Kolme vuotta sitten muodollisesti alkanut sota Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan jatkuu ja vuodattaa kahden sellaisen kansan verta, jotka elivät, taistelivat ja menestyivät yhdessä Neuvostoliiton aikana ja jotka nyt kärsivät kapitalismista vastavallankumouksen jälkeen.
Nämä kehityssuunnat vahvistavat ECA:n näkemyksiä sodan imperialistisesta luonteesta, joka puhkesi kilpailun kiristymisen ja kahden sotivan kapitalistisen leirin välisten ristiriitojen keskellä.
Nyt on selvempää kuin kolme vuotta sitten, että kyseessä ei ole vain Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti, vaan laajennettu konflikti toisaalta Ukrainan porvariston, USA:n, EU:n ja Naton ja toisaalta Venäjän porvariston ja sen liittolaisten välillä.
Konfliktin kansainvälistymiseen ja leviämiseen liittyy voimakas taipumus taloudellisen ja kaupallisen sodankäynnin yleistymisen, yhä kehittyneempien ja tehokkaampien asejärjestelmien käytön, ydinaseiden uhan, yhä useampien sotivien osapuolten suoran ja epäsuoran osallistumisen myötä ja sulautuminen muihin sodan pesäkkeisiin.
Samat voimat kohtaavat myös Pohjois-Afrikassa, Tyynenmerellä ja Lähi-Idässä. Yhdysvaltojen ja Kiinan vastakkainasettelulla on nykyisin ratkaiseva asema kansainvälisessä kilpailussa.
Naton aggressio kasvaa ja uusia maita (Ruotsi ja Suomi) on liittynyt sotilasliittoon kolmen sodan vuoden aikana. Naton läsnäoloa Itämerellä vahvistetaan, sotaharjoitukset Balkanilla lisääntyvät ja tukikohtia rakennetaan Venäjän rajalle ja itäiselle Välimerelle.
Samaan aikaan Naton jäsenmaiden sotilasmenojen kasvun odotetaan ylittävän kaksi prosenttia. Itse asiassa puhutaan vähintään 3 prosentista ja jopa 5 prosentista kunkin maan bruttokansantuotteesta.
EU:n militarisoituminen kiihtyy. Draghin mietintö merkitsee siirtymistä kiihtyvällä vauhdilla sotatalouteen. Niinistön raportti ennustaa, että EU joutuu seuraavan seitsemän vuoden aikana käyttämään lähes 20 prosenttia budjetistaan sodan valmisteluun.
Nyt puhutaan avoimesti joukkojen lähettämisestä Ukrainaan joko sotarintamalla tai ”turvatakuuna”. EU on jo ohittanut USA:n asetoimituksissa Ukrainaan.
Toisaalta Venäjän sotilasmenot nousevat 6,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2025 ja maa aikoo käyttää 40 prosenttia valtion budjetistaan ”puolustus- ja turvallisuustarpeisiin”.
Sodan molemmat osapuolet ottavat käyttöön uusia ja tuhoisampia asejärjestelmiä ja uhka ydinaseiden käytöstä konfliktissa on lisääntynyt.
Lisäksi, kuten Naton pääsihteeri Rutte ja porvarilliset hallitukset provosoivasti julistavat, kansoja pyydetään maksamaan kovempi hinta leikkaamalla vakavasti jo ennestään riittämättömiä valtion menoja terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja muihin sosiaalisiin sektoreihin. Näin tehdään, jotta voidaan rahoittaa sotaa, jota käydään vain kapitalistien etujen ja voittojen takia.
Samaan aikaan kansat kohtaavat kasvavaa kommunisminvastaisuutta, sortoa sekä demokraattisten ja ammattiliittojen oikeuksien ja vapauksien rajoittamista.
Kaikki neuvotteluprosessit Ukrainan imperialistisen sodan ”rauhanomaiseksi” ratkaisemiseksi USA:n ja Venäjän välillä, kuten Trumpin ja Putinin äskettäinen puhelinkeskustelu tai sitä seuraavat neuvottelut, ovat kansojen etujen vastaisia. Ne jättävät väistämättä sodan todelliset syyt koskematta.
Sitä paitsi sekä sotilaalliset että poliittisdiplomaattiset liikkeet, suunnitelmat ja keskustelut ”seuraavasta päivästä” sekä kasvava kilpailu roolista, jonka jokainen imperialistinen valta niissä tulee näyttelemään, vahvistavat, että riippumatta siitä, mitä tekosyitä porvarilliset luokat käyttävät kansojen harhaanjohtamiseen, konfliktin perimmäinen syy on monopoliryhmien ja kapitalististen valtioiden välinen kilpailu luonnonvarojen, geo- ja markkinaosuuksien ja kulkureittien hallinnasta.
Mikään poliittinen ja diplomaattinen aloite ei lopeta tehokkaasti tällaista sotaa. Mikä tahansa kompromissi kilpailevien porvarillisten leirien välillä, vaikka se saavutettaisiin, on hauras ja väliaikainen, kuten edellisetkin.
Sodan synnyttävät syyt, eli kapitalistinen riisto, voiton tavoittelu ja monopolien välinen kilpailu, säilyvät ennallaan.
Puolueemme johtavat taistelua imperialistista sotaa vastaan, porvarillisia luokkia vastaan, heidän pyrkimyksiään vastaan, ja heidän hallitustensa sotaan osallistumista vastaan. Kansat eivät saa odottaa imperialistien neuvottelupöydiltä tulevaa ”ratkaisua” tai uskoa, että ”rauhanomainen” kapitalismi voi olla olemassa. Heidän ”rauhansa” valmistaa aina uusia sotia ja verenvuodatusta.
Kansat voivat omien etujensa mukaisesti avata ulospääsyn imperialistisesta sodasta vain vahvistamalla päättäväisesti taisteluaan vieraita tukikohtia vastaan, sotilasyksiköiden ja sotatarvikkeiden sijoittamista vastaan maan rajojen ulkopuolelle, sotamenoja vastaan pääoman eduksi ja sodan kanssa käsi kädessä kulkevaa kapitalismia vastaan.
Vaadimme taistelua sotilasliitto Natoa, EU:ta ja kaikkia muita imperialistisia ja kapitalistisia liittoja vastaan. Me mobilisoimme työväenluokan ja kansankerrostumat vaatimaan oikeuksiaan ja omien tarpeidensa tyydyttämistä, porvarillisten hallitusten kansanvastaista politiikkaa vastaan.
Taistelemme kapitalistisen järjestelmän synnyttämää sovinismia, nationalismia ja fasismia vastaan. Edistämme kansojen välistä solidaarisuutta ja ystävyyttä.
Taistelemme, jotta kansamme eivät valitse sodan toista puolta toista vastaan, vaan että liittyisimme tarmokkaasti taisteluun imperialististen sotien syynä olevan kapitalistisen järjestelmän kukistamiseksi.
Taistelemme sosialistisen yhteiskunnan puolesta, missä ihminen ei riistä toista ihmistä, ja joka voi taata kansojen todellisen rauhan, turvallisuuden ja vaurauden.
Julkilausuma, 17. helmikuuta 2025
Työkansan Sanomat 2/2025
Kolmas maailmansota on ovella. Ainakin siitä tulee lyhyt: tunnin verran menee siihen, että ohjukset lentävät Atlantin yli puolelta toiselle.
Toisaalta, ehkä riittää kylmän sodan paluu. Se on loistava bisnes: jatkuvasti kehitetään, myydään ja ostetaan uusia aseita tuhansilla miljardeilla mutta niitä ei käytetä.
Sota on bisnes ja sotia on, koska joku tienaa niillä.