Ktp:n kesäleirillä 22.7.–28.7. luennoidaan monista ajankohtaisista aiheista. Eräänä näistä Sanni Riihiaho tulee puhumaan fasismista. Tämä artikkeli antaa lyhyen johdannon leirillä pidettävään luentoon.
Fasismin luokkaluonne
Elämme aikaa, jolloin fasismin nousu on suuri, todellinen uhka työläisille ympäri maailmaa, ja työläiset ovat sitä joukoin rohkeasti lähteneet vastustamaan. Arkikielessä fasismi yleensä mielletään tarkoittamaan tietynlaista oikeistolaista diktatuuria. Tämä ei itsessään ole väärin, mutta fasismin todellinen vastustaminen vaatii syvempää analyysiä sen pohjimmaisista syistä ja tarkoitusperistä.
Kaikki oikeistolaisuus ei ole fasismia. Tämä on tärkeää, sillä erilaiset taantumukselliset piirteet, esim. feodalismin jäänteet, ovat luonteiltaan erilaisia kuin fasismi, ja niiden vastustaminen vaatii erilaisen teorian ja käytännön. Fasismi on kapitalismin imperialistisessa vaiheessa ilmenevä, kriisiytyvän kapitalismin ilmiö.
Fasismissa imperialistisen valtion suurporvaristo alistaa yhä enemmän valtion toimintaa oman luokka- ja taloudellisen etunsa suojelemiseen. Monopolien merkitys on suuri, ja ne toimivat valtion kanssa yhteistyössä ja sen suojeluksessa. Valtio antaa monopoleille erilaisia etuoikeuksia, sekä usein luo ja korvaa niiltä puuttuvaa kysyntää.
Tämä näkyy erityisesti talouden militarisoinnissa, jolloin valtio tekee aseita valmistaville yrityksille suuria tilauksia ensin itse luotuaan sodan uhan, jolla menoja perustellaan. Valtio siis täysin keinotekoisesti pitää yllä tätä kokonaista, monissa maissa hyvin suurta, tuotannon osaa, joka useissa tilanteissa olisi myös täysin turha ilman tätä imperialistisin tarkoituksin luotua sodan uhkaa.
On tärkeää painottaa, että kapitalismissa valtio on aina alisteinen porvaristolle, kapitalismi on pääoman diktatuuria. Fasismin imperialismin ajan liberalismista erottaa diktatuurin avoimuus, terrorin raakuus ja demokraattisten oikeuksien raskas rajoittaminen.
Nykyaikana, kun kapitalismi on kiistatta muuttunut täysin taantumukselliseksi voimaksi, sisältävät käytännössä kaikki kapitalistiset yhteiskunnat fasistisia piirteitä, kuten monopolien ylivalta ja työväenluokan poliittisen toiminnan rajoittaminen. Kyse on näiden piirteiden vahvuudesta, kapitalismin ja porvariston kriisiytymisen tasosta kyseisessä maassa.
Mikä aiheuttaa fasismin nousun
Fasismin nousu merkitsee porvariston luokkataistelun kiristymistä. Syystä tai toisesta porvaristo joutuu käyttämään entistä kovempia keinoja oman valtansa pitämiseen, sortamaan yhä kovemmin työväenluokkaa ja muita kansanjoukkoja.
Luokkataistelun kiristymiselle on yleensä kaksi toisiinsa liittyvää syytä. Ensinäkin kapitalismin yleisen kriisin paheneminen pahentaa kriisiytymistä myös porvaristossa, taloudessa, markkinoissa, normaalista kapitalismin syklisestä lamasta ei enää noustakaan aiemmalle tasolle. Kapitalismi alkaa luhistua omaan mahdottomuuteensa. Monopolien ja valtion yhteistyö tulee välttämättömäksi kapitalismin säilymiselle.
Toisekseen työväenluokan johdolla kansanjoukot reagoivat taloudelliseen ahdinkoon ja alkavat entistä kovemmin taistella kapitalisteja vastaan. Kansa saattaa vallankumouksellisen tilanteen tullessa ottaa mahdollisuuden ja syöstä porvariston kokonaan vallasta.
Porvariston vastaus uhkaan on lisätä omaa valtaansa ja pyrkiä kaikin keinoin estämään työväenluokan itsenäinen, vallankumouksellisen potentiaalin sisältävä toiminta. Tämä näkyy käytännössä mm. hyökkäyksenä porvarillista demokratiaa vastaan.
Näistä seikoista voimme selkeästi päätellä, että fasismiin johtavat itsessään jo kapitalismin sisältämät lainalaisuudet. Fasismi ei tule kapitalismin ulkopuolelta, vaan suoraan sen sisältä. Kapitalismi, luonnollisen kehityksensä mukaan muuttuu aina fasistiseksi, ja ainoa tapa tuhota fasismi on tällöin tuhota sen juuret, kapitalismi.
Kommunistisen vallankumouksen välttämättömyys fasismin vastustamisessa näkyy myös siinä, miten työväenluokan luokkatietoisuuden himmeneminen johtaa fasismiin. Rajani Palme Dutt kirjassaan Fascism and social revolution selittää, miten monissa maissa fasismi sai alkunsa sosialidemokraattien sabotoitua työväenliikkeen toimintaa.
Fasistit ovat historiallisesti lyöneet vasta, kun vastustaja on jo maassa. Näin on käynyt mm. Saksassa, Italiassa ja Suomessa. Tässä on kenties osittain selitys myös sille, miksi fasismin uhka on kasvanut viime vuosikymmeninä. Kapitalististen maiden politiikka työväenluokan toimintaa kohtaan ei ole suinkaan lieventynyt kylmän sodan loppumisen jälkeen, päinvastoin.
Sanni Riihiaho