Raoul Palmgren julkaisi vuonna 1984 kirjan Kapinalliset kynät. Teos on tutkimus fasismin mahtikaudesta, jolloin taantumusvoimien aiheuttama tuho kohtasi lähes totaalisena työväenliikkeen vasenta haaraa, ajaen sen maanalaiseen toimintaan.
Voimallinen poliittinen elpyminen koettiin työväenliikkeessä, kun sisällissodasta lähtien vallinnut fasistinen sorto- ja sotapolitiikka totaalisesti romahti 1944. Kun fasistisen yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen vankilaan tuomitsemat, rauhaa, naapurisopua ja ihmisoikeuksia ajanut kulttuuriväki pääsi vapauteen, rynnisti työväen aatemaailmaa edustava kirjallisuus ja sen tekijät esiin, ja jättivät pysyvän jäljen suomalaiseen runouteen ja kirjallisuuteen.
Mutta osataan sitä nykyisinkin osallistua ja tuottaa kriittistä tekstiä poliittisista päättäjistä ja valtaeliitin edustajista. Sitaatit on lainattu palkitun proosan mestarin, Markku Pääskysen romaanista Aurinko ei liiku.
— Avasin television ja kuuntelin diblomi-insinööripääministerin puhetta, jossa sekoittuivat lahkolaisuus, bisnesajattelu ja sivistymättömyys. Hän oli kuin vanhan ajan tyranni, herkkänahkainen, kova, teatraalinen, laskelmoiva ja itsesääliä täynnä. Tyranni, joka johtaa maata kuin nahkurinverstasta. Tulin surulliseksi ja vihaiseksi. En halunnut kuulla enempää. Suljin television.
— Hän puhui usein kepistä ja porkkanasta. Taisi tykätä niistä sanoista.
— Hyvä että erosi. Kohta ei olisi enää villieläimiä Afrikassa.
Tämä on tarkoitettu kannusteeksi kaikille ”kapinallisille kynille”. Ilman ajattelijoita ja kyniä vääryydet eivät paljastu, eikä Suomi ja maailma muutu.
Työkansan Sanomat 5/2021
Auringon liikkumisesta voi olla eri mieltä monella tavalla. Se ei ole fakta. Jos koko galaksi liikkuu, niin miksi ei aurinko niin kuin muutkin tähdet planeettoineen ja niiden kuineen.