Afganistan on taas uutisissa sen jälkeen, kun Yhdysvallat vetäytyi sieltä ja vallan on ottanut Taliban-liike. Mutta miten Afganistan tuli tähän tilanteeseen? Tämä artikkeli on kolmas osa sarjassa, joka kertoo Afganistanin historiasta 1800-luvun alusta nykyaikaan.
Itsenäisyyskamppailun jälkeen uusi Afganistanin Emiiri Aman Allah Khan aloitti prosessin, jota voi verratta Japanin Meiji-restauraatioon (porvarillinen vallankumous ylhäältä käsin). Tämän projektin tuloksena Afganistanista piti tulla nykyaikainen keskusjohtoinen porvarillinen valtio. Tässä tehtävässä oli tärkeä rooli Nuorafgaaneilla, joiden johtohahmo oli Mahmud Tarzi.
Tarzi oli uuden Emiirin appi ja maan ulkoministeri. Emiirin vaimo Soraja Tarzi oli myös mukana tässä projektissa, jonka aikana hän edisti naisten oikeuksia Afganistanissa.
Yksi ensimmäisistä asioista oli perustuslain laatiminen Afganistanille. Tässä Emiiri käytti avukseen ranskalaisia ja turkkilaisia neuvoantajia. Uusi perustuslaki, jonka virallinen nimi oli ”Suuren Afganistanin Valtion Pääperiaatteet” hyväksyttiin 9.4.1923. Vaikka sen ajan maailman standardien mukaan perustuslaki ei ollut ”liberalismin hohtava tähti”, oli se silti Afganistanin feodaalisessa yhteiskunnassa suuri askel kohti edistystä.
Uusi perustuslaki
Perustuslain 1 ja 4 pykälät vahvistivat, että Afganistan on perinnöllinen monarkia. Pykälä 2 varmisti, että Islam on virallinen valtionuskonto. Tämä pykälä takasi myös uskonnollisille vähemmistöille uskonvapauden, jos he pukeutuvat tavalla, että heidät voi tunnistaa ja että he maksavat erityisen veron. Pykälät 6 ja 7 pitivät sisällään hallituksen ja emiirin toiminnan rajoitteet. Pykälä 10 kielsi orjakaupan. Pykälä 68 määräsi kaikille pakollisesta peruskoulutuksesta.
Perustuslaissa viitattiin myös siihen, että afgaaneiksi lasketaan kaikki ne ihmiset, jotka asuvat Afganistanissa. Näin periaate ”vain paštu voi laskea itsensä afgaaniksi” ei ollut enää voimassa.
Uusi perustuslaki toi Afganistanille periaatteen ”sekulaarinen lainsäädäntö”. Sharia-laki ei ollut enää ainoa lainsäädännön perusta. Jotta yhteiskunnan konservatiiviset voimat rauhoittuisivat, pykälä 21 totesi, että sekulaarinen lainsäädäntö ja Sharia-laki eivät ole ristiriidassa keskenään.
Valtion uusia rakenteita olivat:
1. Valtioneuvosto, johon Emiiri valitsi puolet ministereistä, toinen puoli valittiin äänestyksen perusteella.
2. Ministerineuvosto, jota johti Emiiri.
3. Hovineuvosto, jonka jäseniä olivat heimojen edustajat Loya Jirgasta (heimojen edustajakokous).
Muut perustuslain pykälät liittyivät omistuksen suojamiseen, sananvapauteen, oikeuteen perustaa yrityksiä jne.
Vero-, talous- ja koulutusuudistukset
Emiiri käynnisti verouudistuksen, jossa poistettiin ylimääräiset vanhentuneet verot. Uudistuksen seurauksena maan sisäisen kauppa vahvistui ja vanhat rajoitukset poistettiin. Kaupan vahvistamista varten Afganistanissa oli aloitettu rakentaa uusia teitä autoliikennettä varten. Samaan aikaan alkoi myös julkinen liikenne.
Ympäri maata pystytettiin puhelinlinjoja, poliisit alkoivat partioida teillä, ilmestyivät osakeyhtiöt. Maan teollistumista varten oli hyväksytty vuonna 1921 laki, joka antoi tehtaiden rakentamista varten ilmaisia maa-alueita ja täyden verovapauden teollisuuskoneiden tuonille.
Emiiri aloitti reformit myös armeijassa, joiden tuloksena piti olla sotilaiden uskollisuus valtiolle, ei heimoille. Ensimmäinen askel tähän suuntaan oli palkkauudistus: sotilaiden palkkaa laskettiin noin 70 prosenttia, mutta ruoka, vaatteet, aseet ja mukavuudet annettiin valtion puolesta.
Armeijan varustelussa tarvittavat aseet Emiiri tilasi saksalaiselta Kruppilta. Kuorma-autoja ja lentokoneita oli tilattu Venäjältä, Saksasta, Italiasta ja Britanniasta. Nuoria sotilaskaadereita oli lähetetty opiskelemaan ulkomaille. Asepalvelus oli otettu käyttöön ja sen kesto oli kaksi vuotta.
Yksi Emiirin tärkein tehtävä oli nostaa Afganistanin koulutustasoa. Tästä yrityksestä kertoo se, että tuohon aikaan korkein kunnianmerkki oli mitali ”Opiskelun puolesta”. Koulutusta varten maahan oli kutsuttu neuvonantajia Turkista ja Egyptistä. Ranskasta kutsuttiin professori Alfred Foucher, joka tuli alun perin Afganistaniin arkeologisiin töihin, mutta sai tehtäväkseen suunnitella Afganistanille korkean tason koulutuksen.
Kabulissa oli avattu kolme uutta lukiota, joissa opetettiin ranskaksi, saksaksi ja englanniksi. Koulutusuudistusten tehtävä oli tuottaa Afganistanille älymystö ja eliitti. Perus- ja lukiokoulutus oli ilmainen ja Emiiri patisti kansaa lähettämään lapsia näihin kouluihin. Joissain tapauksissa kieltäytyminen johti jopa sakkoon. Vuonna 1928 Afganistanissa opiskeli noin 40 000 henkilöä.
Koulu-uudistuksen yhteydessä naisten asema muuttui paremmaksi. Vuonna 1921 naisille avattiin oma lukio, jonka sponsori oli Emiirin vaimo Soraja Tarzi. Avajaispuheessa Soraja nosti esiin naisten tärkeän aseman yhteiskunnassa ja Islamissa. Vuonna 1923 astui voimaan perhelaki, joka kielsi alaikäisten ja läheisten sukulaisten naimisen. Vuonna 1924 julkaistiin Afganistanissa Soraja Tarzin toimesta naisille lehti ”Naisen opas”. Lehden pääaiheena oli naisen rooli yhteiskunnassa. Näiden muutoksien tuloksena oli, että jotkut naiset aloittivat liikkumisen ulkona ilman huivia.
Mullahit vastustivat reformeja
Perinteellinen islamilainen yhteiskunta vastusti sekulaarin koulutuksen tuontia Afganistaniin, sillä perinteen mukaan koulutuksen piti keskittyä pääosin Koraanin opiskeluun. Reformien takia heimot ja mullahit (uskonoliset johtajat) alkoivat vastustaa Emiirin toimintaa. Vuonna 1924 Khostin kaupungissa alkoi kapina, jonka Emiiri vaivoin pystyi kukistamaan ilmavoimien avulla. Mullahit saivat kuitenkin Emiirin perääntymään joistain reformeista, pääosin liittyen naisten asemaan ja perhelakeihin.
Itse kapina oli valtiolle kallis, sillä sen kukistamiseen oli käytetty valtion kahden vuoden tulojen verran rahaa. Kapinan aikana yksi huomattava tadzikkitaustainen sotilas karkasi armeijasta ja aloitti rosvon uran. Sotilaan nimi oli Habib Allah Kalakani, jonka tunnettiin myös nimellä ”Bačče-je saqqa” (vedenkantajan lapsi).
Kapinan kukistamisen jälkeen Emiiri jatkoi taas vähitellen uudistuksia. Vuonna 1926 Emiiri Aman Allah Khan vaihtoi tittelinsä ja julisti itsenä Padišahksi, kuninkaaksi. Tämän jälkeen Afganistanin ensimmäinen kuningas päätti, että hänen on mentävä puolen vuoden matkalle ulkomaille tekemään sopimuksia ja katsomaan miltä muut maat näyttävät.
Matka alkoi vuoden 1927 joulukuussa ja kesti seitsemän kuukautta. Matkallaan kuningas ehti käydä Egyptissä, Italiassa (jossa hän tapasi Mussoliniin ja Paavin), Ranskassa, Britanniassa, Puolassa, Neuvostoliitossa, Turkissa ja Persiassa. Tultuaan takaisin matkasta hän alkoi taas jatkaa uudistuksiaan.
Mutta kuningas sai käsiinsä vielä yhden kapinan. Konservatiiviset mullahit ja heimojohtajat nostivat Jalalabadissa marraskuussa 1928 kapinan kuningasta vastaan. Sen johtohahmona oli rosvosotilas ”Bačče-je saqqa” (vedenkantajan lapsi) Habib Allah Kalakani.
Kapina levisi maan itäisiin osiin ja lopulta 14.1.1929 kuningas Aman Allah Khan luopui vallasta ja antoi kruununsa veljelleen Inajat Allah Khanille. Hänkin luovutti kolmen päivän päästä. Vallan pääkaupungissa Kabulissa otti Habib Allah Kalakani.
Lari Miniailo