Luottamusmiesten asema

Työntekijöiden luottamusmiehet yrityksissä edustavat ammattiosastoja ja sitä kautta liittojakin. He ovat osa työehtosopimuksiin perustuvaa neuvottelujärjestelmää. Laissa luottamusmiehet mainitaan vain irtisanomisen yhteydessä.

Työsopimuslain 7: 10 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työehtosopimuksen perusteella valitun luottamusmiehen ja saman lain 13: 3 §:ssä tarkoitetun luottamusvaltuutetun vain, jos niiden työntekijöiden enemmistö, joita luottamusmies tai luottamusvaltuutettu edustaa, antaa siihen suostumuksensa. Tämä koskee yksilöllisiä irtisanomisperusteita. Työvoimaa vähennettäessä heidät saa irtisanoa vain, jos heidän tekemänsä työ kokonaan päättyy, eikä sopivaa muuta työtä tai koulutusta ole tarjolla.

Laissa tarkoitetun luottamusvaltuutetun työntekijät saavat valita keskuudestaan, jos heillä ei ole luottamusmiestä. Luottamusvaltuutetun asema, oikeudet ja neuvotteluvaltuudet on määritelty laissa.

Viime aikoina ovat lisääntyneet uutiset, joiden mukaan yritykset eivät hyväksy luottamusmiehiä työntekijöidensä edustajaksi. Jos yritys ei kuulu alansa työnantajaliittoon, sitä eivät sido työehtosopimuksessa määrätyt muut velvollisuudet kuin yleissitovuuteen perustuvat työntekijöiden vähimmäisehdot. Niitä ovat työehtosopimuksen normimääräykset, jotka liittyvät työsuhteen sellaisiin ehtoihin kuin palkkaan, työaikaan, lomiin tai sairausajan palkkaan.

Tähän asti järjestäytymättömätkin työnantajat ovat laajasti hyväksyneet luottamusmiesten aseman neuvotteluosapuolena ja maksaneet työehtosopimuksen mukaisen kuukausipalkkionkin, vaikka kysymyksessä eivät ole normimääräykset. Järjestäytymättömät työnantajat myös perivät yleisesti liittojen puolesta jäsenmaksut suoraan palkasta ja tilittävät ne liitoille. Tässäkään ei ole kysymys työsuhteen ehdoista, mutta vallitseva käytäntö on vakiintunut.

Ajat ovat muuttuneet sen myötä, että juuri villien työnantajien järjestötoiminta ja näkyvyys on lisääntynyt. Näkyvissä on riitoja ja mahdollisesti oikeudenkäyntejä luottamusmiesten asemasta työehtosopimusjärjestelmän ulkopuolisissa yrityksissä. Ennusteet ay-liikkeen kannalta eivät ole järin hyvät. Uudet haasteet odottavat ammattiliittoja tässäkin asiassa. Ongelmia tullee etenkin metsäteollisuudessa, jos työehtosopimuksia ei jatkossa enää tehdä ollenkaan.

Luottamusvaltuutettujen asemaan työnantajilla ei ole mahdollisuutta puuttua, koska se perustuu lakiin, TSL 13: 3 §:ään. Luottamusvaltuutettuja on valittu lähinnä ylempien toimihenkilöiden edustajiksi, koska heillä ei juuri ole työehtosopimuksia. Asiantuntijoiden, suunnittelijoiden ja hallinnossa työskentelevien työehdot perustuvat pääosin yksilöllisiin työsopimuksiin. Nämä henkilöstöryhmät voivat olla hyvinkin suuria, joten kollektiivista edustusta tarvitaan.

Kun ylemmillä toimihenkilöillä usein ei ole ammattiosastoja, niin luontevaa on valita henkilöstöä edustamaan luottamusvaltuutettu. On hyvinkin mahdollista, että luottamusvaltuutetut yleistyvät myös työntekijöiden keskuudessa. Ammattiyhdistyksille se on ainakin ensi alkuun kielteinen kehityssuunta, joten luottamusmies kannattaa ja pitää valita kaikkiin yrityksiin.

Luottamusvaltuutettukin voi olla tehokas ja taitava edunvalvoja, mutta hänen toiminta-alueensa on vain yksi yritys. Hän ei edusta ammattiliittoja eikä välttämättä ammattiyhdistysten aatteellista perustaa. Kilpailuasetelmia voi syntyä.

Aikoinaan kansandemokraattiset lakimiehet vaativat ja vähän valmistelivatkin erityisen luottamusmieslain säätämistä turvaamaan luottamusmiesten toimintaa. Jähmettynyt järjestöorganisaatio ei tällaiseen hankkeeseen lähtenyt, vaan piti sitä tarpeettomana, kun neuvottelusuhteet ja ylätason tuporatkaisut olivat hyvät ja vallitsi sopu. Sopimusjärjestelmä luottamusmiehineen oli vankka.

Nyt tällaiselle laille voisi olla tarvetta. Sen sisältö riippuisi tietysti voimasuhteista.

Kalevi Hölttä

Oikeustieteen tohtori

Työkansan Sanomat 4/2021