Näin kävi. Takana on Ktp:n 24. edustajakokous ja sillä reissulla tulin puolueen puheenjohtajaksi. Nöyrä kiitos luottamuksesta. Teen parhaani.
Ktp on työväenluokan marxismi-leninismiin pohjautuva puolue ja toimii sosialismiin siirtymisen puolesta. Puolueen säännöissä todetaan ”Puolueen tarkoituksena on työläisten, toimihenkilöiden, viljelijäväestön, henkisentyöntekijöiden, ammatinharjoittajien, pienyrittäjien, eläkeläisten, opiskelijoidenja kaikkien riistettyjen väestön osien, jotka elävät eläketuloilla, opintotuella tai avustuksilla, elinetujen ja oikeuksien puolustaminen kaikissa olosuhteissa. Taistelu sotaa vastaan rauhan säilyttämisen ja lujittamisen puolesta on puolueen keskeisimpiä tehtäviä”.
Siinäpä mittavaa ohjeistusta meille kommunisteille. Se tarkoittaa opiskelua puolueen periaatteista ja ohjelmista sekä yhteyttä työläisten jokapäiväiseen kamppailuun elinehtojensa puolesta ja sodan uhan poistamiseksi.
Suomen kommunistisen liikkeen hajotus johti siihen, että piti -88 perustaa uusi puolue, Ktp. Olin mukana perustamiskokouksessa ja tulin valituksi puolueen varapuheenjohtajaksi. Sen jälkeen olen ollut puolueen tehtävissä mm. pääsihteerinä, Työkansan sanomien päätoimittajana ja poliittisen toimikunnan jäsenenä.
Kotikasvatus minut tälle tielle on ohjannut. Isäni oli periaatteellinen kommunisti ja oli kouluttanut itse itseään marxismi-leninismin tuntemukseen. Pioneeritoiminnasta lähtien selkenivät ne pikkuhiljaa minullekin. Lisäoppia antoi kapitalismin raadollisuus, joka pakotti minutkin, niin kuin kymmenettuhannet muutkin lähtemään Pohjois-Pohjanmaalta etelään työn perään.
Menin -75 työhön Porvoon Nesteen jalostamolle instrumenttiasentajaksi. Liityin siellä silloisen Skp:n työpaikkaosastoon. Se oli toimiva osasto, jossa oli elämässä ja työelämässä kouliintuneita kommunisteja. Tämä kasvatti kommunistina. Myöhemmin olin Kilpilahden alueella 14 vuotta päätoimisena pääluottamusmiehenä.
Suomalaisen työläisen ja vähävaraisen elämää kurjistavat perusasiat ovat samoja, ne eivät vuosikymmenten aikana ole muuttuneet. Kapitalismin ”pandemiat” vaivaavat edelleen: Vailla ilman toimeentulon turvaavaa työtä on puoli miljoonaa. Edelleen kapitalistit ja rikkaat porskuttavat yltäkylläisyydessä ja saarnaavat työläisille malttia. Ammattiyhdistysliike on ajettu toimimattomuuden tilaan, erityisen vastuun siitä kantaa sen johto.
Jotain on kylläkin muuttunut – pahempaan suuntaan. Fasismin nousun merkit ovat selvät. Sotauho oikeiston mediassa ja kansallisessa televisio- ja radioyhtiö Ylessäkin on ”käsin kosketeltavaa”. Suomea yritetään liittää sotaliitto Natoon kansalaisten vastustuksesta huolimatta. Kenraalit haluavat aseita, nyt pitäisi saada heille miljardien hävittäjäkoneita, ja tottakai Yhdysvalloista.
Maailman mittakaavassa kapitalismi on kauhea järjestelmä. Kapitalismin ”etuvartioasema” Yhdysvallat tuhoaa valtioita ja alistaa kansoja.
Miten on mahdollista, että nytkin esimerkiksi usean tuhannen ihmisen siirtolaisryhmien marssit Meksikossa ovat jälleen kasvussa. Siirtolaiset ovat pääasiassa Väli-Amerikan maista, joista he pakenevat köyhyyttä ja väkivaltaa. Samanlaista ihmisten vaeltamista leivän ja turvallisuuden etsimisessä on muissakin maanosissa.
Miten tällainen avuttomien ihmisten hädänalaisuus on mahdollista? Ihminen on lentänyt kuuhun jo vuosikymmeniä sitten, mutta kapitalismi ei pysty turvaamaan ihmisille ihmisarvoista, turvallista elämää.
Jossakin on mätää. Tiedämme missä.
Hannu Tuominen
Työkansan Sanomat 12/2021