Pelkkä kommunistiksi epäileminen saattoi 1920–30 luvuilla merkitä vuosien vankilatuomiota. Vankiloihin pistettiin muitakin vasemmistolaista mielipidettä edustavat. Syyksi mainittiin aina valtiopetoksen valmistelu. Suojeluskuntalaisten asekaartit pitivät huolta myös siitä, että työväestö eli jatkuvasti pelon vallassa.
Suomella ei olekaan varaa ylpeillä itsenäisyyden vuosikymmenien ihmisoikeuksilla ja vapaudella. Muissa Pohjoismaissa kunnioitettiin kansalaisvapauksia ja demokratiaa sallimalla mm. kommunisteille ja sosialisteille sanan, kokoontumisen ja äänestämisen vapaus. Meillä Suomessa se leimattiin kielletyksi ”epäisänmaalliseksi toiminnaksi.”
Joukko fasisteja tunkeutui vuonna 1930 maaliskuun 28. päivän vastaisena yönä vasemmistolehden Työn Äänen kirjapainoon ja moukaroi painon koneet hajalle. Kun tuholaistekoa käsiteltiin Vaasan raastuvanoikeudessa, pakotettiin kirjapainon oikeusavustaja, varatuomari, kansanedustaja Asser Salo nousemaan mustaan autoon ja hänet kyydittiin Lapualle.
Vaasan oikeustalon portailla Saloa piestiin pampuilla ja revittiin vaatteet päältä. Kirjapainon faktori pahoinpideltiin niin, että hänet jouduttiin viemään sairaalaan. Seuraavana päivänä mm. ruotsalaislehdissä hämmästeltiin, että näin törkeä oikeuden häpäisy ja väkivalta saattoi tapahtua poliisiviranomaisten silmien edessä.
Koko vuoden 1930 kesän yli maan kävi väkivallan aalto. Vasemmistolaisia kunnanvaltuutettuja ja työväenjärjestöjen toimihenkilöitä kaapattiin öisin kotoaan ja kyydittiin ja pahoinpideltiin. Työväentalojen tuhopoltot ja ovien kiinni naulaamiset kuuluivat pimeän 30-luvun kuvaan. Tyypillistä ajalle oli, ettei fasisteja pidätetty eikä rankaistu.
Svinhufvudin hallituksen otteet kovenivat ja se määräsi Sosialistisen Työväenpuolueen 23 -jäsenisen eduskuntaryhmän vangittavaksi. Pääministerin selitys tähän perustuslakia rikkovaan menettelyyn oli se, että ”kommunistiedustajat” ärsyttivät puheillaan lapuanliikettä väkivaltaan? Samana päivänä aseistettu miesjoukko tunkeutui eduskunnan perustuslakivaliokuntaan ja raastoi kansanedustajat Jalmari Rötkön ja Eino Pekkalan autoon. Heidät kyydittiin Lapualle. Poliisiviranomaiset eivät edes yrittäneet estää tätä törkeää vapaudenriistoa.
Kaappauksen jälkeen eduskuntatalolle jääneet Sosialistisen Työväenpuolueen kansanedustajat pitivät hätäkokouksen. Arvo Riihimäki Laviasta muisteli sodan jälkeen ryhmän viimeisen kokouksen tunnelmia. ”Oli pakko myöntää, että olimme hävinneet taistelun. Edessämme oli tuntematon tulevaisuus. Ennen vangin kahleita jokainen halusi käydä vielä kotona tapaamassa ja hyvästelemässä omaisia. Emme vielä silloin osanneet aavistaa, että suurimmalle osalle tämä oli viimeinen hyvästijättö.”
Arvo Riihimäki ehti matkustaa kotiinsa Laviaan, josta Valtion Poliisin musta auto kävi hänet noutamassa tutkintavankeuteen Turkuun. Tuomio oli valtiopetoksen valmistelusta neljän vuoden kuritushuonetuomio.
Talonpoikaismarssi ja kommunistilait
Heinäkuun 17. päivänä fasistinen lapuanliike järjesti Helsingissä talonpoikaismarssin. Marssikulkueessa kannettiin tunnuksia ”Kommunistit on murskattava!” ja” ”Viena vapaaksi!” Kulkueessa oli myös hakaristillä varustettuja pienoislippuja.
Suurkirkon portailla marssin otti vastaan presidentti Relander, pääministeri Svinhufvud, eduskunnan kokoomuslainen puhemies Virkkunen ja suojeluskunnan päälliköitä ja kirkon sielunpaimenia. Puheessaan marssin johtaja Vihtori Kosola kiitti jumalaa ja hallitusta siitä, että kommunistien kansanedustajat oli vihdoin vangittu ja heidän ”suunsa tukittu”.
Kommunistilait runnottiin eduskunnassa läpi heinäkuussa 1930. Vuonna 1932 oikeistoterroristit kaappasivat autoonsa entisen presidentin Stahlbergin puolisoineen ja lähtivät kuljettamaan kohti itärajaa. Matkalla kaappaajat ilmoittivat kyydityksen ”ryssämaahan” olevan rangaistus liian lempeästä kohtelusta punavankien armahduksissa sekä bolshevikki -Venäjän nöyristelystä.
Historian opetuksiin on syytä suhtautua vakavasti. Nyt tuon ajan äärioikeiston seuraajat ovat perustaneet Sinimusta -puolueen. Raumalla kotipaikkaansa pitävä puolue on hyväksytty oikeusministeriön ylläpitämään puoluerekisteriin.
Sinimustat on selvästi vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen vastainen järjestö. Miten ”maailman vakain demokratia” on voinut hyväksyä tuon IKL:n perillisen rekisteröitymisen?
Olli Krannila
Työkansan Sanomat 9/2021