Ktp:n kesäleirille 22.–28.7. tullaan jälleen opiskelemaan marxilaista teoriaa ja käsittelemään tärkeitä ajankohtaisia aiheita, kuten Palestiinan vapaustaistelua ja kasvavaa fasismin vaaraa. Lisäksi perehdytään mm. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (Bolshevikkien) historiaan.
Miksi Bolshevikkipuolueen historialla on edelleen niin suuri merkitys?
Historian opiskelu ei suinkaan ole pelkkä harrastus, vaan se antaa elintärkeitä ohjeita tähän päivään.
Bolshevikkipuolueen historia on malliesimerkki siitä, miten työväenluokan ja kansanjoukkojen onnistui luoda taistelussa karaistunut ja kaikkein kehittyneimmän vallankumouksellisen teorian omaksunut puolue. Ja miten tuo puolue V. I. Leninin ja J. V. Stalinin johdolla toteutti maailman historian ensimmäisen onnistuneen sosialistisen vallankumouksen, rakensi työväenluokan valtion ja sosialistisen järjestelmän.
Kommunistien on ymmärrettävä, miten Bolshevikit suorittivat tuon äärimmäisen vaikean tehtävän. Oppikirjana käytetään ”NKP(B):n historia – lyhyt oppikurssi”-teosta, joka on ehdoton klassikko ja pakollinen työkalu kaikille kommunisteille.
Keskeiset ohjeet
Bolshevikkipuolueen historia on äärimmäisen rikas ja laaja, mutta sen tärkeimmät opetukset ovat:
1) proletariaatti ei voi onnistuneesti suorittaa vallankumousta ilman kommunistista puoluetta.
2) kommunistisen puolueen on omaksuttava kehittynein vallankumouksellinen teoria.
3) kommunistien on voitettava työväenliikkeen sisällä toimivat pikkuporvarilliset voimat.
4) kommunistien on voitettava omissa riveissään toimivat opportunistit.
5) kommunistisen puolueen on oltava itsekriittinen.
6) kommunistisen puolueen on saavutettava ja säilytettävä yhteydet joukkoihin.
Monet noista asioista saattavat tuntua itsestään selviltä kliseiltä, mutta kun niihin pureutuu syvemmin historian ja nykypäivän tilanteiden valossa, huomaa, ettei niitä automaattisesti noudateta käytännössä – joko vahingossa tai tahallaan, syystä tai toisesta.
Bolshevikkipuolueen historia opettaa, että puolueen täytyy olla sekä työtätekevien joukkojen luokkatietoisuuden kohottaja, että myös niiden taistelun järjestäjä. Ei siis pelkästään aatteellinen vaan myös organisatorinen johtaja. Tämäkin voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta kuinka monesti keskitytään vain toiseen, vain aatteelliseen ”valistamiseen” ja ajatellaan sen riittävän – tai pelkkään ”käytännön” luokkataisteluun?
Tietysti meillä on hyvin pitkä matka siihen, että olisimme työväenluokan tunnustettu etujoukko ja sen taistelun käytännöllinen johtaja, mutta puolueen rakentamiseksi ja vahvistamiseksi on tiedettävä, mikä on tavoite.
Puolueen synty ja kehitys
Bolshevikkipuolue muodostui ja karaistui taistelussa kahdella tavalla:
1) Taistelussa luokkavihollista vastaan. Järjestämällä työläisten lakkotaistelua, talonpoikien ja maatyöläisten taistelua vuoden 1905 ja Helmikuun 1917 demokraattisissa vallankumouksissa, jotka valmistivat sitä Lokakuun 1917 sosialistiseen vallankumoukseen.
2) Aatteellisessa taistelussa. Taistelussa marxismin vastustajia, kuten utopisteja (narodnikit) vastaan, taistelussa marxismin reformistisia vääristelijöitä vastaan, kuten legaalimarxisteja, ekonomisteja, likvidaattoreita ja kaikenlaisia menshevikkejä vastaan, sekä kaikenlaisia opportunisteja ja revisionisteja vastaan oman puolueen sisällä.
Noista molemmista voimme nähdä miten vallankumoukselliset marxilaiset toimivat, mikä oli heidän linjansa, sekä mikä oli heidän vastustajansa linja. Nuo opetukset ovat sovellettavissa tähän päivään.
Historialliset analogiat
Bolshevikkipuolueen historian päätapahtumien tunteminen antaa valmiudet välttää ainakin isoimpia virheitä ja torjumaan opportunismia, koska nykyisetkin opportunistit usein toistavat sellaista, mitä on aikaisemminkin tapahtunut.
Nykyiset reformistit, puolueen toiminnan lakkauttajat tai supistajat (likvidaattorit), imperialistien tukijat (sosiali-imperialistit ja defensistit, nationalistit), marxilaisen filosofian kiistäjät, poliittisen taistelun vähättelijät (ekonomistit), ja kaikenlaiset puolueen itsenäisen linjan ja etujoukkoroolin kammoksujat ja monet muutkin löytävät edeltäjänsä ja analogiansa historian sivuilta.
Kysymys työväenluokan johtavasta roolista
Bolshevikkien ja heidän vastustajiensa välisissä kiistoissa oli kyse yksinkertaisesti sanottuna linjasta: proletaarinen vai kapitalistinen linja, siitä mihin luokkaan halutaan tukeutua, minkä luokan hegemoniaa (valtaa, johtavaa roolia) halutaan.
Bolshevikit näkivät proletariaatin kaikkein johdonmukaisesti vallankumouksellisimpana luokkana, kun taas toiset laittoivat toivonsa, milloin pikkuporvaristoon ja milloin suurporvaristoon. Millä perusteella ja miten se käytännössä tapahtui, selviää tutkimalla historian tapauksia.
Nykyään kun jotkut ”kommunistiset” puolueet laittavat kaiken toivonsa Kiinan, Venäjän tai jonkun muun maan porvaristoon jollakin verukkeella, tai kun jotkut uusvasemmistolaiset Frankfurtin koulua seuraten etsivät ”uusia” johtavia vallankumouksellisia luokkia, on Bolshevikkien historia erittäin tärkeä.
Nykyäänkin jotkut ajattelevat, että koska tyypillinen teollisuusproletariaatti on muka liian pieni, ja sen rinnalle on ilmaantunut uusia todellisia (uudenlaisia keskikerroksia ja työväenluokan kerroksia) tai kuvitteellisia luokkia tai kerrostumia, että sillä ei voisi olla johtavaa roolia tai merkitystä.
Bolshevikkien (ja monien muidenkin kommunististen puolueiden) historia osoittaa sen vääräksi, koska proletariaatin johtava rooli ei perustu pelkästään sen määrään, vaan se pystyy johtamaan kaikkia sorrettuja kansanjoukkoja, ja kommunistinen puolue edustaa proletariaatin ideologiaa ja intressiä silloinkin, kun työväenluokka on vain vähemmistö työtätekevästä väestöstä, kuten tsaarin Venäjällä oli.
Kysymys luokkataistelusta
Tämä kysymys työväenluokan hegemoniasta ilmenee myös siten, että Bolshevikkien vastustajat, menshevikit ym. eivät halunneet taistella ja voittaa vaan tehdä kompromisseja, eivät halunneet kohottaa työläisten tietoisuutta vaan laskeutua itse alemmalle tasolle, eivät halunneet johtaa vaan seurata (ja usein seurata porvareita eikä työläisiä), eivät halunneet vallankumousta vaan reformeja. Tuossakin on oppia tähän päivään sekä muuhun historian arviointiin Suomessa ja maailmalla.
Tuo kysymys ilmenee monesti sitenkin, että revisionistit haluavat vaimentaa ja peittää luokkataistelua ja luokkaristiriitoja, eivätkä käydä onnistunutta luokkataistelua ja tehdä luokkaristiriitoja työläisille mahdollisimman selviksi.
Karl Marx ja Friedrich Engels painottivat jo Kommunistisen puolueen manifestissa, että työläisten on ennen kaikkea irtaannuttava kapitalisteista, luotava oma itsenäinen puolue ja linja, joka palvelee työläisten etua.
Kuten Lenin sanoi, luokkatietoisuuden ja marxilaisen ideologian vähättely ovat ainoastaan työläisten alistamista porvariston valtaan ja porvariston ideologialle, eli porvariston hegemoniaan, porvariston johtajuuden alaisiksi.
Tomi Mäkinen
Kommunistisen työväenpuolueen (Ktp) pääsihteeri
Erittäin mielenkiintoista ja tärkeää!