Suomi on elänyt runsaan sadan vuoden itsenäisyyden aikana kaksi demokratialta muistuttavaa hetkeä.
Valmius ylläpitää työnantajan perinteistä lähes rajatonta valtaa, vaikka asein, toteutettiin ensimmäistä kertaa 13. heinäkuuta 1917 Huittisissa. Siellä työläiset pyrkivät saavuttamaan kahdeksantuntisen työpäivän lakon avulla, kun se ei lakeja säätämällä ollut onnistunut.
Meijerityöläiset järjestivät mielenosoitusmarssin, jolloin heitä kohti alettiin ampua halkopinojen takaa. Kuusi lakkolaista haavoittui. Tätä tapahtumaa pidetään yhteiskuntaluokkien vastakkainasetteluun perustuvan sisällissodan ensimmäisenä enteenä.
Eduskunnassa oli työväen enemmistö. Kullervo Manner oli valittu eduskunnan puhemieheksi. Puhemiesvakuutuksessaan hän ei vannonut uskollisuutta Venäjän hallitukselle vaan lausui tahtovansa puolustaa eduskunnan ja Suomen kansan oikeuksia perustuslakien mukaan.
Eduskunta hyväksyi perustuslain tasoisen lain, jolla aikaisemmin Venäjän keisarille kuulunut korkein valta Suomen suurruhtinaskunnassa siirrettiin eduskunnalle, kuitenkin ilman ulkopolitiikan hoitoa ja sotilasasioita, jotka olisivat jääneet edelleen Venäjän vastuulle.
Valtalaki hyväksyttiin 18.7.1917. Sen mukaisesti Suomen eduskunta yksin päättää, vahvistaa ja voimaanpantavaksi määrää kaikki Suomen lait. — Eduskunta lopullisesti päättää myös kaikkien muiden Suomen asiain ratkaisusta, jotka keisari ja suurruhtinas tätä ennen — on ratkaissut. —Eduskunta määrää Suomen toimeenpanevan vallan.
Valtalakia tukivat sosialidemokraattien lisäksi Maalaisliitto ja osa muiden porvarillisten puolueiden kansanedustajista, joten laki sai määräenemmistön.
Kansanedustajat ja lehteriyleisö olivat innoissaan tästä ”itsenäisyysjulistuksesta”. Äänestyksen jälkeen kansanedustaja Lucina Hagman pyysi puheenvuoron: ”Minä rohkenen pyytää, että puhemies pyytäisi eduskuntaa yhtymään eläköön huutoon vapaalle Suomelle. Eläköön.” Eduskunnan jäsenet ja lehteriyleisö yhtyivät eläköön huutoon voimakkaasti.
Lakia ei suunniteltu lähetettävän vahvistettavaksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle vaan että siitä annettaisiin ainoastaan tiedotus.
Suomalaisen puolueen edustaja Ernst Nevanlinna ryhtyi vaikuttamaan ulkoparlamentaarisesti asiaan. Hän sai Suomen ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin Pietarissa taivuttelemaan Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan Suomen eduskunnan, jotta Valtalaki kumoutuisi. Tämä häviölle jääneiden kansanedustajien hanke toteutui ja Venäjä lisäsi venäläisten sotajoukkojensa määrää Suomessa.
Suomen demokratian ensimmäinen hetki murskautui.
***
Sisällissodan seurauksena jatkui voittaneen porvariston hegemonia. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaatineet ja näiden asioiden puolesta taistellut työväestö suljettiin keskitysleireille ja vankiloihin. Demokratiaa ei ollut nimeksikään. Sen sijaan koko 1920–30 luvun maassa vallitsi vainon ilmapiiri.
Sensuuri alkoi jopa aikaisemmin kuin Saksassa.
Porvaristo pyrki jatkamaan työväestön alistamista Saksan avulla kuten sisällissodassa.
Hävityn sodan vv. 1939–45 jälkeen ja Pariisin rauhansopimuksen seurauksena Suomessa järjestettiin paitsi sotarikosoikeudenkäynnit myös sen historian ensimmäiset demokraattiset vaalit. Vaaleissa äänioikeutettuja olivat lähes kaikki suomalaiset, myös keskitysleireistä vapautetut Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran jäsenet, joita ei ollut ehditty teloittaa.
Nämä vuoden 1945 vaalit olivat toinen demokratian hetki Suomen historiassa.
Vuoden 1945 vaalien tulosta juhlittiin spontaaneilla tanssiaisilla Helsingin rautatientorilla. Vaaleissa suurimman äänimäärän saivat sisällissodan hävinnyttä osapuolta edustaneet kommunistit ja edistykselliset sosialidemokraatit, jotka liittyivät kansandemokraattien ryhmään eduskunnassa.
***
Vuoden 1945 Rautatientorin tanssien jälkeen demokratia on kitkutellut vastatuulessa, mutta viisaiden presidenttien suojeluksessa 1970-luvulle saakka. Presidentti Urho Kekkonen kykeni sitomaan porvarilliset teollisuuspiirit näkemään Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön taloudelliset edut.
Saksan natsiliittolaisuuden kannattajat eivät kadonneet, mutta alistuivat. Presidentti Kekkonen pystyi huomautuksillaan ”neulanpistopolitiikasta” kaitsemaan suurpääoman mediaa viimeisillä voimillaankin. Hän varoitti päästämästä Valtalain ulkoparlamentaarisia voimia eli Kokoomusta hallitukseen.
Presidentti Mauno Koivistolla ei ollut Kekkosen kaltaista luovuutta. Vasta presidentin viran jälkeen hän havahtui näkemään mihin Suomen liittyminen EU:hun ja NATO-yhteistyöhön johtaisi. Hän kirjoitti kiihkeän esipuheen Jarkko Laineen teokseen ”Toisenlainen totuus Kosovosta”. Teos on jyrkkä NATO-kritiikki. ”Mikä NATO” Koivisto usein tokaisi.
***
Suomi on vajonnut syvälle. Demokratia on totaalisesti kadonnut valtiollisen sensuurin ja ulkoparlamentaaristen NATO-voimien pimentoihin. Suomi on liitetty läheiseen yhteistyöhön maailman epädemokraattisimman, taloudellista ja sotilaallista terrorismia harrastavan Yhdysvaltojen kanssa.
Äärimmäinen esimerkki on mahdollinen osallistuminen Nord Stream -kaasuputken räjäytykseen. Arvostetun tutkivan journalistin Seymour Hearshin mukaan kesällä 2022 Suomenlahdella pidettyjen Baltops NATO-harjoitusten yhteydessä Venäjän ja Saksan yhteishankkeen Nord Streamin kaasuputkeen kiinnitettiin räjähteet, jotka NATO-maa Norja syyskuussa 2022 laukaisi aiheuttaen räjähdyksen.
Suomi osallistui Baltops-harjoitukseen yhdessä useiden NATO-maiden kanssa. Mikäli suomalaiset sotilaat eivät itse henkilökohtaisesti laskeneet räjähteitä putkeen, he auttoivat niitä, jotka laskivat rajähteet. Suomalaiset muonittivat ja antoivat monenlaista tukea yhdysvaltalaisille aluksille.
Etsimättä mieleen tulee Suomen liittolaisuus natsi-Saksan kanssa. Suomi miinoitti kesäkuussa 1941 yhteistyössä eestiläisten ja natsi-Saksan armeijan kanssa koko Suomenlahden. Miinojen räjähdyksissä kuoli 16 000 eestiläistä ja venäläistä Saksan armeijaa Tallinnasta Leningradiin pakenevaa siviiliä ja sotilasta.
***
Tällä hetkellä näyttää siltä kuin Suomi olisi vajonnut kauas demokratian hetkistään. Suomen eduskunta ei ole itsenäisen kansan eduskunta. Sensuuria ylläpitävän median, virkamieskunnan ja fasismiin viehtyneiden johtajiensa toimesta maamme on sidottu yhteistyöhön enemmän natsi-Saksaa kuin demokratiaa muistuttavaan järjestelmään.
Pirkko Turpeinen-Saari, Blogikirjoitus 17.3.2023
Työkansan Sanomat 4/2023