Noin kahdeksankymmentäseitsemän vuotta sitten, tammikuun 30. päivänä 1933, Aadolf Hitler astui ulos valtakunnankanslian ovesta Saksan valtakunnankanslerina. Kun Hitler ja hänen kannattajiensa puolue, Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue, pääsi kiinni valtakunnalliseen hallinto- ja valvontakoneistoon, he ryhtyivät välittömästi toteuttamaan visiotaan uudesta Saksasta ja Euroopasta.
Jo saman päivän iltana marssivat Hitleriä jo vuosia kannattaneet katutaistelujärjestöjen veteraanit ruskeissa paidoissaan huolellisesti suunnitellun koreografian mukaisesti Berliinin halki loputtoman tuntuisena, uhkaavana soihtukulkueena.
Valtiokoneiston avulla harjoitettu terrori poliittisia vastustajia vastaan alkoi heti. Poliisivoimia vahvistettiin jo helmikuussa 1933 puolueunivormuissa esiintyvillä, mutta poliisivaltuuksia käyttelevällä puolueen katuväkivaltaan erikoistuneiden puolisotilaallisten taistelujärjestöjen jäsenillä.
”Lain ja järjestyksen palauttamisen” nimissä pidätettyjä ryhdyttiin sulkemaan turvasäilöihin ilman oikeuskäsittelyä. Himmler aloitti poliisivoimien henkilöstön puhdistukset ja pian yhteiskunnan koko kontrollikoneisto oli Himmlerin luomien SS – ja SD – järjestöjen komennossa. Hitler tarvitsi vain kaksi kuukautta poistaakseen esteet yksinvallaltaan.
Saksan valtiopäivillä sataa edustajanpaikkaa hallussaan pitänyt Saksan kommunistinen puolue, joutui ensimmäisenä natsien hyökkäyksen kohteeksi. Sen jäseniä ja valtiopäiväedustajia pidätettiin ja puoluejärjestön toimitiloihin tehtiin ratsioita. Sanomalehtiä lakkautettiin. Kommunistien lisäksi terrori kohdistettiin sosiaalidemokraatteihin, ammattiyhdistyksiin ja juutalaisiin.
Helmikuun alun poliittinen terrori oli vielä suunnittelematonta, mutta valtiopäivätalon palon jälkeen ryhdyttiin järjestelmällisiin joukkopidätyksiin. Pidätetyt suljettiin vankiloihin ja tilapäisiin pidätyskeskuksiin, joiden suojissa heitä piestiin, kidutettiin ja murhattiin. Maaliskuun lopulla 1933, natsien poliittisia vastustajia varten avattiin ensimmäinen keskitysleiri Dachaussa, Münchenin liepeillä. Vielä vapaana olevat vasemmistolaiset ja ensimmäiset juutalaiset alkoivat lähteä maasta.
Seuraavaksi natsit liittolaisineen runnoivat läpi valtalain, jonka seurauksena parlamentti ”luovutti” hallitukselle lainsäätöoikeuden. Tästä muodostui Hitlerin diktatuurin perusta. Muut puolueet lakkautettiin ja osavaltiot alistettiin valtakunnanhallituksen johtoon. Riippumaton ammattiyhdistysliike kukistettiin. Demokratia ja tasa-arvo poljettiin maan rakoon. Lopulta natsien ja vanhan rahan sekä suurteollisuuden muodostama liitto hallitsi ja kontrolloi saksalaista yhteiskuntaa.
Kaapo Saraste
Työkansan Sanomat 13/2020