Maailma on tänään lähellä suursodan syttymistä. Sytykkeitä maailmanpalolle antavat Israelin hyökkäyssota Palestiinassa, Libanonissa ja muualla Lähi-idässä. Samaa tuleen puhaltamista on nähtävissä Ukrainassa, missä Yhdysvallat, EU ja sotilasliitto Nato taistelevat sijaissodassaan Venäjää vastaan.

Afrikassa paikalliset sodat riehuvat useassa maassa. Kyse on Ranskan, Britannian ja muiden siirtomaavaltojen lopullisesta kuolinkamppailusta. Myös Yhdysvallat on joutunut perääntymään Afrikkaan perustamistaan suurista sotilastukikohdista.

Sotien lisäksi lukuisat konfliktit kaikilla maailman mantereilla vaarantavat rauhan ja ovat portti uusien sotien syttymiselle.

Kiina on viime vuosina joutunut Yhdysvaltojen käymän kauppasodan uhriksi. Nyt myös Yhdysvaltojen sotilaallinen pullistelu on arkipäivää Kiinan lähialueilla. Yhdysvallat on saanut Kiinan häirinnässä kumppanikseen EU:n ja sotilasliitto Naton, joiden piti toimia vain Euroopassa.

Etelä-Amerikka on ollut jo viime vuosisadan alusta Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden harjoittaman kolonialismin ja imperialismin kohteena. Kuuba, Venezuela ja monet muut maat ovat olleet kauppasaartojen, talouspakotteiden ja suorien hyökkäysten kohteina.

Ne maat, jotka eivät ole suostuneet Yhdysvaltojen määrättäviksi, ovat joutuneet vallankaappausten uhreiksi. Kohtalona on ollut poikkeuksetta sotilasdiktatuuri ja kansanvallan edustajien vangitseminen.

Venezuela on nyt uusin Yhdysvaltojen CIA:n ja sen kanssa liittoutuneen maan oikeiston uhri. Heinäkuun 28. päivän presidentinvaalit voittanut Nicolas Maduro ja vaalituloksen vahvistanut Venezuelan keskusvaalilautakunta ovat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteina,

Sama näytelmä nähtiin vuonna 2018, kun Maduro voitti presidentinvaalit. Yhdysvallat ja EU, mukana myös Suomi, kiistivät vaalien tuloksen ja nimittivät Venezuelan presidentiksi Juan Guaidón.

Guaidósta ei koskaan tullut presidenttiä. Hän katosi saamiensa miljardien kanssa tuntemattomaan paikkaan, mukanaan myös suomalaisten rahaa.

Nyt samat kuuden vuoden takaiset imperialistiset voimat yrittävät väkivalloin nostaa Maduron tilalle vaaleissa hävinneen Edmundo Gonzales Urrutian. Jää nähtäväksi, riittävätkö Venezuelan kansan voimat torjumaan hyökkäyksen.

Suomen rauhanjärjestöjen toimettomuus sotauhon torjumisessa on vuosien kehityksen tulos. Järjestöt eivät ole tukeutunut kansanjoukkojen voimaan. Ne ovat toimineet järjestöjensä johtotason politikoinnin ja valtion avustusrahojen varassa.

Nyt kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama porvarihallitus on näyttänyt rauhanjärjestöille kaapin paikan. Hallitus on poistamassa ensi vuoden alussa kaiken avustusrahan järjestöiltä. Kun rauhantyön perusta ei ole kunnossa, kaikki romahtaa ilman rahaa.

Marinin (sd) ja Orpon (kok) hallituksien sotapolitiikka ei ole saanut rauhanjärjestöjen näkyvää tuomioita. Ne ovat jopa jarruttaneet kansalaisten esityksiä protesteista.

On perusteltua kysyä, missä oli Suomen Nato-jäsenyyttä vastustava joukkoliike? Tai missä on Yhdysvaltojen asevoimien ja Nato-joukkojen provosoiva Suomeen tulon protestointi? Ja miksi porvarimedian sotauhoon ei haluta suhtautua vakavasti?

Voisi olettaa, että rahariippuvuudesta vapautuminen ensi vuoden alusta avaisi suut ja korvat rauhan asialle. Vai onko jo aika rauhanliikkeen uudelle järjestäytymiselle.

Ukrainan sota, jonka alkulaukaukset ammuttiin Yhdysvaltojen, EU:n ja sotilasliitto Naton tukemassa vuoden 2014 Kiovan vallankaappauksessa, on parhaillaan eskaloitumassa. Sodasta on vähitellen tullut länsimaiden sijaissota Venäjää vastaan.

Ukrainan sodan häviäjiä ovat maan kansalaiset ja Euroopan kansat. Voittajiakin on – Yhdysvaltojen sotahaukat ja lännen aseteollisuus.

Yhdysvaltalainen Lockheed Martin on aseteollisuuden yrityksistä kaikkein suurin, saksalainen Rheinmetall on Euroopan kärkeä, norjalainen Kongsberg on Pohjoismaiden toiseksi suurin asevalmistaja. Niillä on enemmän valtaa kuin moneen maa hallituksella.

Konsberg omistaa puolet suomalaisesta valtionyhtiöstä Patriasta, joka sekin on suuri asevalmistaja. Patria puolestaan omistaa puolet Nammosta, joka valmistaa ammuksia ja räjähteitä. Näin Suomikin on mukana sodissa ja hyötymässä niistä.

Suuret aseteollisuuden yhtiöt ovat tietenkin vaaraksi koko ihmiskunnalle. Lisäksi ne ovat pörssiyhtiöitä ja keinottelun kohteina. Sodat ovat aseyhtiöiden omistajille kultakaivos.

**********

PÄÄKIRJOITUS 21.4.2024: Työläisten lakko-oikeuksiin tulossa rajuja rajoituksia

Suomen porvarit ovat olleet koko maamme itsenäisyyden ajan työläisten lakko-oikeuksien kimpussa. Porvarit ovat ajaneet aina lakkokielloilla ja rajoituksilla omistavan kapitalistiluokan etuja. Niin nytkin, kun kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallitus ajaa lakko-oikeuksien rajoituksia ja uusia lakkosakkoja.

Lakot olivat kiellettyjä 1920– ja 1930-luvuilla porvarien ollessa voimiensa tunnossa. ”Laillisia” lakkoja ei voinut järjestää. Siellä missä työläiset aloittivat taistelun oikeuksistaan, rikkurikaartit ja lapualaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa.

Porvaridiktatuuri meni äärimmäisyyksiin, kun eduskunnassa runnottiin läpi vuosina 1929–1931 voimassa olleet kommunistilait, joiden turvin kiellettiin kaikki kommunistiseksi määritelty poliittinen toiminta. Nuo lait vaikuttivat tietenkin myös lakkojen järjestämiseen työläisten elinolojen parantamiseksi.

Työläisten ja ammattiliittojen piina päättyi Suomessakin vasta sotien jälkeen, kun natsi-Saksa ja fasistit lyötiin lopullisesti 9.5.1945. Häirintää ja solutusta on ollut tuonkin jälkeen. Siitä kertovat ay-liikkeen historia ja Yhdysvaltojen vakoilujärjestön CIA:n avautuneet arkistot.

Elämme nyt aikaa, mikä muistuttaa ikävällä tavalla noita mustien vuosikymmenien tapahtumia. Porvarit, joiden joukossa on äärioikeistolaisia voimia, käyttävät saneluvaltaa Orpon hallituksessa ja eduskunnassa. Ja jälki on työläisten ja kansan enemmistön kannalta raakaa.

Porvarihallituksen ohjelman mukaisesti leikattiin sosiaaliturvaa ja korotettiin veroja sekä maksuja kuudella miljardilla eurolla. Nyt huhtikuun puolivälissä hallitus lisäsi kansalaisten maksutaakkaa vielä kolmella miljardilla. On arvioitu, että noin miljoona työläistä kärsii menetyksiä porvarien leikkurissa ja veroimurissa.

Työläisten lakko-oikeuksien rajoittaminen on osa porvarien hyökkäystä, jota tuetaan kaikin mahdollisin tavoin kapitalistien EK:ssa ja sen jäsenjärjestöissä. Poliittisten ja tukilakkojen rajoittamisella pyritään estämään oikeistopolitiikan vastustaminen ja kasvattamaan pääomapiirien ja kapitalistien voittoja.

SAK:n ja ammattiliittojen johto aloitti jo viime syksynä poliittiset työtaistelutoimet, joilla yritettiin torjua työläisten lakko-oikeuksien heikentäminen. Tunnin ulosmarsseilla ja päivän lakoilla ei ollut mitään vaikutusta. Vasta maaliskuussa viikon lakot nostivat heikennykset kunnolla esille. Hallitus ei kuitenkaan ole taipunut, ja vei lakkorajoitukset eduskunnan käsittelyyn.

Eduskunnan työelämävaliokunta runnoi viime viikolla läpi hallituksen ajamat ja SAK:n sekä kansainvälisen työjärjestö ILO:n vastustamat poliittisia ja tukilakkoja rajoittavat lait. Työvaliokunnan päätökseen esitettiin kolme vastalausetta.

Pakkolakien on tarkoitus astua voimaan 1.7. alkaen. Vielä on vähän aikaa torjua ne, mutta se vaatii yleiskakon julistamista. Perääntyminen saa jo riittää. On taisteltava porvarivaltaa vastaan, työläisten demokraattisten oikeuksien puolesta.

**********

PÄÄKIRJOITUS 10.3.2024: Sotapropagandalla käännytetään mieliä ja valmistellaan sotaa

Valtion Yle ja Erkkojen Sanomat hallitsevat suomalaista mediaa. Niiden levittämä propaganda kattaa koko Suomen, ja vähän yli rajojenkin. Kun puhutaan valtamediasta, nämä kaksi edustavat ehdotonta valtaa, Yle valtion ja Sanomat pääoman ja porvarien.

Yle ja Sanomat olivat ratkaisevassa asemassa, kun Suomi vietiin pikavauhdilla sotilasliitto Natoon. Ne maksoivat manipuloituja ja suppeita tuhannen ihmisen mielipidetiedusteluja, joita jopa presidentti Niinistö käytti tietolähteenään.

Natoon liittymisen jälkeen meno on vain pahentunut. Kun Suomi solmi DCA-sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, mielipidekyselyjä ei enää tehty, ja eduskuntakin jätettiin katsomon puolelle.

Tuo sopimus antaa Yhdysvaltojen armeijalle oikeuden sijoittaa tukikohtia ja raskasta aseistusta Suomen maaperälle. Onko salaa sovittu myös ydinaseista?

Helmikuussa käynnistyi koko Euroopan alueella historiallisen suuri Yhdysvaltojen ja Naton Steadfast Devender 24 -sotaharjoitusten sarja. Se jatkuu kesään asti. Sotaharjoitukseen osallistuu 100 000 sotilasta ja valtava määrä Yhdysvalloista tuotavaa sotakalustoa.

Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa maaliskuun 15. päivään jatkuva kasiviikkoinen Nordic Response -sotaharjoitus on osa Steadfast Devender 24 -sotaharjoitusten sarjaa.

Suomen Lappia myllertävät parhaillaan panssarit, tykit ja muut raskaat aseet. Niillä harjoittelee siviiliväestön seassa ja luontoa tärvellen 20 000 sotilasta, joista 4 000 on Suomesta.

Yle ja Sanomat huolehtivat Nordic Responsen näkymisestä ja kuulumisesta suomalaisten olohuoneissa. Puolustusministereitä ja upseereita haastatellaan. Vaikka suoraan ei sanota, hyökkäyksen suunta on itä. Lännessä on vain aseveljiä.

Kuukausipalkkaiset toimittajat huolehtivat myös kotirintamasta. Valikoituja Lapin asukkaita on myös haastateltu. Sotauhosta ei ollut pahaa sanottavaa, vaikka kotitie oli pilattu ja panssarit raapivat puiden kylkiä.

Pisimmälle mielten muokkaus on viety haastattelemalla alakouluikäisiä. Yhden mielestä sotavalmistelut lisäävät turvallisuutta, toinen on menossa ampumaharjoituksiin, kukaan ei puhunut rauhasta.

Rauhankasvatus on pikaisesti palautettava koulujen opetusohjelmiin. Sotapropagandan ylivalta on saatava loppumaan.

***********

PÄÄKIRJOITUS 28.1.2024: On aika taistella

Suomen työtätekevät ovat saaneet kärsiä vuosi toisensa jälkeen EU-maiden alhaisimmista palkankorotuksista. Syy ei ole työssään ahertavien. Syy on ay-liikkeen huipulla sopuilevien johtajien, jotka ovat toimineet maan eriväristen hallitusten ehdoilla.

Keskusjärjestö SAK:n omienkin laskelmien mukaan suomalaisten työtätekevien palkankorotukset ovat olleet useita prosentteja pienemmät kuin eurooppalaisilla tovereillaan. Tämä suunta ei riittänyt Orpon porvarihallitukselle. Se haluaa nyt estää yrityksetkin elämisen ehtojen parantamisesta.

SAK toteaa pelkästään työttömyysturvasta: ”Työttömyysturvan leikkaukset sekä lomautusten ja irtisanomisten nopeuttaminen tarkoittavat työntekijöille jopa kuukausipalkan suuruista menetystä. Suomalaista järjestelmää viedään suuntaan, jossa hyvinvointivaltion turvaverkot pitäisi korvata henkilökohtaisella varautumisella.”

Muun sosiaaliturvan leikkaukset merkitsevät kaikille työssä oleville ja työttömille satojen eurojen menetyksiä. Köyhyys lisääntyy ja toimeentulotuen saajien määrä nousee uusiin ennätyslukuihin. Nyt jo 11 prosenttia palkkatyötä tekevistä elää köyhyydessä.

Työtätekevillä on nyt ja jatkossa monta syytä jatkaa taistelua – palkkojen jälkeenjääneisyys on korjattava, sosiaaliturvan leikkaukset on torjuttava, työtaisteluoikeuksien heikennykset on estettävä.

Ammattiliittojen järjestämät helmikuun 1.–2. päivän lakot näyttävät tulevan suunnan. Suostuuko porvarihallitus edes neuvottelemaan liittojen kanssa. Onko se valmis perumaan jo osin aloittamansa sosiaaliturvan leikkaukset ja työtaisteluoikeuksien heikennykset.

Jos porvarihallituksen vastaus on kielteinen, järjestyneen ay-liikkeen on laajennettava rajoitetut työtaistelut yleislakoksi.

On hyvä muistaa, että hallituksen hankkeita vastustava poliittinen lakkoilu on samalla paljon muutakin. Se on vastalause kapitalistien EK:lle, jonka julkisuudessakin näkyvät vaatimukset ovat kokoomusjohtoisen Orpon hallituksen toteutuslistalla.

Työtätekevien vaatimus työpaikoilta, ammattiosastoista ja ammattiliitoista on selkeä, eikä sitä voi jättää huomiotta. On aika taistella!

**********