-luvulla. Totutusta ja helposta voiton tavoittelusta on tuskallista luopua.
Kaapo Saraste
Työkansan Sanomat 12/2020
Erinomainen tarkastelu!