Hyväksytty 24. edustajakokouksessa 16.-17.10.2021
Sisältö
1. EU TUHOAA – KOMMUNISTIT PUOLUSTAVAT KUNTIEN ITSEHALLINTOA
2. KUNTIEN PAKKOLIITOKSET DEMOKRATIAA KAVENTAVINA TORJUTTAVA
3 KUNTIEN TOIMINTAMAHDOLLISUUDET JA TALOUS TURVATTAVA
4. KUNNAN TEHTÄVÄT KUNNAN OMANA TYÖNÄ
5. KUNNAN HUOLEHDITTAVA TYÖNTEKIJÖISTÄ
6. KUNNAN PALVELUT TURVATTAVA TASAPUOLISESTI KAIKILLE
6.1 Koulutus varallisuudesta riippumatta
6.2 Kaikille lapsille oikeus kunnan päivähoitoon ja koululaisille ohjattu iltapäivätoiminta
6.3 Sosiaalitoimen palveluja parannettava
6.4 Uudet sote-lait tuhoavat 1972 Kansanterveyslain tavoitteet ja saavutukset – Maakuntahallinto
heikentää terveys- ja sosiaalipuolen palveluja
6.5 Perusturva taattava, toimiva ja ilmainen terveydenhuolto turvattava
6.7 Terveydenhoitopalvelut tuotettava julkisina palveluina – hoitohenkilökuntaa lisättävä
6.8 Asuminen ei saa olla keinottelun väline
6.9 Kulkuyhteydet turvattava myös haja-asutusalueilla kunnan toimialue kapenee olennaisesti. Jäljelle jää
koulutus ja maankäyttämisen suunnittelu
6.10 Elinympäristöä on suojeltava
6.11 Energian tuottaminen on oltava yhteiskunnan hallussa ja valvonnassa
6.12 Kaavoitus kuntalaisia varten
6.13 Kulttuuri-, liikunta- ja virkistystoiminnan kehittäminen on osa kunnan vastuista
Kuntapolitiikka on luokkataistelua
Kunta on porvariston käsissä olevan valtion elin, jonka olennainen tarkoitus on kapitalistisen riistonjatkaminen. Kunnallinen toiminta on elimellinen osa yleistä luokkataistelua.
Tosiasiassa ei ole valtiosta irrallista kuntien itsehallintoa. Kapitalismin kehittyessä kunnat ovat menettäneet itsehallinnollisen luonteensa ja muuttuneet kapitalistien luokkaherruutta ylläpitävän valtiollisen luokkasorron toimeenpanevaksi elimeksi. Kunnan virkakoneistosta on tullut valtiollisen luokkasorron elin, joka johtaa ja ohjaa kunnan eri toimielimien työtä.
Eduskunnan säätämien lakien täytäntöönpano tapahtuu mm. kunnissa. Kunnan toimialue kapenee olennaisesti. Jäljelle jää koulutus ja maankäyttämisen suunnittelu.
Ei ole ns. kunnan etua tai yleistä etua, jonka takia kommunistien kuntatoiminnan pitäisi olla puolueetonta, sopuisaa yhteisten asioiden hoitamista. Puolueiden sovinnonsäilyttäminen ja siihen pyrkiminen johtaa harhaan. Yleiseen etuun nojautuminen johtaa luokkasovinnon ajatusten leviämiseen. Kommunistit ovat aina työtätekevien ja vähävaraisen kuntalaisten edustajia. Porvariston käyttämä ”yleistä etua” –termi tarkoittaa työtätekevien ja vähävaraisten etujen jättämistä huomioimatta.
Kunnallishallinnon tehtävät on alistettu palvelemaan ennen kaikkea omistavan luokan etuja ja turvaamaan omistukseen perustuvia etuoikeuksia. Kuntien lakisääteisiä tehtäviä porvaristo ja sen myötäilijät pyrkivät toteuttamaan yksityistämisellä ja sopimalla kunnalle kuuluvien tehtävien tekemisestä yksityisten yritysten kanssa. Näin kunnan palveluista tulee kapitalisteille liikevoiton ansainnan perusta. Kuntatasolla onkin havaittavissa korruptiota ja hyväveliverkostoja, jotka hyödyntävät kuntien taloudellisia resursseja.
Kuntapolitiikka on luokkataistelua. Tällä hetkellä porvariston luokkaetu on määräävänä myös kunnallisessa elämässä. Luokkaristiriidat tulevat kärkevinä näkyviin päätettäessä mm. päiväkotien, koulujen, vanhustenhoidon, terveyden- ja sairaudenhoidon järjestelyistä sekä kunnan kaavoitus- ja rakentamispolitiikasta.
Kommunistien tehtävä kunnallispolitiikassa on työväenluokan kokoaminen toimimaan oikeuksiensa ja etujensa puolesta kapitalistisen luokkayhteiskunnan kumoamiseksi ja sosialistisen yhteiskunnan pystyttämiseksi. Työväenluokan omakohtainen toiminta kunnissa luo sitä perustaa, joka mahdollistaa poliittisen suunnanmuutoksen työtätekevien eduksi.
Kommunistisen Työväenpuolueen kunnallispoliittisen toiminnan perustana on se tosiasia, että kapitalistisessa yhteiskunnassa käydään leppymätöntä luokkataistelua ja se ulottuu myös kunnallispolitiikkaan. Se edellyttää työväenluokan ja sen liittolaisten taloudellisten ja poliittisten etujen tinkimätöntä puolustamista tavoitteena kapitalismin kumoaminen.
Kutsumme taisteluun kansanvallan ja edistyksen puolesta, tavoitteena sosialistinen yhteiskunta.
1. EU TUHOAA – KOMMUNISTIT PUOLUSTAVAT KUNTIEN ITSEHALLINTOA
Eduskunnan hyväksyttyä1994 Suomen EU:hun liittymisen siirtyi suurin osa eduskunnalle kuulunutta lainsäädäntövaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Tämän seurauksena EU:n tavoitteet harmonisoida jäsenmaiden talous- ja sisäpolitiikka uhkaavat kuntien itsenäisyyttä. Työväestön etujen mukaista on puolustaa kuntien itsehallintoa ja itsenäistä olemassaoloa sekä kuntien oikeutta omalla verotuksellaan huolehtia valtakunnallisia vähimmäisnormeja parempien palveluiden tuottamisesta kuntalaisille.
EU:n kautta hallitseva porvaristo vaarantaa työväestön edut. EU:n määräykset ja harjoitettu taantumuksellinen talous- ja yhteiskuntapolitiikka ovat luoneet tälle suuntaukselle mahdollisuuden edetä. KTP vastustaa tällaista kehitystä ja tekee yhteistyötä kunnissa muiden tätä kehitystä vastustavien työväenjärjestöjen ja väestöryhmien kanssa. Toimimalla kunnissa aktiivisesti työväestön etujen puolesta, on se samalla kamppailua Suomen irrottamiseksi EU:sta.
Työväestön kannalta hyvinvoinnin keskeisin kysymys on työväenvallan pystyttäminen ja sen turvaaminen ja rauhan säilyminen maailmassa. Myös kunnallistasolla on toimittava siten, että edistetään kansojen välistä ystävyyttä ja tasa-arvoista yhteistyötä. Kunnan on kaikissa toiminnoissa tukeuduttava tähän peruslähtökohtaan.
Kommunistien päätehtävät kunnallispolitiikassa ovat:
On ajettava vähävaraisten peruseduista lähteviä tavoitteita. On toimittava kaikkialla, myös kunnissa, EU:n porvarillisen talous- ja yhteiskuntapoliittisen suuntauksen katkaisemiseksi, työläisten, eläkeläisten, lasten, nuorten ja syrjäytettyjen etujen puolesta ja työttömien oikeuksien puolustamiseksi, täystyöllisyyden saavuttamiseksi ja tulonjaon muuttamiseksi työväenluokan ja sen liittolaisten edun mukaiseksi.
Kunnan omaisuuden, kuntapalvelujen ja toimintojen yksityistämisen estäminen
Kunnan toimintojen laajentaminen tuotanto- ja liiketoiminnan alueille
Toiminta oikeudenmukaisen rauhan puolesta militarisointia ja Suomen sotavarustautumista vastaan. Suomessa ei tarvita suojeluskuntatoimintaan verrattavaa puolisotilaallista toimintaa eikä maakuntajoukkoja. Vastustamme imperialistisia sotia, Suomen Nato-yhteistyötä ja osallistumista EU:n sotilaalliseen toimintaan
2. KUNTIEN PAKKOLIITOKSET KANSANVALTAA KAVENTAVINA TORJUTTAVA
EU-sidonnainen porvarillinen talous- ja yhteiskuntapolitiikka on merkinnyt kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien kaventumista. Vastaavasti pääomapiirit ovat kaapanneet kuntia omien tavoitteidensa ajajiksi. Suunnan tulee olla toinen. Virkamiesvaltaa on kavennettava. Kuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden määrää ja asemaa tulee vahvistaa. Valtuustojen päätösvaltaa tulee laajentaa ja tuoda valtuutettujen ja kuntalaisten aloitteet välittömästi valtuuston ratkaistavaksi. Tämä edellyttää, että kuntalaisten ja heidän järjestöjensä esittämien aloitteiden käsittelyä nopeutetaan huomattavasti nykyisestä. Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien kehittämiseksi on etsittävä myös muita vaikutuskanavia. Tiedottamisen tulee olla kansantajuisessa muodossa niin, että sillä tavoitetaan kaikki kunnan asukkaat.
Kaikista kunnan perimistä maksuista ja tariffeista tulee olla päätösvalta valtuustolla.
Kunnanvaltuuston tulee päättää kunnan alueelle ELY-keskukselta anotuista investointi- ja toiminta-avustuksista.
Mikäli ennakkoäänestysjärjestelmää ei saada täysin luotettavaksi siitä on kokonaan luovuttava, koska se antaa mahdollisuuden vaalivilppiin. Jos ennakkoäänestyksestä luovutaan, on siirryttävä takaisin kaksipäiväiseen vaaliin. Äänestyspaikan on oltava julkisessa tilassa. Ktp ei hyväksy sähköistä äänestysjärjestelmää.
Kunnallista kansanäänestystä on käytettävä enemmän ja myös konkreettisissa kuntalaisten elämään vaikuttavissa asioissa, vaikkapa vain jotain kunnanosaa koskevassa asiassa. Tällä lisätään lähidemokratiaa.
Kunnallisen päätöksenteon laajentamiseksi on lisättävä kunnan perustehtäviä hoitavien lautakuntien määrää sekä myös lautakuntien jäsenmäärää. Tiedottamista kuntalaisille on lisättävä ja päätettäviksi tulevissa asioissa on jo valmisteluvaiheessa noudatettava laajaa julkisuutta. Kuntien on tiedotettava kuntalaisille mahdollisuudesta tehdä kuntalaisaloitteita.
On rakennettava paikallinen osallistumisjärjestelmä, jossa kuullaan asukkaita heitä koskevista asioista suunnitteluvaiheesta alkaen. Tämä tarkoittaa asukasyhdistysten, asuntoyhtiöiden asukaskokousten, vanhempain ryhmien kouluissa, päiväkodeissa ym. kuulemista ja vetämistä mukaan päätöksentekoon.
Kuntaliitokset eivät saa olla itsetarkoitus. Ne vievät käytännössä kuntalaisten päätösvaltaa kauemmaksi. Kuntaliitokset tulee toteuttaa vapaaehtoisuuden pohjalta, jolloin kuntalaiset voivat ilmaista kantansa liitoksiin esim. kansanäänestyksellä. Kansanäänestyksen tulosta tulee kunnioittaa kuntaa sitovana.
3. KUNTIEN TOIMINTAMAHDOLLISUUDET JA TALOUS TURVATTAVA
Vastustamme kuntaverojen nostoa.
Valtion rahoituksen turvaamiseen kunnille ja maksuosuuksien lisäämiseen saadaan varoja mm:
Irtautumalla EU:sta ja siten jäsenmaksuista sekä EU:n ulkorajan tullimaksuista.
Luopumalla sotavarusteluun käytettävistä hankinnoista sekä supistamalla vuositasolla sotilasmenoja ja luopumalla perustetuista valmiusjoukoista sekä maakuntajoukkojen ja muiden puolisotilaallisten järjestöjen perustamisesta.
Lakkauttamalla eduskuntapuolueiden puoluetukijärjestelmä.
Muuttamalla pääomatulojen verotus sen keventämisen sijasta progressiiviseksi kuten palkansaajien verotuskin on. Laittamalla pääomatuloilla keinottelijoiden ja yritysten veronkierrot kuriin.
Asettamalla pörssi- ja yritysosakekaupoille 22 %:n varainsiirtovero.
Asettamalla pääomien maastavientiin 22 %:n varainsiirtovero sekä erikoislupa.
Palauttamalla työnantajille niiltä vuoden 2010 alussa poistettu KELA-maksu.
Poistamalla yksityislääkärillä käynneistä KELA-korvaus.
Palauttamalla vuonna 2006 poistettu varallisuusvero suurille tuloille ja omaisuuksille.
Luopumalla suurpääoman verohelpotuksista ja suuryritysten tukemisesta.
Säätämällä yrityksille lisävero niiden toteuttamista työntekijöiden irtisanomisista.
Kunnille on lisättävä valtionapumäärärahoja peruspalvelujen, kuten mm. vanhustenhuollon, päivähoidon, koulutuksen ja koulumatkojen kustannuksiin. Näiden valtionosuuksien tulee olla ”korvamerkittyjä” eikä niitä saa käyttää muihin tarkoituksiin.
Ohjataan valtion keräämistä veroista ja maksuista kunnille suurempi osa. Kuntien valtionosuudet tulee palauttaa vähintäänkin tasolle, joka oli ennen 90-luvulla suoritettuja leikkauksia.
Vaadimme kunnan toimintamahdollisuuksien lisäämiseksi ja vähävaraisten toimeentulon parantamiseksi:
Kunnallisverotus on saatava asteittain nousevaksi, progressiiviseksi verotukseksi, jossa suurituloiset maksavat suhteessa enemmän veroa kuin pienituloiset
Kerätään korkeampaa kiinteistöveroa suuryrityksiltä ja liiketoiminnalta. Kiinteistöveron tulee kohdistua vain tuotanto- ja liiketoimintaan, kuntalaisen omasta asumisesta sitä ei saa periä.
Luovutaan yritysten halvemmista vesi- ja jätevesimaksuista.
Poistetaan yritysten mahdollisuus saada kunnalta tai energiayhtiöltä sähköenergiaa muita halvemmalla hinnalla. Suuryrityksiltä poistettu sähkövero määrätään myös niille.
Vuokrataan ja peritään käypä vuokra yritystoiminnan tarvitsemista tonteista.
Peritään täysimääräinen hinta yksityisessä omistuksessa olevan maan kaavoittamisesta ja kaavoituksesta tuleva ansioton arvonnousu peritään kaavoituksesta hyötyviltä.
Muutetaan verolakeja siten, että yritysten verovelvollisuutta lisätään. Kunnille on palautettava suuryrityksiin kohdistettava harkintavero-oikeus.
Kuntien rajoilla olevat kuntapalvelut on voitava järjestää yhteistyössä toisen kunnan kanssa. Tällaisia ovat mm. koulutustoimen tehtävät.
4. KUNNAN TEHTÄVÄT KUNNAN OMANA TYÖNÄ
Kunnalliset toiminnat on säilytettävä kunnan suorassa hallinnassa. Liikelaitostaminen, säätiöiminen ja yhtiöittäminen vie niitä pois kuntalaisten valvonnasta. Kuntien on työllistettävä ensisijaisesti omaa palvelutoimintaa ylläpitämällä. Kuntien tehtäviksi on palautettava jo toteutetut yksityistämiset siivoustoiminnoissa, kuntien korjaus- ja rakennustoiminnoissa ja kulkuväylien hoidossa. Kuntalaisilla tulee olla oikeus kunnan ylläpitämään uskonnottomien hautausmaahan.
Sähkölaitokset, vesilaitokset, terveyden- ja sairaudenhoitoon liittyvät laitokset yms. on palautettava kuntien suoraan omistukseen. Kunnalla on oltava riittävästi työntekijöitä huolehtimaan yhteisen omaisuuden, kuten rakennusten ja toimitilojen kunnossapidosta. Kuntien on voitava harjoittaa tuloa tuottavaa toimintaa. Kuntien on luovuttava kalliiden konsulttien käyttämisestä ja käytettävä säästyvät varat kunnan toimintojen kehittämiseen.
Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työnsaannista on erityisesti huolehdittava. Liikevoiton tavoitteluun perustuva yksityinen elinkeinoelämä ei pysty turvaamaan täystyöllisyyttä. Kuntien tulee ottaa tavoitteeksi täystyöllisyyden toteuttaminen oman kunnan alueella. On vaadittava valtiolta riittäviä määrärahoja töiden järjestämiseksi työttömille kunnan töinä. Kuntien on painostettava valtiovaltaa, jotta valtion työllisyysrahoitus- ym. tukitoimenpiteet vastaisivat paremmin kuntien tarpeita. Pitkäaikaistyöttömien suora työllistäminen on edullisempaa kuin kuntouttavan työtoiminnan kautta työllistäminen ja on työllistetyn kannalta ihmisarvoinen vaihtoehto. Kunnan on luotava vammaisille ja vajaakuntoisille henkilöille riittävästi tukityöpaikkoja.
5. KUNNAN HUOLEHDITTAVA TYÖNTEKIJÖISTÄ
Kunnan työntekijöiden työpaine on lisääntynyt, koska työntekijöiden määrää on jatkuvasti vähennetty. Tämä tuntuu sosiaalihuollossa, kouluissa, päiväkodeissa ja vanhus- ja terveydenhuollossa työntekijöiden väsymisen lisääntymisenä, palvelutason ja turvallisuuden laskuna. Kunnan työvoimaa on lisättävä todellisen tarpeen mukaan niin, että ongelmat vältetään. Työn on oltava pääsääntöisesti vakituista kokopäivätyötä ja osa-aikaista vain, jos työntekijä sitä itse haluaa.
Kuntien henkilöstöpolitiikan tulee olla esimerkillistä eikä siinä saa olla poliittista tai muuta syrjintää. Vastustamme kuntien henkilöstön irtisanomisia ja pakkolomia; ne heikentävät kunnan työntekijöiden asemaa ja kunnallisia palveluja. Kuntien yhtiöt ja laitokset on siirrettävä takaisin kunnanvaltuuston alaisuuteen ja niiden hallinnossa ja vastaavissa elimissä tulee olla puolet kunnan henkilöstön valitsemia edustajia.
Syrjäytymisen estämiseksi kunnan on järjestettävä työharjoittelumahdollisuus peruskoulun lopettaneille, joilla ei ole vielä tietoa koulu- tai työpaikasta. Mahdollisuudet valtion rahoitukseen tulee käyttää täysimääräisesti hyödyksi.
6. KUNNAN PALVELUT TURVATTAVA TASAPUOLISESTI KAIKILLE
6.1 Koulutus varallisuudesta riippumatta
Suurpääoman ja sille tukensa antavien hallitusten ja puolueiden tavoitteena on työvoiman saannin turvaaminen suurpääomalle. Ne eivät ole ensisijaisesti kiinnostuneita hyvän yleissivistävän koulutuksen antamisesta kaikille. Peruskoulun hyvät tavoitteet eivät ole toteutuneet. Riittämättömät aineelliset edellytykset ja suuret opetusryhmät ovat kaventaneet oppimismahdollisuuksia. Opetusryhmien kokoa onkin pienennettävä. Koululaisten ohjattua iltapäivätoimintaa ja kerhotoimintaa on laajennettava ja kehitettävä. Tavoitteena on oltava lapselle turvallisuuden tunne ja mielekäs tekeminen. Kyläkoulut antavat usein hyvän oppimisympäristön, on luotava edellytyksiä niiden säilyttämiseen. Koulukuljetuksilla voidaan kuljettaa myös keskustoista oppilaita kyläkouluihin ja täten säilyttää kyläkoulut. Oppilailla ja koulun henkilökunnalla on oikeus terveellisiin ja turvallisiin koulutiloihin, koulut on tarkastettava mahdollisten homevaurioiden löytämiseksi.
Emme hyväksy yksityiskouluja ja muita suunnitelmia eliittikouluista. Vastustamme koulutusta koskevaa ns. säästölinjaa. Opettajanvirkoja on lisättävä ja opettajille on turvattava vakinaiset virat. Valtion on valvottava yhtenäisen ja laadukkaan opiskelutason toteutumista koko maassa. Oppikirjojen on oltava laadukkaita ja niiden on oltava käytössä kaikissa saman tason oppilaitoksissa. Kaikille on taattava sama perusopetuksen taso. Liikunnan ja taideaineiden tuntimääriä on lisättävä. Erityisopetusta on saatava heti, kun sen tarve havaitaan. Erityisopetusta tarvitseville tulee olla erityisluokkia tukiopetuksen turvaamiseksi.
Kouluissa tulee olla riittävästi koulutettua henkilökuntaa, joka voi opastaa ja auttaa oppilaita heidän ongelmissaan. Ennaltaehkäisevä kouluterveydenhuolto on turvattava.
Koulun tulee ohjata oppilaita tieteellisen ja humanistisen maailmankuvan luomiseen. Emme hyväksy tunnustuksellista uskonnon opetusta, epähumaania tai muuta epätieteellistä ideologiaa. Opetuksen tulee perustua tieteelliseen maailmankatsomukseen ja asialliseen, objektiiviseen opetuksen sisältöön esimerkiksi historian opetuksessa. Kouluissa on kiellettävä kaikki aseellinen koulutus, sotilaalliset maastoharjoitukset ja asenäyttelyt sekä kaikenlainen äärioikeistolainen militaristinen propaganda. Rauhankasvatusta on lisättävä. Koulutiet ja -matkat on suunniteltava turvallisiksi. Liikennetietoutta on opetettava kouluissa.
Koulutuksen tulee kaikilla tasoilla olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Vaadimme, että vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille turvataan täydet oikeudet maksuttomaan opiskeluun lukioissa sekä ammatillisissa ja korkeamman asteen oppilaitoksissa. Vastustamme lukukausimaksun ja muiden rasitteiden lisäämistä opiskelijoille. Yksilöllisten tarpeiden mukaisesti on turvattava oikeus koulunkäyntiavustajaan.
Opintorahan ja asumislisän tasoa on korotettava opiskelijoiden täysipainoisen opiskelun mahdollistamiseksi. Opintotuen on turvattava perustoimeentulo eli vähintään 1300 euroa kuukaudessa verottomana lukukausien ajalta vanhempien asunnosta muuttaneille. Vanhempien luona asuvien opintotuen taso on soviteltava siten, ettei opiskelu rasita vanhempia. Loma-ajan työtulot eivät saa vähentää opintotuen määrää.
6.2 Kaikille lapsille oikeus kunnan päivähoitoon
Päiväkoteja tulee rakentaa tarvetta vastaavasti ja päiväkotipaikkoja tulee olla saatavilla vanhempien ilmaiseman tarpeen perusteella kaikille alle kouluikäisille lapsille. Päiväkotien toimivuutta tulee parantaa ryhmäkokoja pienentämällä. Tämä velvoittaa useimmilta kunnilta henkilökunnan määrän lisäämistä ja päiväkotien rakentamista omalla työvoimalla.
Päiväkotien on tarjottava kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tasapainoiseen lapsuuteen. Ympärivuorokautisia päiväkoteja on perustettava lisää alueille, joissa on vuorotyötä tekeviä vanhempia.
Kunnallista perhepäivähoitoa on kehitettävä vaihtoehtoisena hoitomuotona, mutta se ei saa hidastaa kunnan päiväkotien kehittämistä. Leikkikenttä- ja ulkoilutoimintaa on kehitettävä kunnissa, joissa siihen on tarvetta. Päivähoidon tavoitteena tulee olla varhaiskasvatus, joka on oltava maksutonta.
Päivähoidossa ei saa olla uskonnollista opetusta.
6.3 Sosiaalitoimen palveluja parannettava
Yleisperiaatteena on oltava, että kuntien sosiaalisten palveluiden tulee olla valtion kustantamia ja kaikissa kunnissa kuntalaisten saatavilla yhdenvertaisin perustein. Valtion supistamistoimet ovat kaventaneet mahdollisuuksia sosiaalisen tuen saantiin. Kaikilla kuntalaisilla on oltava perusoikeus turvalliseen elämään.
Toimeentulotukea jakavan Kelan tukinormeja pitää nostaa. Jokaiselle on turvattava hänen tarvitsema perustoimeentulo. Lapsiperheiden, aikuisten ja ikäihmisten sosiaalitoimen palvelut kuuluvat sosiaalihuoltolain perusteella kunnan järjestettäviksi. Sosiaalisen avun käsittelyssä Kelassa ja kunnissa on parannettava palveluja tarvitsevien oikeusturvaa ja ihmisoikeuksia.
Sosiaalityöntekijöiden, kodinhoitajien ja kotiavustajien määrää ja koulutusta on lisättävä. On tehostettava ennaltaehkäisevää työtä ja neuvontaa.
Pienituloisten eläkeläisten ja vammaisten palvelut tulee taata maksuttomina. Heille on saatava tarpeellinen määrä palveluasuntoja ja muita asumismuotoja, joissa voi elää ja asua normaalisti omassa taloudessa.
Päiväkeskuksia, palvelulaitoksia ja muita vanhusten tarvitsemia kunnallisia palveluja tulee lisätä.
Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä. Omaishoitajalle maksettavaa tukea on korotettava. Omaishoitajan jaksamista pitää tukea mm. lomitus- ja muilla järjestelyillä.
Kotihoito on monessa tapauksessa laitoshoitoa inhimillisempi vaihtoehto ja kustannuksiltaan yhteiskunnalle halvempi. Kotihoidon tukea on korotettava huomattavasti. Kotona asuville vanhuksille on turvattava tarpeellinen määrä koti- ja terveyspalveluja. Eläkeläisen tai vammaisen ilmaistessa toiveen päästä laitoshoitoon on paikka hänelle osoitettava.
6.4 Uudet sote-lait tuhoavat 1972 Kansanterveyslain tavoitteet ja saavutukset – Maakuntahallinto heikentää terveys- ja sosiaalipuolen palveluja
Jo olemassa olevat kuntien ja sairaanhoitopiirien muodostamat terveyspalveluja tuottavat terveyskeskukset ja sairaalat pystyvät tulevaisuudessakin hoitamaan tehtävänsä. Kuntien taloudellisen taakan keventäminen edellyttää kuitenkin samaa millä on perusteltu terveyspalvelujen siirtämistä maakuntatason ”hyvinvointialueille” eli valtion sitoutumista maksamaan terveydenhuollon kustannukset.
Valtio ei saa siirtää minkäänlaisilla sopimuksilla terveyspalvelujen tuottamista yksityisille terveyspalvelujen tuottajille. Jo solmitut kuntien tai valtion sopimukset on purettava.
Sosiaalipuolen palvelut kuuluvat luontevasti lähelle tarvitsijoita. Kuntien on hallinnoitava ja tuotettava nämä palvelut itse, riittävillä valtionosuuksilla korvattuna.
Pelastustoimi toimii jo alueellisesti. Sen kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi ei tarvita maakuntatason ”hyvinvointialueita”. Suunnitelmat siirtää myöhemmin muitakin yhteiskunnan toimintoja hallinnoitavaksi ”hyvinvointialueille” tulee lähidemokratian vastaisina torjua.
Ktp ei hyväksy vuoden 2023 alusta voimaan tulevaa sote-lakia, sillä se merkitsee sosiaali- ja terveyspalvelujen heikentämistä. Sote-uudistukseen liittyvät ”hyvinvointialueen” aluevaalit tammikuussa 2022 vievät demokratiaa entistä kauemmaksi kuntalaisista. Maakuntahallinnon perustaminen on torjuttava.
6.5 Perusturva taattava, toimiva ja ilmainen terveydenhuolto turvattava
Sosiaali- ja terveyspalvelujen heikentäminen mm. hyvinvointi-alueilla on suoraa seurausta EU:n vaatimasta julkisten palvelujen avaamisesta kilpailulle, mikä edellyttää entistä suurempien hallinto- ja aluekokonaisuuksien rakentamista ja säästöihin keskittymistä. Ne heikentävät köyhien ja pienituloisten sekä syrjäseudulla asuvien terveydenhoidon saantia. Suurten palvelualueiden malli on vastoin kansanterveyslain tarkoitusta, joka edellyttää ilmaisten terveyspalvelujen olevan kaikkien kuntalaisten lähiulottuvilla.
Terveydenhuollon supistussuunnitelmat ja hoidon antaminen priorisoinnin perusteella tulee torjua. Vastustamme hoidon tasoa uhkaavia säästöjä. Sairaalahoitopiirien supistamisesta, sairaaloiden lakkautuksista ja henkilökunnan keskittämisestä vain suursairaaloihin tulee luopua. Kaikille tulee taata terveys-, sairaala- ja sosiaalipalvelut oman hoidon tarpeen edellyttämällä tavalla. Näiden tulee olla yhteiskunnan antamia peruspalveluja.
Terveydenhuollon väestövastuun toteutuminen ei saa merkitä neuvoloiden tai muiden olemassa olevien palveluiden lopettamista. Jokaista 8000 asukkaan aluetta kohden on perustettava kunnallinen maksuton terveysasema.
6.6 Terveydenhoitopalvelut tuotettava julkisina palveluina – hoitohenkilökuntaa lisättävä
Porvarillisella politiikalla aiheutetulla terveydenhuollon yksityistämisellä nostetaan pienituloisille koituvia terveydenhuollon maksuja ja lisätään eriarvoisuutta lääkäripalveluiden käytössä.
Valtion kustantama sairauden- ja terveydenhoito kuuluu kaikille maksuttomana. Terveydenhuollon palvelumaksut on poistettava.
Terveydenhuollon toimivuutta on parannettava lisäämällä henkilöstöä sekä organisoimalla ja uudelleen määrittelemällä lääkärien ja hoitohenkilöstön tehtäviä. Lääkäreiden ja muun terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen on liitettävä 1-3 vuoden työskentelyjakso syrjäseudun perusterveydenhuollon tehtävissä.
Kaikille tulee tarjota samantasoiset kuntoutuspalvelut riippumatta siitä, missä vamma tai sairaus on syntynyt.
Erityisryhmille, kuten työttömille on turvattava maksuton ehkäisevä terveystarkastus kahden vuoden välein.
Terveyskeskuksia tulee kehittää sekä toiminnallisesti että henkilöstömäärien riittävyydellä niin, että hoitoa tarvitseva kuntalainen sitä myös saa. Erikoissairaanhoitoa on saatava kohtuullisessa ajassa, hoitotakuuaikaa on lyhennettävä.
Terveyskeskusten hoitohenkilökunnan työskentelyolosuhteet ja ansiot on turvattava niin, että tehtäviin saadaan pysyvä henkilökunta. Haja-asutusalueille on terveysasemia perustettava pienemmälle asukastiheydelle, jotta matkojen pituudet ja matka-ajat eivät muodostu kohtuuttomiksi. Kaikilla kuntalaisilla on oltava mahdollisuus saada ympärivuorokautista päivystävän lääkärin apua mahdollisimman lähellä asuinpaikkaa.
Omalääkärijärjestelmä on toteutettava kunnallisena koko maassa lisäämällä riittävästi lääkärien virkoja. Pitkäaikaissairaille tulee taata hoitopaikka. On estettävä kunnallisten terveyskeskusten myyminen tai vuokraaminen yksityiseen terveysalan liiketoimintaan. Yhteiskunnan tuki yksityisille terveysasemille ja sairaaloille tulee poista ja ohjata vapautuvat varat julkisen sairaudenhoidon kehittämiseen.
Perusterveydenhoitoon kuuluva hammashoito on tuotettava julkisena palveluna ja sen tulee olla maksuton palvelun käyttäjälle. Hammashoidon palveluja tulee laajentaa siten, että myös käytännössä taataan kaikkien ikäluokkien pääsy hoitoon kohtuullisessa ajassa.
Mielenterveyden häiriöt ovat merkittävä syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Mielenterveysongelmat eivät poistu Suomesta lopettamalla hoitolaitoksia ja korvaamalla ne potilaiden avohoidoksi naamioidulla heitteillejätöllä. Lopetettujen hoitolaitosten aiheuttamaa hoitotarvetta korvaamaan tarvitaan riittävästi hoitohenkilökuntaa ja taloudellisia resursseja. Tarvitaan riittävästi myös hoitokoteja ja päiväkeskuksia sekä kuntoutustyöpaikkoja, joilla voidaan lieventää henkistä hätää. Sairaalapaikkojakin tarvitaan, mutta useimmiten potilaille parhaiten soveltuvia avohoitopaikkoja on lisättävä, koska ne ovat potilaalle miellyttävämpiä kuin suuret hoitolaitokset.
6.7 Asuminen ei saa olla keinottelun väline
Suomessa on noin 330 000 tyhjillään olevaa asuntoa (v. 2020), joista yksinomaan Helsingissä yli 30 000. Samaan aikaan maassamme on ainakin 4 300 ihmistä ilman vakituista asuntoa. Asunnottomuus ja puutteellinen asuminen kohdistuvat niin nuoriin ja lapsiperheisiin kuin yksinäisiin ja eläkeläisiin. Suuri ongelma on tällä hetkellä kasvukeskuksien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Asumisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, kaavoituksesta ja rakentamisesta alkaen, on tullut yhä röyhkeämmän keinottelun kohde. Asuntoja pidetään jopa keinottelutarkoituksessa tyhjillään. Kuntien velvollisuus on puuttua tällaiseen ja vaatia niitä asumiskäyttöön. Tavoitteena tulee olla, että vuokra-asuntokannan tulee olla yhteiskunnan omistamaa, voittoa tavoittelematonta tuotantoa ja ylläpitoa.
Jokaisen kansalaisen perusoikeus on asua kohtuullisin kustannuksin riittävän tilavasti ja viihtyisästi. Jokaiselle nuorelle on taattava kohtuuvuokrainen ensiasunto. On tuettava yhteisöasumista.
Asumiskustannuksia tulee laskea niin, että ne käsittävät enintään 15 prosenttia käytettävissä olevista tuloista. Tämä edellyttää vuokrasääntelyn palauttamista. Kiinteistövero tulee poistaa asumisen kustannuksista. Asumistuella on turvattava pienituloisille ja vähävaraisille kohtuuhintainen asuminen.
Valtion ja kuntien on lisättävä asuntorakentamista, etenkin vuokra-asuntotuotantoa. Asuntorakentaminen on huomioitava kunnan kaavoituspolitiikassa. Asuntotonttien vuokrien tulee vastata maksukyvyn mukaista kohtuullisuutta ja olla liiketonttien vuokria alhaisempia. Kunnalla on oltava riittävästi henkilökuntaa huolehtimaan rakentamisen valvonnasta.
6.8 Kulkuyhteydet turvattava myös haja-asutusalueilla
Suurten keskusten ja asutustaajamien liikennejärjestelyjen tulee perustua julkiseen joukkoliikenteeseen; raide- ja linja-autoliikenteeseen. Yhteiskunnan tuella ja kuntien yhteistyöllä tulee säilyttää ja perustaa kunnallisia liikennelaitoksia. Julkinen liikenne on peruspalvelua eikä se voi perustua voiton tuottamiseen. EU:n vaatimaa raideliikenteen kilpailuttamista ei hyväksytä. Junaliikenne on siirrettävä takaisin VR:n yksinoikeudeksi. EU-tyyppinen kilpailuttaminen julkisen liikenteen osalta on lopetettava.
Ilman saastumisen vähentämiseksi ja joukkoliikenteen edistämiseksi tulee työmatka- ja lähiliikenteen olla käyttäjilleen maksutonta. Vain siten voidaan hillitä yksityisautoilua. Liikkumista on helpotettava asuinympäristön liikenneyhteyksiä parantamalla kevyessä liikenteessä ja jalankulkuväylillä.
Haja-asutusalueilla kunnan tulee yhdessä valtion kanssa hoitaa yleisessä käytössä olevien liikenneväylien kunnossapito. Yltiöpäiset moottoriteiden rakentamiset ja moottoriväylien levennykset eivät ole tarpeellisia. Kuntien ja niiden asukkaiden mielipidettä tulee kuunnella, kun uusista tiehankkeista päätetään. Liikenteen saasteiden vähentämiseksi on jakelu- ja joukkoliikenteessä siirryttävä käyttämään sähköä, maakaasua ja nestekaasua. Maaseudulla on turvattava riittävä määrä linja-autovuoroja. Junaliikenteen junavuorojen ja pienten seisakkeiden lopettamiset tulee perua.
6.9 Elinympäristöä on suojeltava
Elinympäristön säilyttäminen viihtyisänä, saasteettomana ja terveyden ja virkistyksen kannalta puhtaana edellyttää kunnissa toimivien yritysten ympäristöpäästöjen merkittävää vähentämistä. Kuntalaisten on voitava puuttua teollisuuden ja liikenteen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin. Teollisuutta ja liike-elämää sitovia ympäristönormeja on tiukennettava. Valvontaa on lisättävä.
Ympäristönsuojelussa on kiinnitettävä huomiota ilmansuojeluun. Ilmansuojelussa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien osto- ja myynti on keinottelua ja vakavan ongelman vähättelyä. Ympäristön pilaajat on saatettava täysimääräiseen vastuuseen teoistaan. Liikenne- ja energiaratkaisujen on oltava sellaisia, että ne vähentävät kasvihuoneilmiötä.
Vesistöjä uhkaa pilaantuminen niin kauan kuin tuotantotoimintaa ohjaa yksityinen voitontavoittelu. Myös kuntien omien toimintojen vahingollinen vaikutus vesistöihin on estettävä. Vesialueiden rakentamattomat ranta-alueet tulee säilyttää rakentamattomina rantaviivasta 100 – 300 metriin ulottuvana vyöhykkeenä, missä toteutuu jokamiehen oikeus kulkea vapaasti.
Maankamaran suojelua on kunnissa valvottava. Harjut, kalliot ja suot voidaan tämän päivän työkoneilla kuluttaa nopeasti ja peruuttamattomasti loppuun. Maa-aineslakia on tiukennettava niin, ettei tämä ole mahdollista. Pohjavesiä on suojeltava. Suojeltavien alueiden maanteiden suolauksessa on siirryttävä luonnolle vaarattomien yhdisteiden käyttöön ja luovuttava suolauksesta asteittain kokonaan. Kaivostoiminnan ja muun ympäristöä vahingoittavan toiminnan käynnistämisen ehtona on asukkaiden tietoon perustuva ennakkosuostumus. Kaivostoimintaan ei saa antaa lupaa ulkomaisille yrityksille. Kaivoslaki on uudistettava. Maaperän rikkauksien hyödyntämiseen on perustettava erillinen valtionyhtiö. Suomen maaperästä voidaan kaivaa uraania vain Suomen ydinvoimalaitosten ylläpitoon. Uraanipitoisten mineraalien kaivamisessa ja käsittelyssä on noudatettava erityisen tehokkaita, ympäristöä suojelevia toimintatapoja.
Maamme pohjavesivarat on pidettävä yhteiskunnallisessa omistuksessa.
Jokaisessa kunnassa on oltava yksityiskohtainen ympäristösuunnitelma, joka on tehty yhteistyössä asukas- ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuntien on perustettava omia kierrätyskeskuksia tavaroiden uusiokäyttöä varten. Kunnan alueen jätehuollon on perustuttava mahdollisimman tarkkaan kierrätykseen, jätteiden lajitteluun ja niiden mahdollisimman suureen hyötykäyttöön. Kunnan kaatopaikan käyttö tai jätteiden keräyspiste on oltava kuntalaisille maksutonta. Kapitalismille ominainen suunnittelematon tavara- ja palvelutuotanto on johtanut tarpeettomaan resurssien tuhlaamiseen, turhaan kulutukseen ja kasvavaan jäteongelmaan. Uusien jätteenpolttolaitosten rakentaminen lajittelemattoman jätteen hävittämiseksi ei ole ratkaisu tähän.
Alkuperäisluonnon suojelemiseksi on riittävän laajat maa- ja vesialueet varattava luonnon- ja kansallispuistoiksi. Kuntien omistamissa metsissä on kiellettävä avohakkuut. Metsien käsittelyn on perustuttava jatkuvan kasvatuksen menetelmään.
6.10 Energian tuottaminen on oltava yhteiskunnan hallussa ja valvonnassa
Suurpääoman pyrkimyksenä on maksattaa käyttämänsä energia kotitalouksilla. Tämä ilmenee mm. pienkuluttajien kohonneina tariffimaksuina, kun teollisuus saa vastaavasti erilaisia suurkuluttaja-alennuksia. Näin ei voi olla, energian hinta kotitalouksille ei saa olla korkeampi kuin teollisuudelle. Energian hinta ei saa perustua sähköpörssin mahdollistavaan keinotteluun ja kansalaisten rahastamiseen korkeilla sähkön hinnoilla tai sähkön siirtomaksuilla. Sähkövero tulee poistaa asumisesta.
Kuntien energiaratkaisuissa on suosittava uusiutuvia energialähteitä ja energian säästämistä. Uusiutumattomia energialähteitä (kuten kivihiili, öljy, maakaasu ja turve) käyttävät voimalaitokset on varustettava parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistustekniikalla. Maakaasun, joka on fossiilisista polttoaineista puhtainta, käyttöä on lisättävä kunnes uusiutuvat energiaratkaisut ovat käyttökelpoisia. Tuulivoiman, maalämmön ja aurinkoenergian käyttöönottoa on lisättävä ja uusien energiamuotojen tutkimusta kehitettävä. Ydinvoiman lisärakentamiseen ei ole tarvetta.
Sähkönsiirron maakaapelointi ei saa nostaa sähkön hintaa kotitalouksille. Kaapelointi-investointien rahoitus on tehtävä muilla järjestelyillä. Uusien suurjännitelinjojen suunnittelu ja rakentaminen on aina käsiteltävä vähintään Ympäristövaikutusten arviointimenettelyllä (YVA) ja jo suunnitteluvaiheessa niihin on saatava suunnittelualueella asuvien hyväksyntä).
KTP:n lähtökohta on, että kunnalliset energialaitokset tulee säilyttää kunnallisina ja yksityiset energiayhtiöt kunnallistaa. Energialaitosten liikelaitostaminen on aiheuttanut energiakulutuksen kasvua, vaikka kaikessa energian käytössä tulee pyrkiä energian käytön vähentämiseen. Uusia vesivoimayhtiöiden kaavailemia tekoallashankkeita ei pidä toteuttaa eikä vielä vapaana oleviin jokiin saa rakentaa voimalaitoksia. Voimalaitosten yhteyteen on rakennettava toimivat vaelluskalojen kulkureitit.
6.11 Kaavoitus kuntalaisia varten
Kaavoitus on kunnallisen päätösvallan perusasioita. Kaavoitus tulee tapahtua kuntalaisten ehdoilla ja myötävaikutuksella niin, että he voivat osallistua suunnitteluun ja maankäyttösuunnitelmiin alusta alkaen. Virkamiesvaltaa kaavoituksessa on vähennettävä. On varmistettava, että kuntalaisten tahto kaavoituksessa toteutuu. Kaavoituksessa teollisuuslaitokset tulee sijoittaa siten, etteivät niiden haitalliset vaikutukset yllä asuinalueille. Ympäristöä häiritsevää toimintaa ei saa sallia myöskään kaavamuutoksilla.
Kulttuurihistorialliset kohteet ja luonnonolosuhteiltaan arvokkaat maisemat tulee tarkoin määritellä, ettei niitä rakentamisessa hävitetä.
Kaikessa kaavoitusta koskevassa päätöksenteossa on periaatteena oltava maapohjan yhteiskunnallinen omistus. Liikelaitosten ja maanomistajien saama ansiottoman arvonnousun hyöty on leikattava kunnalle ja perittävä maanomistajilta kaavoituksesta johtuvat todelliset kulut.
Kaavoituksella on turvattava kylä- ja lähikauppojen asema. Päiväkodit ja koulut on sijoitettava lähelle asuinalueita. Automarketteja ei saa rakentaa lähipalvelujen kustannuksella ja päivittäistavaroiden tulee ainakin taajama-alueilla olla saatavissa lyhyellä etäisyydellä. Hyvä, toimiva joukkoliikenne on otettava huomioon täydessä laajuudessa jo alueen alkusuunnittelusta lähtien.
6.12 Kulttuuri-, liikunta- ja virkistystoiminnan kehittäminen on osa kunnan vastuista
Kuntien on järjestettävä ja tuettava paikallista kulttuuri- liikunta- ja harrastustoimintaa. Kunnan tulee järjestää kokoontumistiloja, kuten koulut, maksuttomasti kuntalaisten käyttöön. Sali- ja muita vuokria ei saa kuntalaisilta eikä heidän järjestöiltään periä. Eri käyttäjäryhmien (kuten vammaiset, lapset, ikäihmiset) yhdenvertaisuus on turvattava. Kirjastojen toiminta on turvattava ja niiden maksuttomia palveluita on lisättävä. Kirjastoista on tehtävä alueensa kulttuurikeskuksia.
Huomiota on kiinnitettävä liikuntarajoitteisten vanhusten, vammaisten ja lasten turvallisten liikkumismahdollisuuksien luomiseen. Jalankulku ja pyöräily ovat halpoja, terveellisiä ja ympäristölle haitattomia liikkumistapoja. Näitä tulee edistää oikealla suunnittelulla ja rakentamisella.
Kuntalaisten liikuntamahdollisuuksista on huolehdittava kehittämällä niitä tasapuolisesti kunnan eri alueilla. Kuntien ulkoilualueita tulee olla riittävästi. Kuntalaisille suunnattua virkistystoimintaa tulee lisätä. Lasten ja nuorten leiritoimintaa on tuettava ja laajennettava. Leirien tulee olla maksuttomia, jotta vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret voivat osallistua niihin. Eläkeläisille ja monilapsisten perheiden vanhemmille tulee olla tarjolla kunnallista virkistystoimintaa.