Vaatimus, ehdotus tai suunnitelma perustuu ainakin hajotuksen laittomuuteen, mutta myös muihin tekijöihin. Tästä ei liene suurempaa erimielisyyttä niiden keskuudessa, joita asia yleensä on alkanut kiinnostaa. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että syntyisi laajaa tahtoa ja toimenpiteitä uuteen yhdistymiseen. Muut asiaan liittyvät tekijät riippuvat paljolti vaatimuksen, ehdotuksen tai suunnitelman esittäjistä. On hyvin monenlaisia motiiveja lähteä liikkeelle niinkin suuressa asiassa kuin jättimäisen ja monikansallisen liittovaltion palauttamisessa.
Tässä tullaan tarkastelemaan kysymystä lähinnä Venäjän Federaation ja venäläisten kannalta, koska Venäjältä on ollut saatavissa ehkä helpoiten asiaan liittyvää dokumentaatiota. Valko-Venäjälläkin on käyty paljon keskustelua asiasta, mutta aineistoa kirjallisessa muodossa ei sieltä juuri ole ollut käytettävissä. Se tiedetään, että liittovaltion palauttamisen kannattajia löytyy sieltä paljonkin, mutta niin löytyy myös vastustajia.
Tämä on näkynyt Venäjän ja Valko-Venäjän muodostaman valtioliiton ajoittaisissa vaikeuksissa. Liittohan on ollut olemassa vuodesta 1999 alkaen. Se sisältää puolustus- ja rajavartioyhteistyön, tulliasioita jne. Presidentti Aljaksandr Lukashenka on joutunut tasapainoilemaan jatkuvasti maan sisäisten voimien ristipaineessa. Elokuun 9. presidentinvaalit ovat entisestään kiristäneet tunnelmaa. Länsimielinen oppositio yrittää sielläkin tehdä kaikkensa maan kansainvälisen suuntauksen muuttamiseksi. Ulkomaiset tahot ovat tässä voimakkaasti mukana.
Muiden entisten neuvostotasavaltojen osalta ei tietoja juuri ole palautuskysymyksestä ja sen mahdollisesta esilläpidosta. NL:n laittoman hajotuksen jälkeen perustetun Itsenäisten Valtioiden Yhteisön IVYn muodostavat Armenia, Azerbaidzhan, Kazakstan, Kirgisia, Moldova (Moldavia), Tadzhikistan, Turkmenistan. Uzbekistan, Valko-Venäjä sekä Venäjä.
Baltian maat erosivat Neuvostoliitosta jo ennen joulukuussa 1991 tapahtunutta liittovaltion hajotusta. Ukraina ja Georgia (Gruusia) ovat eronneet IVYstä. Nämä viisi maata tuskin ovat halukkaita NL:n palautuskeskusteluihin. IVYkään ei ole osoittautunut löyhänä liittona minkäänlaiseksi NL:n seuraajaksi. Armenian ja Azerbaidzhanin kireät välit sekä Transnistrian kysymys Moldovassa eivät ole omiaan edistämään mahdollisia uuden liittovaltion rakentamissuunnitelmia.
NL:n palautusasia on Venäjällä herättänyt paljon keskustelua eri piireissä. Ulkomaisesta näkökulmasta katsottuna tulee monenlaista hankaluutta ymmärtää ja päästä sisälle olennaisimpiin kysymyksiin. Asiaa koskeva venäjänkielinen materiaali on laajaa, mutta esimerkiksi suomeksi on olemassa hyvin vähän ”objektiivista” tietoa. Jo kirjoituksen otsikko herättää monia kysymyksiä:
– Ketkä voivat esittää asiaa koskevia vaatimuksia ja kenelle ne voidaan osoittaa?
– Kuka tai ketkä voivat päättää mahdollisesta uudelleenyhdistymisestä?
– Mikä merkitys on valtiollisten elimien ja kansalaisyhteiskuntien toiminnoilla asian edistämiseksi?
NL:n hajotuksesta
Hajotuksesta sopivat asiallisesti ottaen kolmen neuvostotasavallan päämiehet ilman sen laajempaa ennakkokäsittelyä. Asiaa ei ollut valmisteltu etukäteen Neuvostoliiton eikä näiden kolmen tasavallan päättävissä elimissä. Päämiehistä on tiettävästi vielä kaksi elossa. Olisiko näillä vielä jotain tekemistä asian selvittämisessä? Varsinkin, jos hajottamista käsiteltäisiin vanhan NL:n perustuslain pohjalta, esimerkiksi rikoksena. Voidaanko enää edes palata neuvostolainsäädännön pariin? Toinen asia on se, että laiton hajottaminen ei tapahtunut yksinomaan joulukuussa 1991 kolmen presidentin sopimuksella, vaan siihen johtanut prosessi oli kestänyt jo usean vuoden ajan ennen tätä joulukuun lopullista kuoliniskua.
NL:n viimeinen presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatshov oli tehokkaasti ja häikäilemättä pohjustanut toiminnallaan mahdollisuutta vuonna 1991 syntyneeseen ratkaisuun. Hän ei ehkä itse osannut koskaan kuvitella, että prosessin päätepisteessä hän olisi se, jolta vietäisiin presidentin valta ja liittovaltio jalkojen alta. Myös paljon pitempiaikaisiakin ilmiöitä oli taustalla, esimerkiksi vuosikymmeniä kestänyt hiljainen rappeutuminen puolueessa ja yhteiskunnan rakenteissa.
Venäjän Boris Jeltsin, Ukrainan Leonid Kravtshuk ja Valko-Venäjän Stanislau Shushkevitsh tekivät sen mitä Gorbatshov oli jo pitkään käytännössä valmistellut. Hän murensi johdonmukaisesti NL:n valtiorakennetta esimerkkinään ja tavoitteenaan länsimaiset mallit.
Neuvostojen järjestelmää purettiin ja vaihdettiin kaikilla tasoilla vaikuttaneita neuvostoja valtiollisiin ja kunnallisiin elimiin. Neuvostohallitus muutettiin ”valtioneuvostoksi”, vaikka perustuslaki ei tuntenut tällaista organisaatiota. Luottamus- ja virkamiesjohtoa vaihdettiin laajasti myötämielisempiin henkilöihin muutosten yhteydessä. Tätä tapahtui sekä puolueen, että julkisen hallinnon kohdalla. Yhteiskunnan rakenteet alkoivat lopullisesti heiketä ja murentua.
Yhdistymisajatus ja toiminta sen puolesta tästä eteenpäin
Asia koskee laajasti ottaen viittätoista entistä neuvostotasavaltaa. Näiden kaikkien tulisi voida sanoa jotain palauttamisajatuksesta tai sitten kieltäytyä keskustelusta kokonaan erilaisiin syihin vedoten. Varmaankaan nykyiset itsenäiset valtiot Eesti, Latvia, Liettua, Georgia ja Ukraina eivät lähde palauttamisajatukseen mukaan. Niissä ei ole myöskään ollut merkittäviä kansanliikkeitä asian puolesta. Itä-Ukrainan kansantasavallat voisivat hyvinkin olla kiinnostuneita. Niillä ei ole kuitenkaan tunnustettua asemaa tällä hetkellä. Muissa kymmenessä valtiossa on eritasoista halua osallistua yhdistymisen pohdintaan. Mitä tällainen asetelma tarkoittaa käytännössä?
Mikä merkitys on mahdollisen tulevan liittovaltion yhteiskuntajärjestelmällä? Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittohan oli järjestelmältään sosialistinen ja rakentui kaikenkattavien neuvostojen varaan. Jos puhutaan kymmenestä reaalisesti mahdollisesta osanottajamaasta, niin kaikissa niissä on nykyisin kapitalistinen järjestelmä eikä neuvostorakenteita juurikaan enää ole. Jälkimmäisten osalta Valko-Venäjä on kuitenkin tietyssä määrin poikkeustapaus.
Kymmenen maan liittymähän nimeä myöten olisi nykytilanteessa täysin erilainen kuin vuonna 1922 perustettu Neuvostoliitto. Varsinaista aatteellista pohjaa ei olisi, eikä työväenluokan solidaarisuuteen nojautuvaa yhteistoimintaa hallinnon järjestämisessä. Kapitalismissahan se ei olisi mahdollistakaan. Nämä ovat juuri niitä kysymyksiä, joihin edellä viitattiin ”muina tekijöinä” vaadittaessa ”NL:n palauttamista”.
Se, että NL:n laiton hajottaminen on tärkeä ja pätevä peruste liittovaltion palauttamisvaatimukselle, ei sulje pois niitä näkökohtia ja perusteita, jotka ovat syntyneet kansanjoukkojen ja yksilöiden arjen kokemuksista kapitalistisessa järjestelmässä. Nähdään, että sosialistinen ja voimakas, uudelleenrakennettu neuvostojärjestelmä pystyisi ratkaisemaan lukuisia ongelmia, joita nykyinen malli ei ole kyennyt korjaamaan. Taloudellis-sosiaaliset ongelmat, valtavat tuloerot, kulttuurin kaupallistuminen, ympäristön saastuminen jne. ovat nostaneet esiin vaatimuksia yhteiskunnallisen järjestelmän muuttamisesta ihmisystävällisempään ja kollektiivisempaan suuntaan.
Kyse olisi myös siitä, että rakennettaisiinko uusi liittovaltio ylhäältä alaspäin vai päinvastoin, alhaalta ylöspäin. Venäjällä kommunistit ja vasemmistolaiset pitävät tavoitteenaan nimenomaan Neuvostoliiton elvyttämistä entiseltä pohjalta. Ja nimenomaan ”alhaalta ylöspäin”. Sehän edellyttäisi tietenkin kaikissa osanottajamaissa mahdollisuuksien mukaan vähintäänkin siirtymistä sosialistiselle kehitysuralle. Tämä saattaisi toteutua ehkä vasta vuosien päästä, sillä niin läpikapitalisoituneita ovat kaikki IVY-maat tällä hetkellä.
Tässä yhteydessä olisi myös tarpeellista selvittää, miten muiden entisten neuvostotasavaltojen kommunistit suhtautuvat NL:n palautusajatukseen. Niiden ohjelmallisista asiakirjoista löytynee näkemyksiä asiasta. Ajankohtaiset haastattelut voisivat myös antaa hyödyllistä lisätietoutta.
Venäjän johto ja yhdistymisajatus
Venäjän valtionjohto ei ole pitänyt kovaa ääntä tavoitteistaan nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Sillä ei ole kuitenkaan nykyisin mitään sitä vastaan, että ”yhtenäinen liittovaltio” palautettaisiin. Tietenkin kapitalistisen järjestelmän puitteissa. Käytännössä ”ylhäältä alaspäin”. Epävirallisesti se on nytkin ajanut Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton muuttamista liittovaltioksi. Valko-Venäjän johto on suhtautunut asiaan kuitenkin torjuvasti.
Samaa voisi odottaa kahdeksalta muultakin entiseltä neuvostotasavallalta, jos laajempi yhdistymisajatus tulisi ajankohtaiseksi. Ne ovat olleet 30 vuotta omissa oloissaan ja useimpien niiden johto ja eliitti ei herkästi luopuisi saavuttamistaan eduista. Niissä vallitsee oligarkkivetoinen kapitalismi, jossa poliitikkojen ja suurrikkaiden suhteet ovat kietoutuneet yhteen. Korruptio on arkipäivää.
Erityisesti pienempien maiden johto ja eliitti voisi pelätä asemansa vaarantuvan mahdollisen yhdistymisaikeen edetessä. Jos uuden liittovaltion rakentaminen alkaisi sosialistisen suuntauksen pohjalta, niin silloinhan olisi tietenkin selvää, että rakenteet muuttuisivat kaikinpuolin, myös ylätasolla.
Venäjän nykyisen Federaation osalta yhdistymisajatusta pidetään yllä pitkälti Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton esimerkin ja sen kehittämisen pohjalta. Tätä liittoa laajentamalla voisi syntyä vähitellen uusi liittovaltio. Valtioliittosopimus on laadittu laajenemismahdollisuus huomioon ottaen. Muut entiset neuvostotasavallat eivät ole vielä tähän mahdollisuuteen tarttuneet.
Kun valtionjohto ei pidä näkyvästi esillä NL:n tapaisen liittovaltion rakentamismahdollisuutta, niin käytännön tasolla asiaa hoitavat esimerkiksi NODin tapaiset kansalaisjärjestöt. NOD eli Natsionalno-Osvoboditelnoe dvizhenie (Kansallinen Vapautusliike) on lähellä Venäjän valtapuoluetta Yhtenäistä Venäjää. NOD toimii myös katutasolla järjestäen tiedotustoimintaa ja mielenilmauksia yhdistymisajatuksen puolesta. Organisaatio on laaja ja monitoiminen. Yhtenäisen Venäjän kansanedustaja ja presidentin ”joukkueeseen” kuuluva sekä NODin perustaja Jevgeni Fjodorov kirjoitti NODin bulletiinissa heinäkuussa 2019 mm:
”Kaikki tietävät, että kun yhdysvaltalaiset alkoivat likvidoida vihollistaan Neuvostoliittoa, he lähettivät tänne Gorbatshovin, antoivat hänelle avustajia ja lähipiirin, jotka sitten asiallisesti ottaen likvidoivat Neuvostoliiton, ikäänkuin olisivat toimineet Yhdysvaltojen agentteina.”
Bulletiinin otsikko kuului: ”Neuvostoliiton likvidointi oli laiton”.
NOD-järjestön tiedotuslehdessä ”Kansallinen kurssi suvereniteettiin” numerossa 5/2019 julkaistiin kansalaisadressi, jossa mm. vedottiin Venäjän Federaation Korkeimpaan Oikeuteen, Pääsyyttäjälaitokseen sekä Valtion Tutkintakomiteaan, että nämä käynnistäisivät tutkinnan ja oikeusprosessin Neuvostoliiton likvidoinnista. Tässä yhteydessä tulisi sen mukaan ottaa huomioon myös vuonna 1991 voimassa ollut NL:n lainsäädäntö.
Lehden takasivulla oli adressiin liittyvä vetoomuskaavake. Nimiä siihen kerättiin esimerkiksi katutapahtumissa. Tiedotuslehden 5/2019 painos oli 300 000. Tässä mainitut dokumentit ovat peräisin Pietarista heinäkuulta 2019. Nimiä kerätään edelleen.
Tässä vaiheessa ei ole tullut selväksi, mihin vetoomuskampanja on johtamassa. Eikä myöskään se, että mitä sitten tapahtuu, jos tutkinnat saadaan tehdyksi ja syyttäjälaitos saa laadituksi mahdolliset syytteet. Eikä tietenkään se, että mihin mahdollinen oikeusprosessi on johtanut. Aikaa voi vielä kulua.
Jos nykyisen Venäjän Federaation oikeuslaitos toteaa aikanaan, että NL:n hajotus oli laiton ja antaa asiassa tuomioita vastuunalaisissa asemissa olleille henkilöille, niin koko prosessin sen jälkeinen jatko on tällä hetkellä täysi arvoitus. Mitä voi seurata?
Voisiko käydä niin, ettei tapahdu mitään esimerkiksi NODin ajamalle liittovaltion palauttamiselle ja yhdistymisajatukselle? Käydään oikeusprosessi ja se siitä. Valitetaanko mahdollisista tuomioista sillä perusteella, että Neuvostoliiton aikaan tehdyt hallinnolliset laittomuudet eivät kuulu nykyisen Venäjän Federaation oikeudellisten elimien toimivaltaan? Varsinkin, kun laittomuuksista on kulunut jo 30 vuotta.
Onko millään nykyisellä Venäjän hallinto-organisaatiolla velvoitetta ryhtyä toimiin yhdistymisasiassa oikeuden päätöksen jälkeen? Entä muut yhdeksän mahdollista liittovaltion jäsenehdokasta. Sitooko niitä millään lailla Venäjällä käyty oikeusprosessi päätöksineen ja tuomioineen? Ja vielä, jos todella lähdettäisiin yhdistämään kymmentä valtiota uudeksi yhteisöksi, niin sitovan kansanäänestyksen järjestäminen kussakin maassa asiasta tulisi ilmeisen välttämättömäksi.
Alhaalta ylöspäin
Venäjän kommunistisilla ja vasemmistolaisilla puolueilla sekä niitä lähellä olevilla järjestöillä on kaikilla tavoitteenaan ”NL:n palauttaminen”. Niissä on lähdetty siitä, että ilman ihmeempiä oikeuden päätöksiäkään voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä käsitystä, että NL:n hajotus oli kiistatta laiton. Näin ollen ne katsovat, että NL:oa ei ole laillisesti koskaan purettu. Siitä seuraa, että NL on edelleen olemassa, kuten sen lainsäädäntökin.
Samoin henkilötasolla katsotaan, että voidaan olla edelleen neuvostokansalaisia. Tärkeänä asiana tässä yhteydessä muistetaan aina todeta, että Neuvostoliitossa järjestettiin 17. maaliskuuta 1991 kansanäänestys Neuvostoliiton säilyttämisestä. Valtaosa, eli 77 % oli säilyttämisen kannalla. Tästä huolimatta tunnetut johtohenkilöt jatkoivat lakkauttamispyrkimyksiään.
Venäjän ”neuvostokansalaiset” ovat perustaneet ympäri maata omia organisaatioitaan palautusasian ajamiseksi. Moskovassa pidettiin 9. 6.2019 viides ”Neuvostoliiton kansalaisten järjestöjen” edustajakokous. Edustajia oli paikalla lähes 600. Heitä oli 63:lta Venäjän eri alueelta. Kokouksessa vahvistettiin tavoitteiden perusperiaatteet ja kehitettiin toimintamuotoja edelleen. Samoin ”kansanneuvostojen” rakentamista selvitettiin. Myös entisen Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen asemaa nykytilanteessa pohdittiin. Sillähän oli sijansa aikoinaan myös silloisessa lainsäädännössä. Jeltsin kielsi aikanaan puolueen toiminnan.
Kokous valitsi myös uuden Yhdistyneen Koordinaationeuvoston käytännön työtä hoitamaan.
Kokouksesta ja sen asiakirjojen yksityiskohdista kertoi yleisvenäläinen yhteiskunnallinen sanomalehti ”Ja hotshu v SSSR” – ”Haluan Neuvostoliittoon”. Lehti on erikoistunut ”NL:n palautusteemaan”. Se ilmestyy kahden viikon välein painoksen ollessa 10 000. Lehden etusivun ylätunnuksena on ”Kaikki valta kansanneuvostoille”.
”Neuvostoliiton kansalaiset” ja edellä mainittu NOD ovat jonkinlaisia kilpailijoita keskenään ja vastapooleja palautusajatuksen tarkoituksen ja luonteen suhteen.
Alhaalta lähtevällä kansalaistoiminnalla pyritään aluksi Venäjällä ja sitten aikanaan myös muissa entisissä neuvostotasavalloissa herättämään aktiivisuutta palautusasian suhteen. Myös laajemmat yhteiskunnalliset tahot pyritään saamaan mukaan hankkeeseen.
Jaakko Ahvola
Työkansan Sanomat 11/2020