Ktp:n puheenvuoro ECA:n telekonferenssissa 17.2.2024 aiheesta “Imperialistisen Ukrainan sodan toinen vuosi: kommunistien kokemuksia ja johtopäätöksiä”.
Ktp:n edustajina konferenssissa olivat Vesa Kärjä (keskusneuvoston jäsen) ja Matti Löytönen (kansainvälisten asioiden jaoston jäsen).
**
On kulunut melkein kaksi vuotta siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen sodan turvatakseen etunsa kiistellyillä alueilla Donetskissa ja Luhanskissa Itä-Ukrainassa. Vaikka sodan alku oli liikkuvaa, tilanne muuttui nopeasti junnaavaksi kulutus- ja asemataisteluksi.
Tämänkaltaiselle sodalle on ominaista, että se on erittäin tuhoisaa siviili-infrastruktuurille. Tykistöä ja drooneja (ja Venäjän tapauksessa ilmavoimia) käytetään moukaroiden ja pehmittäen jokaista kaivantoa, jokaista korsua ja jokaista rakennusta. Molemmat osapuolet käyttävät tätä taktiikkaa.
Tämän raakalaismaisen voiman käytön seurauksia voidaan nähdä kaupungeissa, kuten Mariupolissa, Bakhmutissa ja viimeisimpänä Avdejevkassa. Väistämättä infrastruktuuri ja järjestelmät, kuten lämmityskeskukset, vesipumppausasemat ja sähkönsiirtolaitokset tuhoutuvat ja vahingoittuvat, kun sotajoukot ottavat asemia näiden paikkojen lähellä tai niissä ja niitä moukaroidaan raskailla ammuksilla.
Tämä on laajalti johtanut tilanteeseen, missä kokonaiset kaupungit ja alueet ovat jääneet ilman lämmitystä, sähköä ja vettä. Sanomattakin on selvää, että tämä on hengenvaarallista tiheästi asutuille siviiliväestöille alueen tyypillisissä asuinalueissa.
Jämerät neuvostoaikaiset kerrostalokompleksit tekevät myös näiden alueiden puolustamisesta erittäin helppoa, mikä johtaa tuhoisan kierteen syntymiseen, lisävahinkoon, joita aiheuttavat pitkän kantaman tykistö ja jopa ohjusiskut.
Kaikki tämä on johtanut massiiviseen pakolaiskriisiin Ukrainassa, sekä maan sisällä että ulkopuolella. YK:n tilastojen mukaan noin 6,3 miljoonaa ukrainalaista on joutunut siirtymään sodan takia maailmanlaajuisesti ja lähes 15 miljoonaa ihmistä tarvitsee kiireellistä humanitaarista apua. Kommunisteina tuomitsemme tämän imperialistisen sodan voimakkaimmin mahdollisin sanoin.
Tämä konflikti on vastoin kaikkia aitojen sosialistien ja kommunistien periaatteita, mukaan lukien kansallinen itsemääräämisoikeus.
Monet niin kutsutut ”marxilaiset” ovat tehneet saman perusvirheen, jonka periaatteettomat sosiaalidemokraatit tekivät vuosisata sitten, tukien ”omia” imperialistejaan, koska he pitävät heitä pienempänä pahana tai jopa aitona anti-imperialistisena voimana (Älkää naurako!).
Tämä näkemys ei ole ainoastaan objektiivisesti väärä, vaan se myös johtaa liikkeen harhaan muissa kysymyksissä. Se lopulta johtaa imperialististen sotien puolustamiseen ja lopulta imperialistisen ja kapitalistisen apologian hyväksymiseen.
Meidän, aivan kuten bolševikit yli vuosisata sitten, tulisi ottaa periaatteellinen kanta kaikkia imperialistisia sotia vastaan, riippumatta siitä, kuka niitä käy. Meidän tulisi myös olla tietoisia siitä, että EU ja Yhdysvallat hyödyntävät täysin tätä sotaa omaksi eduksensa; kompradorikapitalistit Ukrainan hallituksen avustuksella pitävät valtion omistamien maiden, tehtaiden ja omaisuuksien tulipalomyyntiä yksityisiä etuja varten, heillä on jopa kokonainen verkkosivusto tätä varten.
Sijoitusyhtiöt ja pankit ovat ahneesti kaapanneet valtavia alueita ensiluokkaista maatalousmaata ja tuhonneet pääomaa, valmiina hyödyntämään sitä köyhtyneen paikallisen väestön kustannuksella.
Mikään tästä ei palvele Ukrainan tai Venäjän työväenluokkaa.
Ei imperialistiselle sodalle Ukrainassa!
