Helmikuussa vuonna 1928 tehtiin Siperiassa, Angaran sivujoen Belajan rannalla sijaitsevassa Maltan kylässä, Irkutskista noin 90 kilometriä luoteeseen, tiedemiespiirejä ällistyttänyt arkeologinen löytö. Suoritetuissa tutkimuksissa löytyi ikivanha asuinsija ja lapsen hauta. Vastaavanlaisia kohteita oli tähän mennessä löytynyt vain Länsi-Euroopasta. Radiohiiliajoitus osoitti kohteen iäksi noin 24 000 vuotta, ja näin se löydettiin.
Maltan kylässä asuva Saveljev-niminen mies oli rakentanut uuden talon, ja vaimonsa vaatimuksiin lopulta myöntyen hän alkoi rakentaa kellaria tämän osoittamaan paikkaan. Saveljev tiesi työn vaativan voimia, joten hän pyysi apuun nuoren ja rivakan Brilinin. Tämä piti verkkaisesti puuhastelevasta Saveljevista, ja haki eteisestä lapion ja lähti auttamaan naapuria kellarin kaivamisessa.
Nykypolville ei ole säilynyt tietoa siitä, kuinka kauan ystävykset olivat huhkineet kaivannossa, ennen kuin lapio karahti luuhun. Aikansa ponnisteltuaan he saivat suuren luun irti. Kummasteltuaan hetkisen sen litteää ja käyrää muotoa, he kantoivat sen samaan läjään muun kaivuujätteen kanssa. Tästä kylän lapset ottivat sen kelkakseen, jolla riemusta hihkuen laskettelivat huimaa kyytiä rantatöyrään päältä Belajan jäälle. Hikeä pyyhkien naapurukset jatkoivat kaivamista, täysin tietämättöminä siitä, kuinka syvälle Siperian muinaisaikojen salaisuuksiin he olivat kaivautumassa.
Outo löytö jäi vaivaamaan Briliniä. Aamulla hän nosti ison luun olalleen ja lähti lukutuvan hoitajan pakeille. Beltram oli viisas ja lukenut ukko, joka tiesi mitä piti tehdä. Hän laati heti kirjeen Irkutskin kotiseutumuseolle, jonka tiesi olevan kiinnostunut tämänkaltaisista löydöistä.
Irkutskista Maltaan lähetettiin Mihail Gerasimov, joka ei vielä tuolloin ollut historiantieteiden tohtori, eikä valtionpalkinnon saaja, ei Neandertalin ihmisen ja Iivana Julman hahmot entistänyt kuuluisa antropologi, vaan nuori museovirkailija, innostunut ja turhantarkka kaivauksilla, kuten kaikki arkeologit. Hän omasi myös kyvyn tulla toimeen ihmisten kanssa, joten Saveljev ja Brilin antoivat hänelle lapion kouraan. Yhdessä he kaivoivat ja seuloivat jäätyneen maan muinaisista kerrostumista esille kivisiä sekä luisia työkaluja, kalanruotoja ja peuransarvien katkelmia…
Muinaissiperialainen asuinsija löytyy
Näin, lähes uskomattomien yhteensattumien avulla löytyi ensimmäinen muinaissiperialaisen metsästäjän ja kalastajan asuinsija. Asumuksen seinät oli tehty suurista eläinten luista ja sen katto taitavasti paikalleen sijoitetuista peuran sarvista. Keskellä lattiaa oli tulisijan kuoppa. Sinä missä kerran oli roihunnut nuotio, oli yhä tuhkaa. Tulisijan läheltä löytyi erilaisia kaapimia, teräväsärmäisiä kiviveitsiä, luisia neulanpäitä ja mammutin syöksyhampaista tehtyjä koriste- tai seremoniaesineitä.
Muinaisten sukupolvien ikivanha asumus sai mielikuvituksen liikkeelle, aika katosi ja mieli loihti lumoavan kuvitelman naisesta, joka hyöri tulen ääressä tavanomaisissa askareissaan ja miehestä, joka poronnahkaisessa asussaan palaisi kohta kotiin, saalista harteillaan kantaen.
Gerasimov kutsui paikalle entisen opettajansa, Pjotr Bergardin, kokeneen ja iäkkään siperialaisen arkeologin. Kohottaessaan kalkkikivilaattaa he näkivät jotain, joka sai heidät vetämään samanaikaisesti henkeä ja jäykistymään… Savessa näkyi selvä punamultajauheen aiheuttama väriläiskä. Muinaisten alkuheimojen hautajaisseremonioissa verta symboloivaa värijauhetta ripoteltiin vainajan päälle antamaan hengelle voimaa sen matkalla tuonpuoleiseen maailmaan. Soikeasta kaivannosta löytyi 4-vuotiaan pojan luuranko. Sen pää osoitti koilliseen – josta Huomentähti ja Aurinko nousevat.
Hänen otsallaan oli ollut mammutinluinen diadeemi, jonka palaset olivat puoliympyrässä pääkallon vieressä. Sydämen kohdalle oli laitettu suurenmoisin kaiverruksin koristeltu lintu ja oikeaan ranteeseen luinen rengas. Haudassa oli veitsi ja keihäänkärki, ei leikkikaluja, vaan oikeita metsästysaseita. Ammoin eläneet siperialaiset ymmärsivät jo elämän ja kuoleman välisen eron, eivät kuolemaa kauhistuen, vaan uskoen kuoleman olevan elämän jatkoa, jossa tarvitaan aseita olemassaolon kamppailua varten. Mutta tässäkään ei vielä ollut kaikki.
Lisää ainutlaatuisia löytöjä
Kahdeksan kilometrin päässä Maltan kylältä, kaivettiin seuraavaksi esiin toinen historiallinen asuinpaikka, joka löytyi Angaran rannalla olevan Buretin kylän luota. Kaivauksissa löytyi useita mammutin syöksyhampaasta taidokkaasti valmistettuja pienoisveistoksia naisista, ja kaulariipus, korujen katkelmia, kalan luusta tehdyt helmet, turkiseläimiä, vesilintuja, sekä muita mestarikaivertajan luu- ja kiviveistoksia.
Vain onnekkaimmille arkeologeille Siperia on luovuttanut sen jokilaaksoja asuttaneiden muinaisten metsästäjien ja kalastajien luusta ja kivestä valmistamia työkaluja ja veistoksia. Yksi heistä on Mihail Gerasimov.
Analysoitaessa löytöjen merkitystä, tehtiin Irkutskissa ja Maltan kylässä lähes samanaikaisesti kaksi, toisistaan poikkeavaa, mutta varsin johdonmukaisesti perusteltua päätelmää:
- Gerasimovin johtopäätös: ”Belajajoen varrella Maltan kylässä oleva asuinpaikka ja suurten eläinten luista rakennettu asumus, ja asuinpaikalta löytynyt lapsen hauta ovat ainutlaatuisia arkeologisia kohteita. Aiemmin tätä vastaavia löytöjä on tehty vain Länsi-Euroopassa. Radiohiiliajoitus osoitti Maltan asuinpaikan iäksi noin 24 000 vuotta”.
- Brilinin johtopäätös: ”Näetkö nyt ystäväni Saveljev, minkä tähden kannattaa aina toteuttaa vaimojen vaatimukset. No, tietenkin siksi – että itse jumalakaan ei tiedä mihin ne voivat johtaa”.
Kasvoja menneisyydestä
Mihail Gerasimov syntyi lääkäriperheeseen Pietarissa 15.9.1907. Hän kiinnostui jo lapsena arkeologiasta. Perhe muutti Siperiaan, jossa he tutustuivat Irkutskin yliopiston oikeuslääketieteen professoriin Grigorieviin. Tämä huomasi lahjakkaan, 13-vuotiaan pojan kiinnostuksen arkeologiaan ja esitteli hänelle anatomisen museon kokoelmat, joita Mihail kävi tutkimassa lähes päivittäin.
Professori otti hänet siipiensä suojaan ja alkoi hienovaraisesti perehdyttää häntä anatomiaan. Gerasimovista tuli maailmankuulu antropologi, arkeologi ja kuvanveistäjä. Hän kehitti metodin, jota kutsutaan Gerasimov-menetelmäksi.
Tällä kasvojen ulkonäkö voidaan rekonstruoida eli rakentaa uudelleen vuosituhansienkin kuluttua, jos käytettävissä on riittävä määrä samasta pääkallosta olevia luita. Gerasimov kirjoitti menetelmästä useita oppikirjoja. Nykyään menetelmää käytetään kaikkialla, sekä arkeologiassa että oikeuslääketieteessä.
Gerasimov kuoli Moskovassa 21.7.1970.
Jussi Malminen
Työkansan Sanomat 14/2020
Kuva: M.M.Gerasimov