Kommunistinen työväenpuolue (Ktp) osallistui 20.10.2024. Euroopan kommunistisen toiminnan (ECA) telekonferenssiin. Konferenssin aihe oli: “Euroopan kommunistit EU:n siirtolaisuus- ja turvapaikkasopimusta vastaan.”
Ktp käytti konferenssissa valmistellun puheenvuoron. Puheenvuoron esitti Ktp:n kansainvälisten asioiden jaoston jäsen Mika Seppälä. Myös Ktp:n keskusneuvoston jäsen Vesa Kärjä osallistui konferenssiin.
Hyvät toverit,
Maahanmuuttokysymys on tietysti erittäin ajankohtainen, ei vain siksi, että vuosittain tuhansia kuolleita maahanmuuttajia huuhtoutuu Euroopan rannoille, pelkästään vuonna 2023 kuoli 2500, vaan myös sen takia, miten monet Euroopan hallitukset ja oppositiopuolueet ovat reagoineet siihen.
Porvarillisten puolueiden hallitseva asenne on, että ”vene on täysi” ja ”Euroopan linnoituksen” vahvistaminen on etusijalla. Kommunistien tehtävänä on haastaa nämä ajatukset tieteellisellä analyysillä siirtolaisuuden syistä ja muuttoliikkeen dynamiikasta imperialismin aikana.
Työväenluokan ja työväen jakautuminen kansallisen sovinismin ja rasismin kautta heikentää heidän kykyään taistella toimeentulonsa heikentymistä vastaan. Kansallinen sovinismi ja rotuviha ovat tärkeimmät menetelmät, joilla kapitalistiluokka vakauttaa hallintoaan. Tämä pätee erityisesti taantuman hetkinä, kuten tällä hetkellä Euroopassa. Tätä vastustaaksemme meidän on vaadittava maahanmuuttajille tasa-arvoa, erityisesti yhtäläisiä palkka- ja työoloja.
Yleisesti ottaen kapitalismi ei voi koskaan kohdella väestöään, olivat he kantaväestöä tai eivät, muuna kuin työvoiman lähteenä – elinvoimana, joka pitää sen ruumiin keinotekoisesti hengissä. Nykyisille työmarkkinoille soveltuvien työntekijöiden tarve on EU:n maahanmuuttopolitiikan taustalla, eikä mikään hyvä tahto heitä kohtaan.
Kaikissa kehotuksissamme siirtolaisten inhimilliseen kohteluun emme saa koskaan unohtaa tätä kapitalistisen tuotantotavan ominaispiirrettä ja sitä, että vain työväen valtio voi poistaa ne barbaariset tavat, joilla kaikkien maiden kapitalistit turvaavat asemansa kansainvälisen imperialismin järjestelmässä.
***
Haluaisin esittää nopean yleiskatsauksen Marxin panoksesta kapitalismin väestölakiin. Marx torjui kansallissovinistisen asenteen ja oli vankkumaton sitoutumisessaan proletaariseen internationalismiin. Hän kykeni myös torjumaan mukamas ”tieteelliset” teoriat, kuten Malthusen teorian, jotka väittävät, että kasvavaa väestöä olisi mahdotonta ruokkia.
Noita teorioita on hoettu tähän päivään asti, vaikka ne on käytännössä kumottu perusteellisesti. On mahdollista ruokkia, pukea ja majoittaa kaikki kahdeksan miljardia ihmistä tällä planeetalla, ja joitain miljardeja lisää, jos on tarvetta.
Kapitalistisen johdon alaisuudessa tuotetaan riittävästi ruokaa, vaatteita ja asuntoja jokaisen ihmisen tarpeiden tyydyttämiseksi. Vain voitontavoitteluun suuntautuneesta tuotannosta ja jakelusta johtuen suuri osa tuotannosta päätyy kaatopaikoille ja suuri osa tarvittavasta jää tuottamatta. Tässä anarkistisessa kasautumisprosessissa tuhlataan paljon energiaa ja ihmistyötä, samalla kun se tuhoaa ihmiselämän perustan. Tämä näkyy ilmastokriisissä.
Riistoluokille kasaantunut valtava rikkaus, joka riippuu miljoonien järjettömästä köyhyydestä, oli nähtävissä kaikille kapitalismin nousun tarkkailijoille. Kysymys oli, kuinka analysoida tätä elämän tosiasiaa. Tämän havainnon perusteella Marx kehitti teoriansa kapitalistisesta väestölaista, jonka mukaan suhteellinen ylikansoitus syntyy kapitalistisen kasautumisen, pääoman orgaanisen koostumuksen lisääntymisestä, kuolleen työn lisääntymisestä suhteessa elävään työhön.
***
Tuloksena korkeammasta tuottavuudesta työntekijää kohden, suuresta vaurauden kasaantumisesta yksityisiin käsiin, ilmenee työvoiman vara-armeija, ylikansoitus suhteessa siihen, mitä voidaan käyttää kannattavasti.
Tätä väestöä löytyy kaikista maista, mutta sen tilanne on erityisen vakava maissa, joissa suurilla ihmismassoilla ei ole mahdollista saada nykyaikaista terveydenhoitoa, ehkäisyvälineitä ja perhesuunnittelua ja joissa uskonnolliset tai muuten vanhentuneet ajatukset jatkuvat ja johtavat korkeaan syntyvyyteen, joissa on suhteellinen ylikansoitus ja koventunut paine palkkojen madaltamista kohti.
Tätä pahentaa usein ammattiliittojen puute. Niiden perustamista tukahdutetaan väkivaltaisesti, ei vain näiden maiden porvarillisten hallitusten toimesta, vaan myös niiden entisten siirtomaaherrojen ja uusien imperialististen herrojen auttavalla kädellä idässä ja lännessä.
Näissä taloudellisissa olosuhteissa syntyy miljoonia tulevia siirtolaisia, jotka etsivät parempaa elämää itselleen ja perheilleen ja jotka lähtevät vaivalloiselle matkalle kohti imperialistisia emämaita, jotka tämän yhteiskunnallisen rappeutumisprosessin ovat aiheuttaneet.
Vain luokkayhteiskunnassa, jossa tuotantosuhteet ovat pitkään rajoittaneet tuotantovoimien ja inhimillisen edistyksen kehittymistä, uuden lapsen syntymää ei nähdä siunauksena vanhemmille ja yhteiskunnalle, vaan taas yhtenä ruokittavana suuna ja liikana käsiparina.
***
Muuttoliike ei siis ole muuta kuin kapitalistista väestölakia, jota sovelletaan kansallisvaltioiden välillä. Varakkaiden maiden, joissa syntyvyys on alhainen, ei tarvitse turvata työvoimaansa pelkästään kotimaisilla työläisillä, vaan ne voivat täyttää avoimet työpaikat ulkomailta tulevilla työntekijöillä.
Kun he eivät enää halua saada lisätyövoimaa, eli ”vene on täynnä”, he sulkevat rajansa ja päästävät sisään vain niitä, joita työmarkkinat vielä tarvitsevat. Tässä käytetään rasistista retoriikkaa ja maahanmuuttovastaista lainsäädäntöä.
Työvoiman vara-armeija, erityisesti Euroopan yhteismarkkinoiden ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kautta, on avannut uusia siirtotyövoimavirtoja eurooppalaiselle pääomalle.
Suuria työvoiman vara-armeijoita löytyy köyhistä entisistä SEV-maista, entisen Jugoslavian alueelta ja imperialismin reuna-alueilta. Euroopan merkittävimpien talouksien Saksan, Ranskan, Italian ja Skandinavian suhteellisen korkeat palkat vetävät puoleensa tätä työvoimavirtaa. Tämä järjestelmä sopii erityisesti siirtotyöläisille, jotka palaavat kotiin, kun heidän työnsä on tehty tai heidän työsuhteensa on päättynyt.
Tämän lisäksi suuria joukkoja ihmisiä on häädetty kotiseuduiltaan kaikkien imperialistien pyrkiessä laajentamaan jalansijaansa. Kärsineet ihmiset ovat tulleet enimmäkseen Syyriasta, Afganistanista, Sudanista ja Ukrainasta. Venezuelan lisäksi nämä ovat lähtömaita 73 prosentille maailman pakolaisväestöstä. [1] Suosituimmat menetelmät tämän toteuttamiseksi ovat diplomaattinen painostus, taloudelliset pakotteet ja tarkkuusohjatut pommit.
Kun taistelemme EU:n siirtolais- ja pakolaispolitiikkaa vastaan, meidän on ennen kaikkea vastustettava EU:n jäsenten osallistumista imperialistisiin sotiin, talouspakotteisiin ja muiden maiden asioihin sekaantumista.
Tämän politiikan uhreiksi joutuneet ihmiset etsivät turvallista asuin- ja työpaikkaa. Monille, joilla on varaa tuhansia maksavaan matkaan, tämä on Eurooppa. Polku Eurooppaan on täynnä esteitä salakuljettajien kiristyshinnoista, epäinhimillisestä ja usein tappavasta kohtelusta päämuuttoreiteillä, kohdemaiden vihamieliseen vastaanottoon ja systeemiseen rasismiin ja asianmukaisen integraation puutteeseen.
Noiden asioiden takia monet menevät takaisin, jos heillä on varaa. Niillä, jotka jäävät, joko kävi hyvä tuuri tai he ovat yksi niistä tuhansista, jotka joutuvat työskentelemään velkaorjuudessa järjestäytyneelle rikollisuudelle ja jotka ovat saaneet heidät EU:hun, tai koska heidän perheensä on riippuvainen heidän tuloistaan.
Tämä on EU:n uuden maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen tausta. Ihmisten pakottaminen takaisin rajan yli ja muut kansainvälisten, eurooppalaisten ja kansallisten siirtolaislainsäädäntöjen rikkomiset. Ne ovat sääntö, ei poikkeus, ja kapitalistien suojeluksessa tapahtuva epäinhimillinen kohtelu on itsestäänselvyys.
***
Millaista lainsäädäntöä sopimus sisältää?
Sopimus laajentaa EU:n raja- ja rannikkovartioston oikeuksia toteuttaa epäinhimillisiä toimia. Samalla se lyhentää karkotusaikoja, mikä vähentää maahanmuuttajien jo ennestään heikkoja mahdollisuuksia valittaa turvapaikan hylkäämisestä ja siitä johtuvasta karkotuksesta.
Sopimus tarjoaa oikeudelliset puitteet pakolaisten säilöönottoa ja entistä tiukempaa valvontaa varten ottamalla sormenjäljet kaikilta – 6-vuotiaasta alkaen – ja tallentamalla ne Euroopan laajuiseen tietokantaan. Tämä tietokanta on kaikkien Euroopan poliisi- ja maahanmuuttoviranomaisten käytettävissä. Ns. “kriisi- ja ylivoimainen este” -asetuksen kautta, jossa jopa käytetään oikeistolaista pakolaisten ”instrumentalisointi” -muotoilua, on mahdollista poistaa lainsäädännöstä vielä olevat vähäisetkin suojat maahanmuuttajilta.
Vielä kuvaavampia ovat ne asiat, jotka eivät sisälly tähän lainsäädäntöön. Siinä ei käsitellä käytäntöä pakottaa siirtolainen takaisin rajan yli. Se ei muuta EU:n ulkoistamispolitiikkaa, jonka mukaan siirtolaisten oletetaan jäävän johonkin EU:n ulkopuoliseen maahan, usein julmissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa, ja tämän kaiken maksavat EU:n työväki.
Hyvä esimerkki on Libya, joka oli ennen Naton väliintuloa yksi Afrikan kehittyneimmistä maista ja on sittemmin nähnyt siirtolaisten salakuljetusta, ihmiskauppaa ja jopa ulkoilmaorjakauppoja. Samaan aikaan EU:n toimielinten paperinpyörittäjät pesevät kätensä siitä.
Ulkoistamisprosessia syventäessään EU ei häpeä julistaa maita, kuten Afganistania, turvallisiksi maiksi, joihin palauttaa ihmisiä, kun toisissa yhteyksissä EU kutsuu niitä kuitenkin “terroristien hallitsemiksi alueiksi”.
Euroopan yhteisön tuomioistuin on äskettäin kumonnut yrityksen laajentaa ”turvallisen alkuperämaan” määritelmää entisestään, mutta voimme olla varmoja, että seuraavalla sopivalla hetkellä sitä yritetään ajaa läpi.
Epäinhimilliset lait eivät ole EU:n siirtolaisvastaisen politiikan alku, ne ovat uusi eskaloitumisvaihe. EU:n siirtolaisvastaista politiikkaa ei torjuta vaatimalla inhimillisempää maahanmuuttajien vastaista lainsäädäntöä, kuten monet porvarilliset kansalaisjärjestöt ovat tehneet.
***
Työmme ei myöskään tapahdu pelkästään paljastamalla teatteria eri hallinnonalojen välillä. Meidän on aina muistettava, että todellinen taistelu on parlamentin ulkopuolista taistelua, jota käydään työväenluokan todellisella aseella, sen kyvyllä vetää pois työvoimansa, järjestää marsseja ja mielenosoituksia, estää asekuljetukset; todellista solidaarisuutta ulkomailta tuleville luokkaveljillemme ja sisarillemme.
Kaikki voimat, jotka estävät tätä luokkasolidaarisuutta, kaiken väriset porvarilliset poliitikot, olivatpa ne liberaalisia, äärioikeistolaisia, konservatiivisia tai sosialidemokraattisia, ammattiliittojen reformistiset johtajat ja kaikki muut voimat, jotka yrittävät edistää luokkayhteistyötä, täytyy paljastaa.
Heitä vastaan täytyy hyökätä lakkaamatta heidän täyttämättömien lupaustensa ja luokkaamme ja kansaamme vastaan tehtyjen hyökkäysten vuoksi. Varsinkin nousevan äärioikeiston ja fasistisen liikkeen uhkan takia meidän on huomautettava, että vähemmän rasistinen politiikka ei myöskään ole vielä inhimillistä politiikkaa.
Oikeistolaisten tyhjä retoriikka on paljastettava, mutta niin on myös porvarillisten ”humanistien”, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajien retoriikka! Ei senttiäkään maata oikeistolaisille, mutta ei myöskään paiskata kättä niiden kanssa, jotka oikeistoa ruokkivat!
Toverit,
Raporttini päätteeksi haluaisin tehdä yhteenvedon vastuistamme. Monet puolueistamme ovat vielä pieniä eivätkä vielä muodosta yhteiskunnallisesti merkittävää voimaa. Meillä kaikilla on paljon työtä ja resurssit ovat rajalliset, minkä vuoksi on sitäkin tärkeämpää priorisoida.
Olen puhunut täällä maahanmuuttajakysymyksestä, ja se on epäilemättä tärkeä kysymys. Meillä on myös muita velvollisuuksia, ja työmme priorisointi voidaan tehdä vain olosuhteidemme materiaalisen analyysin ja luokka-analyysin perusteella. Ilman tätä emme voi tunnistaa vallankumouksellista subjektia ja sitä, mitkä työväenluokan osat ovat vallankumouksellisten ideoiden ulottuvilla ja mitkä osat voivat itse asiassa kehittää taloudellista, poliittista ja sotilaallista voimaa kapitalististen hallitustemme kaatamiseksi.
Meidän on otettava tämä kysymys erittäin vakavasti, koska olemme siirtymässä aikamme ”kuumaan vaiheeseen”. Neuvostoliiton hajottamisen jälkeen länsimaiselle hegemonialle, johon totuimme, ei ollut juurikaan vastavoimaa. Tänään kuitenkin kohtaamme toisenlaisen maailman; monien imperialististen leirien maailma, jossa imperialistit kilpailevat hegemoniasta ja ”kohtuullisesta osuudestaan” markkinoista ja resursseista, valmistautuen täydelliseen sotaan vuoteen 2030 mennessä.
Samaan aikaan kaikki olemassa olevat ristiriidat syvenevät, syöksyen kohti kasvihuonemaapalloa, missä miljoonat tulevat kärsimään vakavasti ilmastonmuutoksesta. Nämä miljoonat – sodan tai ilmastonmuutoksen vuoksi kodeistaan ajetut– muuttavat. He muuttavat myös Eurooppaan.
EU:n sopimus on alustava vastaus näihin skenaarioihin, mutta lainsäädäntö ei yksin ratkaise näiden ihmisten kohtaloa. Se tulee ratkeamaan todellisten ja konkreettisten tosiasioita kentällä, luokkataistelussa, joka ratkaisee miljoonien elämän.
Emme tällä hetkellä pysty pysäyttämään lähestyvää teurastusta, mutta meidän on valmistauduttava siihen. Älkäämme hukatko tätä tulevaa tilaisuutta kukistaa mätä järjestelmä, joka on tuonut meidät jälleen kuilun partaalle.
Clara Zetkin sanoi vuonna 1924 koskien fasismia, että se oli ”rangaistus, koska proletariaatti ei ole kantanut ja vienyt eteenpäin Venäjällä alkanutta vallankumousta” [2].
Toverit,
Välttäkäämme tämä rangaistus jatkossa. Olkaamme raa’asti rehellisiä itsellemme ja työskennelkäämme määrätietoisesti sosialistisen vallankumouksen puolesta.
Yhdessä voimme voittaa!
[1] Mikä on pakolainen? Määritelmä ja merkitys. (nd). USA UNHCR:lle. Haettu 6. lokakuuta 2024 osoitteesta https://www.unrefugees.org/refugee-facts/what-is-a-refugee/
[2] Clara Zetkin: Taistelu fasismia vastaan. (nd). Haettu 8. lokakuuta 2024 osoitteesta https://www.marxists.org/archive/zetkin/1923/06/strug