Kommunistisen Työväenpuolueen – Rauhan ja Sosialismin puolesta (Ktp) edustajat kunnioittivat 9.5. Voitonpäivää laskemalla kukat Hangossa Neuvostosotilaiden haudalla ja Tammisaaressa vankileirillä surmattujen punaisten toverien haudalla.
Molemmissa tilaisuuksissa puhui Ktp:n puheenjohtaja Sanni Riihiaho.
Toverit,
Voitonpäivänä 9.5. juhlimme fasismin kukistumista Euroopassa. Fasismin murskaaminen oli useiden maiden työläisten suuri yhteinen työ, jossa pääosaa esitti Neuvostoliiton uhrautuvainen ja periksiantamaton työväenluokka.
Neuvostoliitto ja kommunismi olivat natsismin syntymästä asti sen suurimmat viholliset. Samalla kun kapitalististen maiden johtajat yrittivät suojella itseään tekemällä natsien kanssa erillisrauhoja liittoutumalla näiden kanssa kommunisteja vastaan tai pysymällä puolueettomina, ainoastaan sosialistisen Neuvostoliiton johto ja kansa taistelivat johdonmukaisesti Hitleriä ja fasismia vastaan alusta loppuun asti.
Syy Neuvostoliiton erityiselle päättäväisyydelle fasismin vastustamisessa on sosialismi. Fasismi on mätänevän kapitalismin ilmiö, johon se joutuu tukeutumaan yrittääkseen väkisin ylläpitää kuolevaa järjestelmää. Fasismi saattaa tarkoittaa ulkoista uhkaa joillekin kapitalistisille maille, mutta fasismi itsessään ei ole lainkaan ristiriidassa kapitalismin kanssa. Kapitalismin väistämättä kriisiytyvästä luonteesta johtuen on oikeastaan kaikilla kapitalisteilla, aina taantumuksellisimmasta liberaaleimpaan saakka intressi fasismin suojelemisessa, ja vastavuoroisesti kommunismin vastustamisessa.
Kommunistit eivät jaa porvareiden halua suojella kapitalistista järjestelmää, eikä heillä ole syytä joutua itse käyttämään fasistista terroria kansaansa vastaan. Tämän vuoksi kommunistit ovat fasismin johdonmukaisimmat vastustajat.
Suomen kapitalistiluokka oli yksi niistä, jotka häpeällisesti liittoutuivat natsien kanssa, ja kääntyi myös itse fasismin tielle. Suomessa fasismi oli kehittynyt jo luokkasodasta asti, mutta saavutti huippunsa vasta toisen maailmansodan annettua porvaristolle täydellisen tekosyyn täydelle terrorille koko kansaa ja kaikkia kansanvaltaisia voimia vastaan.
Fasismista huolimatta rohkea Suomen kansa toimi monissa maanalaisissa kommunistisissa ja sodan ja fasismin vastaisissa järjestöissä. Näille suomalaisille kuuluu ikuinen kunnia heidän työstään kansan oikeuksien puolustajina.
Kunniaa ei porvarillinen historia ole heille antanut. Toisin kuin monissa muissa entisissä fasistisissa maissa, Suomen vallanpitäjät eivät ole ikinä myöntäneet fasismin raakuuksia. Meidän historian kirjamme puhuvat suuresta mahtavasta Mannerheimista, joka taisteli urhoollisesti kommunismia vastaan, ensin tappamalla oman maansa kansalaisia, ja sitten imperialistisella sodalla Neuvostoliittoa vastaan.
Kaikki viralliset lähteet puhuvat siitä, miten Suomen oli muka pakko valita fasismi, ja miten porvariparat olivat suorastaan uhreja itsekin, kun joutuivat kärsimään oman toimintansa seuraamuksia. Tuollainen historiankirjoitus on vain fasismin häpeällisen perinteen jatkamista.
Samaa epärehellistä fasismin maineen puhdistamista jatkaa EU, joka pyrkii samaistamaan fasismin ja kommunismin, uudelleen nimeämään Voitonpäivän “Eurooppa-päiväksi”, ja hävittämään Neuvostoliiton ja kommunistien roolin fasismin kaatamisessa.
Ei ole sattumaa, että imperialistiset liittoumat EU ja Nato pyrkivät levittämään fasismia jäsenmaissaan ja lietsovat sotaa. Suomen päättäjät ovat liittäneet Suomen tuohon häpeälliseen seurueeseen, alistaneet maamme taas imperialistisille militaristeille, jotka riistävät sen itsenäisyyden.
EU yrittää kieltää Voitonpäivää venäjämielisenä juhlana ja mukamas jonkinlaisena solidaarisuuden osoituksena Ukrainalle ja muille entisille Neuvostotasavalloille. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Voitonpäivällä ei ole mitään tekemistä nykyisen Venäjän tai puhtaasti venäläisyyden kanssa.
Neuvostoliiton fasismin vastainen taistelu oli kaikkien Neuvostotasavaltojen yhteinen saavutus, jonka puolesta kaatui venäläisten lisäksi muun muassa miljoonia ukrainalaisia, uzbekistanilaisia, kazakstanilaisia, virolaisia, latvialaisia, liettualaisia ja muiden sosialististen Neuvostotasavaltojen kansalaisia. Heidän uhrauksensa on suuri ylpeyden aihe kansoilleen, ja kaikki eurooppalaiset ovat heille kiitollisuuden velassa.
Tullakseen todella luokkatietoisiksi ja vapaiksi on Suomen työläisten ymmärrettävä oman maansa historia, torjuttava porvarillinen, fasismille myönteinen propaganda, ja löydettävä oikeat sankarinsa fasismin vastaisista taistelijoista.
Kuolema fasismille ja vapaus kansalle!
Ikuinen kunnia työväenluokan taistelijoille!
Kunnia Suuren Isänmaallisen Sodan sankareille!