Jos valtamediaa on uskominen niin Suomessa on tällä hetkellä hyvin “vasemmistolainen” hallitus. Mutta millaisia “vasemmistolaisia” hallitusta johtavat sosialidemokraatit oikeastaan ovat? Mikä on heidän roolinsa kapitalistisessa yhteiskunnassa? Onko aikaisemmasta valtionhoitajapuolueesta tullut kokoomustakin merkittävämpi kapitalisminhoitajapuolue?
Sosialidemokratian juuret
1800-luvulta lähtien sosialidemokratia ja marxilaisuus tarkoittivat jokseenkin samaa asiaa. 1900-luvun alussa sosialidemokraatit ja kommunistit kuitenkin erosivat toisistaan erityisesti kahdesta syystä.
1) Suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Vallankumoukselliset marxilaiset vastustivat sotaa, kun taas oikeisto-sosialidemokraatit osallistuivat omien maittensa kapitalistien sotapolitiikkaan.
2) Suhtautuminen vallankumoukseen. Venäjän proletariaatin tehtyä bolshevikkien johdolla vallankumouksen, oikeisto-sosialidemokraatit tuomitsivat sen. Kun Saksassa alkoi vallankumous vuonna 1918 olivat oikeisto-sosialidemokraatit mukana murskaamassa sitä. Myös Suomessa sosialidemokraattien oikeistosiipi tuomitsi vallankumouksen “rikolliseksi”.
Vallankumoukselliset marxilaiset alkoivat kutsua itseään kommunisteiksi ja jatkoivat työväenliikkeen luokkataisteluperinteitä, jotka oikeisto-sosialidemokraatit olivat hylänneet.
Sosialidemokraatit työläisiä huijaamassa ja kapitalisteja puolustamassa
Siitä asti kun sosialidemokraatit ja kommunistit jakautuivat kahteen leiriin sosialidemokraattien tehtävänä on ollut työläisten huijaaminen ja johtaminen harhaan, kapitalismin ymmärtäjiksi ja kannattajiksi. Nykyaikaisen sosiaalidemokratian keskeisiä periaatteita ovatkin:
– työväen vallankumouksen tuomitseminen. Heidän mukaansa on tyydyttävä porvarien pelisääntöihin ja käytettävä vain niitä keinoja, jotka porvarit kulloinkin hyväksyvät.
– työväen oman vallan eli proletariaatin diktatuurin tuomitseminen. Sen tilalle he tarjoavat porvarillista valtiota eli porvariston diktatuuria, joka voi muodollisesti olla parlamentaarinen, mutta todellista valtaa pitävät rikkaat kapitalistit, jotka hallitsevat niin taloutta, mediaa kuin vaalirahoitustakin.
– luokkataistelun kiistäminen ja sen korvaaminen “luokkasovinnolla”. Sosialidemokraatit väittävät, että työläisten ja kapitalistien välillä ei ole mitään sovittamattomia ristiriitoja eikä työläisiä riistetä.
Sosialidemokraatit kiistävät sen, että kapitalistinen valtio olisi porvarien hallitsema. He esittävät, että valta voidaan jakaa tasan rikkaiden ja köyhien, kapitalistien ja työläisten kesken. Todellisuudessa kapitalisteilla on käsissään taloudellinen ja poliittinen valta. He omistavat pankit, suuryritykset yms. ja hallitsevat talouselämää kokonaisuudessaan.
Kapitalistit omistavat sanomalehdet sekä radio- ja tv-kanavat ja kaikki muutkin suuret yksityiset tiedotusvälineet. Lisäksi myös valtio ja valtion media ovat kapitalistien kontrollissa porvaripoliitikkojen ansiosta. He pääsevät eduskuntaan kapitalistien rahoittamien vaalikampanjoiden ja median tuen avulla.
Sosialidemokraatit yrittävät hämärtää kaikki nämä tosiasiat. Heidän mielestänsä demokratian huippu on kun pääsee muutaman vuoden välein äänestämään sosialidemokraatteja, siinä kaikki. Todellisuudessa he ovat kapitalistien asiamiehiä, eikä heidän valitsemisensa eduskuntaan kapitalismia muuksi muuta. Tietenkään todellinen demokratia ei koskaan voi toteutua, jos tiedotusvälineet ja talous ovat yksityisessä omistuksessa.
’Hyvinvointivaltio’ ja ’luokkasovinto’
Suomen työväenluokka on ankaran taistelun jälkeen saanut hankittua itselleen etuuksia kuten lapsilisälain, kansanterveyslain, työsuojelulain ja peruskoululain. Noiden lakien aikaansaamista ja merkitystä kuitenkin vääristellään porvarien ja sosialidemokraattien taholta. He esittävät, että vallanpitäjät ovat muka hyvää hyvyyttään säätäneet nuo lait ja luoneet Suomeen “hyvinvointivaltion”, joka tekee luokkataistelun tarpeettomaksi.
Todellisuudessa nuo lait ovat nimenomaan kommunistien työn ja ankaran luokkataistelun tulosta. Kun työläiset saivat taisteltua itselleen edes jotakin myönnytyksiä kapitalistien vastustaessa kynsin hampain, kapitalistit ja heidän hoitajansa yrittävät siitäkin ottaa kunnian itselleen. Ei ole sattumaa, että vasemmistolaisen työväenliikkeen ollessa vahva saavutettiin noita myönnytyksiä, ja nyt kun työväenliike on heikompi, työläisiä ja köyhää kansaa kuritetaan, palveluita leikataan ja julkista sektoria yksityistetään.
Ja mikä on sosialidemokraattien osuus tässä asiassa? Aina kun työläisiä kuritetaan ovat sosiaalidemokraatit sanomassa, että työläisten on alistuttava kohtaloonsa, hyväksyttävä leikkauspolitiikka, kurjistaminen ja yksityistäminen muka “kansantalouden”, “isänmaan edun” ja luokkasovinnon nimissä. He sanovat, että työläisten ja kapitalistien on “puhallettava yhteen hiileen” ja kaikkien on “kiristettävä vyötä”.
Todellisuudessa nämä kehotukset koskevat kuitenkin vain työläisiä. Julkisen sektorin romutus ja palveluiden huonontaminen, kiky-sopimukset, irtisanomiset yms. kurittavat ainoastaan työläisiä ja tavallista kansaa. Kapitalisteja nuo asiat eivät haittaa lainkaan, päinvastoin, ne palvelevat kapitalistien tarkoitusperiä ja tuottavat heille suuria voittoja.
Kunnia niistä hyvistä asioista, joita Suomen työläiset ovat saaneet, ei kuulu kapitalisteille eikä heidän apureilleen sosialidemokraateille, mutta vastuu kurjistamisesta ja hyvinvointivaltion romuttamisesta kuuluu. Se mitä työläiset ovat saaneet, johtuu luokkataistelusta eikä luokkasovinnosta – aivan samoin kun lomautukset, yksityistämiset, kiky-sopimukset yms. ovat kapitalistien luokkataistelua työläisiä ja tavallista kansaa vastaan.
Sosialidemokraatit osana imperialismia
Sosialidemokraatit eivät ole loppuun saakka vastustaneet imperialistisia sotia eivätkä toisten kansojen ryöväämistä. Jo ensimmäisestä maailmansodasta 1918-22 alkaen sosialidemokraatit kieltäytyivät tuomitsemasta suomalaisten valkokaartien valloitusretkiä Neuvosto-Karjalaan. Eivätkä he tehneet mitään estääkseen Suomen lähtemistä Hitlerin liittolaisena toiseen maailmansotaan. Sosialidemokraattiset ministerit istuivat silloin mukana hallituksessa ja jopa heittivät vankilaan ne omankin puolueensa jäsenet, jotka tahtoivat rauhaa (ns. kuutos-ryhmä).
Nykyään sosialidemokraatit ovat mukana ajamassa EU:n epädemokraattista politiikkaa, joka riistää mailta itsemääräämisoikeuden ja ryövää erityisesti Euroopan köyhempiä maita. Sosialidemokraattien näkemys imperialismista ei eroa kapitalistien näkemyksestä. Suomalaisilla suuryrityksillä on sijoituksia mm. Intiassa, Afrikassa ja Aasiassa ja ne riistävät noiden maiden halpaa työvoimaa, pilaavat niiden luonnon ja rosvoavat resursseja sekä tuovat halpatyövoimaa riistettäväksi Suomeen. Tarkoituksena on maksimoida kapitalistien voitot.
Sosialidemokraattien näkemyksen mukaan EU:n politiikka ei ole imperialismia vaan edistää ihmisoikeuksia, demokratiaa ja kansojen ystävyyttä. Sen sijaan, että he vastustaisivat EU:n politiikkaa, joka palvelee vain suurpääomaa ja kaikkein varakkaimpia kapitalistipiirejä, he puolustelevat sitä. Ja ovat saaneet huomattavan osan kannattajiaankin uskomaan, että EU:ta ei edes voi vastustaa olematta oikeistolainen, rasisti tai nationalisti.
Rinteen ja Marinin hallitus
Sosialidemokraatit näyttivät taas todelliset kasvonsa Antti Rinteen hallituksen muodostamisen jälkeen, kun valtion omistama Posti yritti alentaa merkittävästi työntekijöidensä palkkoja. Jokainen voikin kysyä itseltään eroaako sosialidemokraattien johtaman “vasemmistolaisen” hallituksen kurjistuspolitiikka kovinkaan paljon Sipilän oikeistohallituksen vastaavasta politiikasta.
Posti-sotkujen takia eroamaan joutuneen pääministeriksi Rinteen tilalle vaihtui Sanna Marin ja sama hallitus jatkoi. Valtion omistajaohjausministeri Sirpa Paatero jätti eropyynnön Rinteen hallitukselle, mutta sai jatkaa kuntaministerinä Marinin hallituksessa. Syyt saatiin vieritettyä Rinteen niskoille ja YLE on riemuinnut Marinin hallituksen suosiosta mm. otsikolla “Tyytyväisyys hallitukseen kasvanut pääministerin vaihdon jälkeen – lähes kaksi kolmasosaa tyytyväisiä Marinin hallitukseen”.
Koronaepidemian puhjettua keväällä Suomessa ovat sosialidemokraatit vedonneet luokkasovintoon. Sanotaan, että on kriisitilanne, joten hallitusta ei saisi kritisoida. Kokoontumis- ja muut rajoitukset ovat tehneet entistäkin hankalammaksi järjestää luokkataistelua.
Hallitus syyttää talouden taantumasta ja kaikista kapitalismin lieveilmiöistä vain koronaa eikä kapitalismia. Tosiasia on kuitenkin, että nykyinen kriisi sai alkunsa jo 2008 kapitalistisen rahajärjestelmän romahduksesta. Sen seurauksista ei ole selvitty vieläkään ja korona on vain syventänyt kriisiä.
Suuret yritykset ovat ottaneet hyödyn irti korona-tuista, tilaisuudesta tehdä valtavia lomautuksia ja irtisanomisia, sekä ay-liikkeen tilapäisestä lamaannuksesta selvitäkseen kapitalismille tyypillisestä ja pahenevasta ylituotannon kriisistä. Kriisi on iskenyt ankarimmin tavalliseen kansaan ja pieniin yrityksiin, eivätkä sosialidemokraatit ole tehneet mitään käänteentekevää korjatakseen asiaa.
Leikkaus- ja yksityistämispolitiikka jatkuu ja sosialidemokraatit ovat pitäytyneet suunnitelmissa käyttää kymmeniä miljardeja uusiin asehankintoihin. Niillä Suomi kytketään yhä tiiviimmin läntisen imperialismin sotasuunnitelmiin. Imperialismista ei säästetä ja aserahat sekä korona-tuet rahoitetaan ottamalla velkaa sekä korottamalla veroja ja maksuja.
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 14/2020