”Tilanteeseen nähden korotuksia voi pitää kohtuullisena”, toteaa ammattiliitto Pamin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen. Matkailu- ja Ravintolapalvelut Maran toimitusjohtaja Timo Lappi maalailee kauniisti: ”lltatyölisän korottamisella 20 sentillä eli 18 prosentilla halusimme luoda lisäkannustimen työntekijöille iltatyöhön”.
Näin tyytyväisiltä vaikuttivat johtajat kun työntekijäliitto ja työnantajaliitto olivat sopineet sopimuskauden viimeisestä palkankorotuserästä. Pamilaisten palkkoja korotetaan lokakuun alusta alkaen 1,9 prosenttia. Sopimuskausi päättyy 31.3.2022.
Tyytymättömiä lienevät vain Pamin jäsenet, jotka joutuvat jälleen tyytymään muutaman kympin korotuksiin. Kauniit puheet matalapalkka-alan palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi ja alan ammattien kiinnostavuuden lisäämiseksi jäivät jälleen vain epämääräisten puheiden tasolle.
Pamin matalapalkka-alan palkat laahaavat kaukana tilanteesta, jossa työntekijät voisivat edes kohtuullisesti elättää perheensä ilman muualta tulevaa taloudellista tukea. Pamin jäsenkyselyssä (syksy2020) liiton rivijäsenten keskipalkka oli 2 052 euroa kuukaudessa. Kokoaikaisissa työsuhteissa bruttopalkka oli 2 301 euroa ja osa-aikaisissa 1 682 euroa. Eli 1,9 prosentin korotus bruttopalkkaan kokoaikaisille on 45 ja osa aikaisille 32 euroa – miinus verot. Edes iltatyölisän 20 sentin ja yötyölisän 4 sentin korotukset eivät lämmitä. Mahtava lisäkannustin? Lisäksi pamilaisten alati lisääntyvä osa-aikatyö kylvää näköalattomuutta.
Pamin matalapalkkaongelmat eivät ole ainoita, vastaavaa löytyy lähes jokaisen ammattiliiton toiminta-alueelta. Pahimmat ongelmat ovat naisvaltaisilla aloilla, mm. terveydenhoidossa ja palveluissa. Matalat palkat ja raskas työ synnyttävät työvoimapulaa, sillä kukapa haluaisi töihin alalle, josta saatavalla palkalla ei voi tulevaisuuttaan rakentaa.
SAK ja ammattiliitot hyssyttelevät matalapalkkaongelmaa
Esteenä matalapalkkaongelman poistamisessa ei ole koronapandemia, ongelmat ovat alkaneet jo kauan ennen sitä. Niihin olisi pitänyt puuttua jo vuosia sitten. Nyt niihin on pakko puuttua.
Kapitalisteja kiinnostaa vain voittojen maksimointi. Kapitalistit ja kapitalismiin sitoutuneet eivät ole kiinnostuneita matalapalkka-alan ongelmista. Valitettavasti aidon kiinnostuksen puute koskee nykyisellään myös ammattiliittoja ja erityisesti niiden johtoa.
Mitä tekee SAK, ammattiliittojen yhteenliittymä? ”Hyvä työ – hyvinvointia elämään” -strategiassa 2020- 2024 SAK kertoo mm. ”SAK:n on entistä vahvemmin tuettava jäsenliittoja ja niiden yhteistoimintaa, harjoitettava sopimuspoliittista koordinaatiota neuvottelukierrosten aikana sekä oltava aloitteellinen yhteisten tavoitteiden laadinnassa”. Sujuvaa tekstiä, mutta missä toimenpiteet? Hyssyttelyä ja katteettomia puheita.
Jos matalapalkka-alojen ansioiden jälkeenjääneisyyden korjaus ei ole ay-liikkeen yhteinen tavoite, niin mikä sitten on? Ensimmäinen ehto on ay-liikkeen yksimielisyys työehtosopimusten yleissitovuuden varmistamiseksi. Mihin joukkovoimaa käytetään ellei tällaisiin perusasioihin?
Ay-liikkeen on yhtenäisenä ja ongelman ratkaisun välttämättömyyden ymmärtäneenä ajettava joukkovoimalla matalapalkkaongelma ratkaisuun. Heikoimmassa asemassa olevien työläisten puolustaminen kuuluu vahvan ay-liikkeen perinteisiin. Kapitalistien voivottelu työvoimapulasta on jätettävä omaan arvoonsa: jos palkka ja työehdot ovat sellaisia joilla voi elää, niin työntekijöitä löytyy.
Ktp:n 24. edustajakokouksen Poliittiseen asiakirjaan sisältyy arvioita mm. työehtosopimuksista. Erittäin ajankohtainen on siinä kirjaus ”Työehtosopimusten yleissitovuus on tarpeen työntekijöiden tasa arvoisten etujen sekä oikeuksien turvaamiseksi ja matalapalkkaryhmien syntymisen estämiseksi. Yleissitovuus sopimusaloilla on säilytettävä ja sitä on laajennettava koskemaan kaikkia sopimusaloja riippumatta alan työntekijöiden määrästä”.
Työkansan Sanomat 11/2021