Kilpailu työpaikoista on saanut yhä erikoisempia piirteitä. Ihmiset joutuvat myymään itseään tekemällä työtä vapaa-ajallaan. Sekään ei riitä kapitalismissa. Nyt tarvitaan muutakin sopeutumista, ehostamista ja työpaikkahakemusten stailaamista.
Nykyisenä joukkotyöttömyyden ja pätkätöiden aikana poliittisen eliitin toimet on kohdistettu ensisijaisesti työttömiin. Pelkkä keppi ei enää riitä, muitakin keinoja käytetään.
Yksi niistä on patistaa työttömiä laadukkaiden työhakemusten tekemiseen. Kun yhtä työpaikkaa voi hakea satoja muitakin halukkaita, saattaa oikeaoppinen hakemus auttaa pääsyä jatkoon, toiselle kierrokselle.
Työttömien lisäksi on nyt kaikille työpaikkaa hakeville saatavana uutta tutkimustietoa. Sen mukaan illalla ajoissa nukkumaan menevät ovat parempia työntekijöitä kuin keskiyöllä kuhnaavat. Työhaastatteluun päässeen kannattaakin olla aamunvirkku.
Toinen tutkimustieto on pelkästään naisille. Pitkään kestävä ja tunnollinen meikkaus antaa työpaikkakilpailussa etulyöntiaseman. Myös tukan värillä on merkitystä. Räikeän sininen tai vihreä eivät kelpaa. Tumma ja vaalea tukka ovat valttia.
Näin pitkälle on menty. Työpaikka on hankittava myymällä itsensä, riistomarkkinoiden käytettäväksi.
Yksilölliset työehdot ja paikallinen sopiminen
Suomen kapitalistit ovat saamassa läpi jo 1990-luvulla aloittamansa hankkeen työläisten järjestäytymisen ja joukkovoiman käytön estämiseksi. Tuolloin Suomen itsenäisyyden rahasto (Sitra) esitti jo arvionsa yksilöllisistä työehdoista ja siirtymisestä valtakunnallisista sopimuksista paikalliseen sopimiseen.
Metsäteollisuus ja UPM ovat nyt avanneet pelin. Yksilöllisiä työehtoja on esitetty työntekijöiden hyväksyttäväksi.
Toinen paikallinen sopiminen liittyy luottamismiesten asemaan. Siinäkin pää on avattu. Työnantajan ei tarvitse enää hyväksyä ammattiliittolaisten valitsemaa luottamusmiestä, jos työpaikan työntekijöiden enemmistö ei kuulu liittoon.
Mitä ammattiliitot aikovat tehdä? Jatkuuko viime vuosien hiljaisuus ja kyvyttömyys?
Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat 3/2021