Marinin hallitus päättää sijoittaa lähiviikkoina kymmenen miljardia euroa hävittäjäkoneiden kauppaan. Vaikka konekauppa tehdään nyt velkarahalla, sen lopullinen maksaja on suomalainen työläinen. Kauppa antaa jatkossa myös valtuudet kymmenien lisämiljardien käyttöön.
Lisämiljardeja tarvitaan tulevina vuosina hävittäjien käyttöön, niiden aseistukseen, huoltoon, päivityksiin ja mahdolliseen tuhoon.
Vuonna 1992 ostetuista 64 Horneteista on käytössä vielä valtaosa. Muutama on tuhoutunut onnettomuuksissa. Kauppahinta oli tuolloin 22 miljardia markkaa. Nyt voidaan jo sanoa, että nuo miljardit ovat olleet hukkaan heitettyä kansan varallisuutta.
Ostoa vastustivat 30 vuotta sitten mm. sdp:n enemmistö, vasemmistoliitto ja vihreät. Nyt samat puolueet ovat hallituksessa tekemässä hävittäjäkauppaa. Tämä kertoo kaiken Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan häränpyllystä.
Porvaripolitiikan voittoa ja lännen kanssa liittoutumista ei voi enää kieltää. Suomen aikaisemmasta puolueettomuuden ja rauhan politiikasta ei ole paljoa jäljellä. Vuodesta 1944 jatkunut rauhantila on vaihtumassa oikeiston ikiaikaiseen revansismiin ja sotahaluihin.
Uusi hävittäjäkauppa ei ole vain velkarahan tuhlaamista ja teknisiä numeroita. Kyse on, mikäli kauppa tehdään USA:n ja sen aseteollisuuden kanssa, uudesta ja entistäkin pitemmästä lännettymisen loikasta. USA:n, sen johtaman sotaliitto Naton ja kenraalien ote Suomesta tiukkenee jo hengenvaarallisella tavalla.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johto on vienyt maamme seikkailupolitiikan ja sotimisen tielle. Tuo tie on vielä suljettavissa. Se edellyttää asevarustelun pikaista lopettamista ja rauhanpolitiikan ottamista ulkosuhteiden perustaksi.
Työkansan Sanomat 13/29021
> Nyt voidaan jo sanoa, että nuo miljardit ovat olleet hukkaan heitettyä kansan varallisuutta.
Mutta eikö puolustusvoimien olemassaolon yksi perussyistä ole niin sanottu ”uskottava puolustus”? Koska Suomi ei ole vielä ainakaan joutunut sotaan, niin miten voi uskottavasti väittää, että nuo kyseiset asehankinnat ovat menneet hukkaan? Eikö se vain todista ”uskottavan puolustuksen” toimivuuden?
”Uskottava puolustus” tarkoittaa porvareilla ja armeijan johdolle mahdollisimman suurta asevarustelua. Varustelua ja siitä aiheutuvaa korkeita kustannusta perustellaan vanhalla väittämällä ”jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan”. Väite on kestämätön eikä perustu tosiasioihin. Siitä kertovat ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä kymmenet paikallissodat 1950-luvulta lähtien. Koko ajan lisääntynyt asevarustelu on ei ole estänyt sotien syttymistä.
Suomen osalta tuo sotaan valmistautuminen on vuosi vuodelta kalliimpaa ja lasku lankeaa työväestön maksettavaksi. Puolustushallinnon menot ovat ensi vuonna lähes 5 miljardia euroa, mistä hävittäjäkoneiden oston ensimmäiseen maksuerään on varattu 1,5 miljardia. Näin siis tilanteessa, että budjetin tasapaino vaatii 7 miljardia lisävelkaa. Tuo lähes 5 miljardia armeijan menoihin on 8% koko ensi vuoden valtion budjetista.
Vuoden 1944 jälkeen on rauhantila Suomessa säilynyt jo 77 vuotta. Ei se ole johtunut aseista tai ”uskottavasta puolustuksesta”. Syyt rauhaan löytyvät ulkopolitiikasta, sopimuksista ja diplomatiasta. 1990-luvun alussa tehty Hornetien hankinta oli rauhantilan säilymisen kannalta turha hankinta ja rahojen tuhlausta. Hankinta tehtiin poliittisista syistä – sitoutuminen länteen, EU-jäsenyys ja Nato-sopimuksiin valmistautuminen.
Toki Suomikin tarvitsee tietyt puolustuksen, pelastustoimen ja rajavalvonnan hankinnat. Rajavartiosto pitää olla, muutama valvontakone, pelastushelikoptereita, jokunen hävittäjäkin ilmatilan valvontaan. Sotakoneiston hankinta ja ylläpito perustuu nykyisin Naton tukemiseen ja sotien valmisteluun. Tykinruuaksi kelpaavat muutaman vuoden päästä naisetkin.