Kapitalismin vallitessa ei pystytä reformien politiikalla tasapainottamaan eri maiden taloudellista kehitystä. Yritykset häiriintyneen tasapainon palauttamiseksi synnyttävät kriisit taloudessa ja sodat politiikassa. Siksi valtioiden ja suurten kapitalististen monopolien kesken syntyy väliaikaisia sopimuksia. Euroopan Unionin muodostaminen on esimerkki tällaisesta sopimuksesta.
Toinen maailmansota teki USA:sta johtavan imperialistisen kapitalistisen valtion
Kuten ensimmäinen maailmansota myös toinen maailmansota oli imperialistisen kapitalismin sota ja hyödytti Yhdysvaltoja. Sen asevarusteluteollisuus oli jo ennen sotaa osallistunut natsi-Saksan samoin kuin sen omaksi pääviholliseksi tulleen Japanin aseistamiseen. Vielä joulukuussa 1941 USA:n teollisuuspohatat toimittivat Japanin armeijalle sotatarvikkeita ja öljyä.
Sodan aikana aseita tarvittiin USA:n armeijalle. USA:n teollisuus pyöri täysillä. Sodan tuloksena Eurooppa ja monet Aasian maat pommitettiin melkein maan tasalle. Sen sijaan Yhdysvallat säilyi edelleenkin koskemattomana vihollisen pommeilta. Vaikka USA veikin sotilaitaan sotaan, miestappiot niissä olivat pieniä verrattuna USA:n kapitalistisen talouden saamaan jättipottiin. Auto-onnettomuuksissa kuoli enemmän USA:n kansalaisia kuin toisessa maailmansodassa.
Taloudellisia voittoja kasvatti taktikointi, jolla toista maailmansotaa pitkitettiin. Länsimaat siirsivät maihinnousun vuoteen 1944 vaikka oli sovittu, että se tehdään 1943. Siihen olisi ollut lisäksi edulliset sotatilanteet. USA:lla oli hallinnassa Tyynivaltameri ja itärintamalla aloite oli siirtynyt Puna-armeijalle. Sodan pitkittämisen mahdollisuus päättyi itärintaman siirtyessä Saksan alueelle.
Pelastusta ei enää löytynyt, vaikka länsirintamalta annettiin siirtää saksalaisia joukkoja useita satoja tuhansia miehiä Puna-armeijaa vastaan. USA oli toisen maailmansodan yhteydessä myös saanut sotavoimilleen laajasti jalansijaa Tyynenmeren alueella mm. Japanissa, Filippiineillä ja Koreassa. Myös Euroopassa, Saksassa, oli amerikkalaisia sotilaita sodan jälkeen lähelle 300 000 miestä.
Sota sosialismia vastaan
Toisen maailmansodan lopputulos jakoi maailman kahtia. Syntyi sosialismin leiri ja Neuvostoliitto voimisti ennennäkemättömästi asemiaan. Sosialismin muodostamaa ”uhkaa” vastaan kapitalistinen maailma Englannin ja USA:n johdolla julistivat Neuvostoliiton ja kommunismin päävastustajakseen. Nykyistä kieltä käyttäen ne julistettiin silloin ”pahan akseliksi”. Tämä politiikka sai toisen maailmansodan päättyessä suoranaisen ristiretken luonteen.
USA aloitti taistelun Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan jo toisen maailmansodan loppuvaiheissa saatuaan itselleen ydinasemonopolin.
Euroopassa USA käytti tavanomaisia aseitaan Saksan suurten kaupunkien tuhoamiseen. Muun muassa Dresden ja Berliini pommitettiin lähes maan tasalle ja näissä pommituksissa sadat tuhannet siviilit saivat surmansa. Sen sijaan Japanissa USA käytti uutta asettaan atomipommia Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamiseksi. Sota olisi loppunut ilman atomipommejakin, mutta niiden pääasiallisin tarkoitus olikin poliittinen ja suunnattu Neuvostoliittoa vastaan.
Churchillin ”rautaesirippupuheesta” 5.3.1946 alkoi kylmän sodan aikakausi. On kuitenkin todettava, että Churchillin syvä vihamielinen suhde Neuvostoliittoon ilmeni jo sodan aikana. Hän lähetti esimerkiksi Englannin sotakabinetin jäsenille kirjeen lokakuussa 1942. ”Kaikki minun ajatukseni ovat ennen muuta suunnattu nykyisten kansakuntien ja sivilisaation esi-isään, Eurooppaan. Olisi kauhea katastrofi, jos venäläinen raakalaisuus hävittäisi kulttuurin ja muinaisten eurooppalaisten valtioiden riippumattomuuden. Vaikka siitä onkin nyt vaikea puhua, minä uskon, että Euroopan kansakuntien perhe voi toimia yhtenäisenä rintamana ja kokonaisuutena Euroopan neuvoston johdolla.”
Heinäkuussa 1943 erikoiskomitea laati asiakirjan, jossa todettiin. ”Komitea piti tarpeellisena aloittaa välittömästi toimet, joilla estettäisiin neuvostojoukkojen pääsy Neuvostoliiton rajojen yli”. Tämä tarkoitti sitä, että pyrittiin estämään fasistisen järjestelmän hävittäminen Euroopassa. Siksi Saksan sodanjohdon kanssa ohi Hitlerin aloitettiin erilliset neuvottelut yhteisen rintaman muodostamiseksi Saksan armeijan kanssa Puna-armeijaa vastaan. Euroopan kansalaisten onneksi nämä suunnitelmat eivät onnistuneet.
USA:n politiikan päälinjaksi muodostui sosialistisen järjestelmän ja kommunismin vastustaminen kaikkialla maailmassa. Linjan vetäjiä olivat toisen maailmansodan jälkeen presidentiksi tullut Harry S. Truman, ulkoministeri John Foster Dulles sekä senaattori Joseph Mc Carthy, jotka aloittivat USA:ssa ”kommunistivainot”. Maailmaa järkytti vainojen aikana Rosenbergien teloitukset, vaikka heidän syyttömyytensä todistettiin.
Arabimaiden öljy ja Latinalaisen Amerikan maatalous USA:n hallintaan
USA:n politiikan toinen keskeinen tavoite oli omien taloudellisten intressien ajaminen kaikkialla maailmassa. Etenkin tämä tavoite koski öljyä ja Lähi-idän öljyvarojen hallintaa. Vallan ja strategisen aseman vahvistaminen on Irakiin kohdistetun iskun tavoite. Siksi 2000-luvun alussa käyty sota Irakin alueella ei ole päätepiste vaan lähtökohta alueen alistamiseksi USA:n käskytykseen.
USA oli jo aikaisemmin alkanut määräillä takapihansa Väli- ja Etelä-Amerikan asioita. Se asetti maihin nukkehallituksiaan, sellaisia hallituksia, jotka sitoutuivat toteuttamaan USA:n suurten monopoliyhtiöiden etuja. Näitä maita kutsuttiin banaanivaltioiksi, koska amerikkalaiset hedelmäntuottajat, esimerkiksi United Fruit Company-yhtiö, määräsivät, että niissä viljellään banaaneja USA:n tarpeita silmällä pitäen eikä elintarvikkeita maan omia kansalaisia varten. USA sekaantui näiden maiden sisäisiin asioihin häikäilemättä. Esimerkiksi Kuubassa USA asetti marionetiksi valtaan Fulcensio Battistan.
USA valmistautui sotaan sosialismia vastaan myös taloudellisesti. Toisen maailmansodan tuhojen korjaaminen oli valtaisa urakka. Tämän tehtävän USA hyödynsi kapitalistiensa eduksi Marshall-apua hyväksikäyttäen 1940-luvun lopulla. Tuhotulle Euroopalle tarkoitettu taloudellinen apu oli kaksinaamaista, sillä rakennustyössä syntyneet voitot menivät USA:n kapitalisteille.
Toisen maailmansodan jälkeen USA oli ylivoimaisesti rikkain maa, kun muut maat sen sijaan olivat enemmän tai vähemmän tuhottuja ja sodasta rampoja. Tämä oli myös Neuvostoliiton kohtalo.
Kapitalistisen talouden etuja puolustamaan perustettiin 1944 USA:ssa ns. ”Bretton Woodsin kaksoset”, IMF ja Maailman Pankkijärjestö. Pian sen jälkeen perustettiin myös kaupan vapauttamiseen pyrkivä GATT, joka 1995 laajennettiin nykyiseksi WTO:ksi. Kaikki nämä järjestöt ottivat tehtäväkseen kapitalismin ja monopoliyritysten aseman vahvistamisen maailmanmitassa. USA:n suuryritysten tavoitteena oli päästä hallitsemaan maailmanmarkkinoita kaikkialla maailmassa.
USA:lle johtava asema imperialismin maailmassa
Kun USA:n politiikan päälinjaksi muodostui sosialismin ja kommunismin vastainen taistelu, alkoi se lisätä ulkomailla olevia tukikohtiaan. USA muodosti todellisen tukikohtien saartorenkaan Neuvostoliiton ja sosialistisen blokin ympärille. Se vei sotilaitaan ja perusti tukikohtiaan kymmeniin ja taas kymmeniin maihin, eikä se ole tukikohdistaan mihinkään lähtenyt. USA:n armeijan yksiköitä on edelleenkin valtaosassa maailman maista. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – USA:lla oli ns. kylmän sodan aikana muissa maissa yli puoli miljoonaa sotilasta, 1990 heitä oli peräti 609 000.
USA:n johtaman ylikansallisen sotavoiman aikaansaamiseksi Neuvostoliittoa ja sosialistista maailmanjärjestelmää vastaan perustettiin Pohjois-Atlantin sopimusliitto Nato 1949. Tässä vaiheessa Naton tavoitteet rajoittuivat vielä Eurooppaan. Sen nimikin liittyi Eurooppaan (Pohjois-Atlantin sopimusliitto). USA halusi kuitenkin esiintyä YK:n tuella maailmanpoliisina sosialismin ja kommunismin vastaisessa taistelussa. Tämä linja johti moniin selkkauksiin ja sotiin. Näistä merkittävimpiä ovat Berliinin kriisi 1940–1950 lukujen vaihteessa ja Korean sota vuosina 1950–1953.
1950-luvulla USA sai näpeilleen Kuubassa, jossa 1959 tammikuun 1. päivänä Fidel Castro nosti sissiliikkeensä voiton tuloksena demokraattisen rintaman valtaan. Tämän jälkeen Kuubasta kehittyi nopeasti sosialismia rakentava maa. Kuuban alkaessa yksityistää yhdysvaltalaisia suuryrityksiä halusi USA suistaa Castron hallinnon vallasta. USA:n aseistamat joukot yrittivät maihinnousua Sikojen lahdessa 1961, mutta Kuuba murskasi tämän yrityksen. Kuuban sosialistisen tien valintaan liittyi läheisesti myös Kuuban ohjuskriisi v. 1962.
CIA on rahoittanut Kuuban koko olemassaolon ajan sinne suuntautuneita aseellisia terrorihyökkäyksiä, joita on kertynyt viimeisen 10 vuoden aikana jo yli 160.
Toisen maailmansodan päättymisestä alkaen 1940-luvulta 1990-luvulle USA pyrki hellittämättä sekaantumaan sodan jälkeen syntyneiden sosialististen kansandemokratioiden ja Neuvostoliiton asioihin.
Se käytti suunnattomat määrät rahaa korruptoidakseen näitä maita, nostaakseen niiden oppositioliikkeitä ja ”toisinajattelijoita” sekä suunnatakseen niihin sosialismille vihamielistä propagandaa. Muun muassa Unkarin tapahtumat 1956, Berliinin muurin pystyttäminen 1961 ja Tshekkoslovakian tapahtumat 1968 olivat seurausta USA:n johtaman lännen sekaantumisesta näiden maiden sisäisiin asioihin.
USA sekaantui 1950–1960 luvuilla myös Vietnamin sotaan. USA tuli miehittämään Etelä-Vietnamia sen jälkeen, kun imperialistinen Ranska lähti sieltä kärsittyään murskaavan tappion Dien Bien Phussa 1954.
Hyväksytty Kommunistisen Työväenpuolueen 21 edustajakokouksessa 10-11.5.2014
Työkansan Sanomat 8/2023