Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin hallituksen ajamat ”uudistukset” ovat todiste ympäri maailmaa meneillään olevasta pääoman ja sitä tukevien hallitusten yhtenäisestä kansanvastaisesta strategiasta.
Ex-presidentti Hollanden ja presidentti Macronin hallitusten viime vuosina toteuttamia muutoksia työ- ja sosiaaliturvaan verrataan kansainvälisessä lehdistössä Thatcherin ”uudistuksiin” 1980-luvulla Isossa-Britanniassa ja Saksan sosiaalidemokraattisten hallitusten ”Harz-lakeihin” 2000-luvun alussa.
Näiden kansanvastaisten ”uudistusten” tarkoituksena on parantaa suuren epävarmuuden ja kilpailun kärjistymisen olosuhteissa Ranskan talouden kilpailukykyä. Kilpailu käydään imperialististen keskusten välillä, mutta myös Naton ja EU:n sisällä.
Niille, jotka hurrasivat Macronin tuloa ”uudistusmielisenä” presidenttinä, joka tuli ”muuttamaan” Ranskaa, paljastuu nyt, millainen ”muutos” on kyseessä, kenen puolesta se on tehdään ja kuka sen taas maksaa.
* * *
Valaiseva esimerkki on Ranskan eläkeiän nostaminen 62 vuodesta 64 vuoteen. Täyden eläkkeen edellytyksenä olisi 43 vuoden työssäolo. Näin kokonaisia sukupolvia on vaarassa jäädä ilman eläkkeelle pääsyn mahdollisuutta ja kunnon eläkettä, kun huomioidaan joustavien työmuotojen nopea leviämisen ja työolojen heikentyminen.
Työntekijöiden fyysinen ja henkinen terveys kärsii työn jatkuvasta tehostamisesta, kahdeksan tunnin työajan poistamisesta, yleisistä työaikajärjestelyistä sekä työterveys- ja työturvallisuusvaatimusten laiminlyönneistä työpaikoilla.
Tämän barbaarisen politiikan oloissa miljoonat työntekijät ja nuoret julistavat, että ei ole ”normaalia” työskennellä ja elää olosuhteissa, jotka jatkuvasti pahenevat.
”Grever pour ne pas crever!” (Lakkoilemme, ettemme kuolisi!) oli yksi mielenosoittajien iskulauseista niitä vastaan, jotka pitävät uusia muutoksia ”realistisina” ja ”tarpeellisina” eläkevakuutusrahastojen ja Ranskan talouden ”kestävyyden” nimissä.
Työntekijöille ”uudistukset” merkitsevät työntekoa matemaattisella tarkkuudella, aina hautaan asti. Tyypillinen esimerkki on jätekeräys- ja jätehuoltohenkilöstö. Heidän keskimääräinen elinajanodotteensa on kymmenen vuotta alhaisempi kuin koko väestön, mikä johtuu altistumisesta erittäin vaaralliselle ympäristölle ja työoloille.
* * *
Ranskan viimeisten kahden viikon lakot ja mielenosoitukset useilla teollisuudenaloilla ja sadoissa kaupunki- ja teollisuuskeskuksissa eri puolilla maata eivät tulleet kuin ”salamaa kirkkaalta taivaalta ”. Ne heijastavat suurelta osin ranskalaisten lisääntyvää tyytymättömyyttä kriiseihin, joita mätä järjestelmä on toistanut minkä tahansa hallituksen aikana.
Vaikka kriisien kielteiset seuraukset on aina maksatettu työtätekevillä, työtätekevät eivät ole lannistuneet ja luovuttaneet.
Esimerkiksi viime syksynä öljynjalostamoilla ja muilla energialaitoksilla käytiin monipäiväinen lakkotaistelu kunnollisten palkankorotusten puolesta. Vuonna 2020 työvakuutuskassan ”uudistuksia” vastaan käytiin tiukka lakkotaistelu. Vuonna 2018 SNCF:n (ranskalainen VR) yksityistämistä vastaan lakkoiltiin. Ja vuonna 2016 taisteltiin ”Comrie-lakia” vastaan, jolla purettiin työehtosopimukset.
Näille mobilisaatioille on ominaista se, että työntekijöiden osallistuminen ja lakkoaseen käyttö vahvistuvat. Hallituksen muutostöille ilmaistaan vastustus pysäyttämällä suuria tuotantolaitoksia strategisesti tärkeillä aloilla. Näitä ovat esimerkiksi energia, liikenne, kemianteollisuus ja satamat.
Monissa työntekijöiden mielenosoituksissa näemme iskulauseita, kuten ”Sosiaalista sortoa vastaan me taistelemme, emme neuvottele siitä” ja kuulemme tuhansien mielenosoittajien laulavan ”Kansainvälistä”.
***
Ei ole sattumaa, että sana ”lakko” ilmestyi työläisten painostuksesta useiden vuosikymmenten jälkeen suurten ammattiliittojen sanastoon.
Ranskalaisten työntekijöiden osallistuminen lakkomielenosoituksiin tammikuussa, helmikuussa ja maaliskuussa oli laajinta ja voimakkainta viimeisten 20 vuoden aikana. Koko maassa nähtiin yli kaksi miljoonaa mielenosoittajaa.
Samanlaisia suuria lakkoja ja mielenosoituksia järjestettiin myös Saksassa, Britanniassa, Belgiassa ja muissa Euroopan maissa. Ne osoittivat sen, että ihmiset eivät ole vielä sanoneet viimeistä sanaansa, vaikka kaikenväriset hallitukset ja niiden esikunnat yrittävät muuta esittää.
Nämä työtaistelut ja mielenosoitukset korostavat työntekijöiden valtaa, kun he asettavat kyseenalaiseksi kansanvastaisen politiikan ja järjestäytyneesti vaativat kunnollisia työoloja, palkkaa ja elinehtojensa turvaamista.
Se, että myös Ranskassa Macronin hallitus aktivoi koko taantumuksellisen lakonvastaisen arsenaalin, kertoo hallituksen pelosta ja huolestuneisuudesta kansan joukkovoiman edessä. Ja samalla Macron heitti sivuun ”edistyksellisen hallituksen” naamion osoittaen, että eliitti ei epäröi väkivallan käyttöä suojellakseen pääoman etuja ja valtaa.
Ranskan taistelut ovat meidän kaikkien taistelujamme.
Kirjoitus on aiemmin julkaistu Rizospastis lehdessä 22.3.2023
Työkansan Sanomat 4/2023