Naiset aloittivat taistelun lasten kasvatuksen, raittiuden, siveyden ja tietotason kohottamisen puolesta. Näiden tavoitteiden edistämiseksi perustettiin 1890-luvulta lähtien työväenyhdistyksiin naisosastoja. Palkka- ja muiden työehtojensa parantamiseksi naiset liittyivät myös ammatillisesti yhteen perustaen ammattiosastoja neulojille, palvelijattarille, pesijättärille sekä ulkotyöläis- ja tehtaalaisnaisillekin.
Näitä kymmeniä järjestöjä yhdisti vuonna 1900 perustettu Työläisnaisten Liitto. Naistyövoiman säälimätön riisto ja yhteiskunnallinen epätasoarvo olivat nostaneet naisten mielissä toivoa paremmasta huomisesta. Koko työväenliike asetti tavoitteekseen naisten työolojen parantamisen sekä naisten ja miesten samapalkkaisuuden.
Työläisnaisten järjestäytymisestä ja Työläisnaisten Liiton perustamisesta on kulunut jo 122 vuotta. Vaikka monet 1900-luvun alun naisten vaatimuksista on joukkovoiman avulla pystytty toteuttamaan, ovat monet vielä toteutumatta. Niistä tärkeimpiä ovat kapitalistiseen järjestelmään kuuluvan epätasa-arvon poistaminen ja samapalkkaisuuden toteuttaminen.
Armon sijasta oikeutta
Työläisnaisten Liitto herätti aikanaan naisia tiedostamaan oman asemansa ja omaksumaan työväenluokan maailmankatsomuksen. ”Ei armoa vaan oikeutta” nousi naisten tunnukseksi yhteiskunnallisen tasa-arvon puolesta.
Äänioikeustaistelun tuloksena Suomen naiset saavuttivat vuona 1906 ensimmäisinä Euroopassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Jo perustavassa kokouksessaan oli Työläisnaisten Liitto yhtynyt työväenpuolueen vaatimukseen äänioikeusuudistuksessa. Työläisnaisille tämä oli ensiarvoinen päämäärä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi ja sen puolesta ryhdyttiin myös toimintaan. Julkaistiin kirjasia, pidettiin esitelmätilaisuuksia ja levitettiin lentolehtisiä.
Vuodesta 1902 lähtien naisosastot perustivat ihanneliittoja lasten kasvatuksen tueksi ja lasten vetämiseksi työväenliikkeeseen. Ihanneliittoihin lapset kokoontuivat kuuntelemaan puheita, runoja, laulamaan, leikkimään ja retkeilemään. Lapsille selvitettiin työväenaatteen tarkoitusperää ihanteelliselta kannalta ja heistä pyrittiin kasvattamaan itsenäisiä ja tietoisia taistelijoita yhteiskunnallisia vääryyksiä vastaan.
Naisten suurella innostuksella tekemä kasvatustyö katkesi vuonna 1912, kun ihanneliitot tsaristisin sortotoimin lakkautettiin ”yhteiskunnalle vaarallisina”.
Naiset luokkataistelun tielle
Tukahdutetun vallankumouksen jälkeen valitsi työläisnaisliike luokkataistelun tien asettuen yhteistoimintaan Sosialistisen Työväenpuolueen kanssa. Porvaridiktatuurin vaatimuksiin yhtyneet viranomaiset kuitenkin lakkauttivat puolueen ja naisliiton vuonna 1923.
Naisten toiminta jatkui työläis- ja talonpoikaisnaisten edustajaliikkeessä, opintoyhdistyksissä ja vankien huoltotyössä aina vuoteen 1930 asti, jolloin kaikkien työväenjärjestöjen toiminta fasistisin toimenpitein estettiin.
Taantumuksen vainon vuosina naisten toiminta keskittyi punaorpojen ja leskien sekä poliittisten vankien huoltotyöhön. Naisten humaaninen työ ulottui myös fasismin hyökkäyksen uhreiksi joutuneiden espanjalaisten avustamiseen. Tunnus ”Ei enää koskaan sotaa” yhdisti naiset taisteluun fasismia ja sodan vaaraa vastaan.
Olli Krannila
Kommunistinen työväenpuolue (Ktp) tervehtii työläisnaisia 8.3. Kansainvälisenä Naistenpäivänä
Ktp on vuonna 1988 tapahtuneesta perustamisestaan alkaen järjestänyt Kansainvälisen Naistenpäivän juhlia ja tilaisuuksia. Järjestelyissä ovat olleet mukana Uudenmaan demokraattiset naiset ja SFT.
Viime vuonna 8.3. tilaisuutta ei voitu koronan ja tiukkojen kokoontumisrajoitusten takia järjestää. Vaikka tällä hetkellä ollaan rajoituksia purkamassa, emme järjestä tänäkään vuonna Naistenpäivän tilaisuutta. Näin suojelemme erityisesti työläisveteraaneja virustartunnalta ja sairastumiselta.
Työkansan Sanomat yhtyy Ktp:n tervehdykseen ja pitää jatkossakin sivuillaan esillä 8.3. Naistenpäivää.