Kommunistinen etujoukko
Marxismi-Leninismi opettaa meille, että kommunistinen puolue on tietoisimpien ja aktiivisimpien työläisten muodostama etujoukko. Marssien eturivissä, se vetää mukaansa työväenluokan järjestäytyneen osan, sen avulla luokan ehdottoman enemmistön, ja lopulta voittaa puolelleen kansanjoukkojen enemmistön.
On ymmärrettävä ero puolueen, luokan ja muiden järjestöjen välillä. Bolshevismin synty poliittisena suuntauksena 1903 liittyi juuri tähän kysymykseen. Opportunistit väittivät, että kaikkien jotka jollain tavalla – tietoisesti tai vähemmän tietoisesti – kannattivat marxismia, olisi voitava katsoa itsensä puolueen jäseniksi.
Lenin vastasi, että puolueen jäsen voi olla vain sellainen henkilö, joka hyväksyy puolueen linjan ja alistuu sen kuriin, toteuttaa puolueen linjaa ja päätöksiä toimimalla puolueen järjestössä. Lenin siis teki eron enemmän tai vähemmän vakaiden kannattajien ja toisaalta puolueen jäsenten välillä.
Demokraattinen sentralismi
Teoksissaan Lenin valaisi puolueen organisaatioperiaatteita. Kommunistinen puolue järjestäytyy demokraattisen sentralismin, eli demokraattisen keskittämisen pohjalta. Tämä tarkoittaa sitä, että puolueella on yksi linja ja johto, joka on demokraattisesti valittu, joka on kaikille sitova.
Puolueessa vallitsee vapaus keskustella ja esittää mielipiteitä, mutta toiminnan on oltava yhtenäistä, kaikkien on toteutettava yhteistä linjaa ja päätöksiä. Puolueen jäsenet voivat jopa väitellä linjasta puolueen sisällä, siihen sopivissa tilanteissa kuten kokouksissa, joissa kyseisestä asiasta päätetään, mutta ulkoisesti puolueen rivien on oltava yhtä.
Mielipiteiden vaihto onkin välttämätöntä puolueen toiminnalle, mutta puolueen vähemmistön on aina alistuttava enemmistön tahtoon ja kaikenlaiset ryhmäkunnat ovat kiellettyjä.
Keskustelun, aatteellisen ja teoreettisen koulutuksen ja yhteisen taistelun avulla puolue saavuttaa yhä vahvemman yhtenäisyyden ja aatteellisen yksimielisyyden. Kommunistien yhtenäisyys on aitoa yhtenäisyyttä, joka perustuu todellisiin yhteisiin katsomuksiin ja yhteisiin periaatteisiin.
Lenin sanoi:
”Periaatteessa olemme jo usean kerran määritelleet kantamme kurin merkityksestä ja kurikäsitteestä työväenpuolueessa. Toiminnan yhtenäisyys, käsittely- ja arvosteluvapaus — siinä määritelmämme. Vain tällainen kuri sopii edistyksellisimmän luokan demokraattiselle puolueelle.” (Lenin, ”Taistelu kadettilaismielisiä sosialidemokraatteja vastaan ja puoluekuri”)
Puolueen aatteen varjeleminen
Puolue ei voi olla mikään elämästä erillään oleva asia, joten uusia kysymyksiä herää, mielipiteitä on esitettävä, ja puolueeseen tunkeutuu myös opportunistisia marxismin vastaisia aineksia, joita vastaan on taisteltava. Puoluejoukkojen valtavan enemmistön on kuitenkin täysin mahdollista aina säilyttää yhtenäisyys ja estää hajotusyritykset.
Jokainen kommunisti yhtyy Stalinin kuuluisiin sanoihin: ”Toveri Lenin lausui viimeisenä tahtonaan, että me varjelisimme puolueemme yhtenäisyyttä kuin silmäteräämme. Vannomme sinulle, toveri Lenin, että me täytämme kunnialla tämänkin käskysi” (Stalin, ”Leninin kuoleman johdosta”)
Puolueeseen tulee marxismille vieraita virtauksia periaatteessa kahdella tavalla:
1) kapitalistisen ideologian muodossa
Puolue toimii kapitalistisessa maailmassa, jossa kapitalistisia näkemyksiä ja väitteitä esitetään kaikkialla. Ihmisiä pommitetaan kapitalistisella propagandalla, kapitalistisella viihteellä, kapitalistisilla tavoilla. Nuo asiat eivät voi olla vaikuttamatta puolueen jäseniin jossakin määrin, ja sen takia niitä vastaan on taisteltava.
Kommunistit ovat kuitenkin historian eteenpäin menevien voimien ja totuuden puolella. Sen takia kommunistit voivat voittaa anti-kommunistisen ideologian paineen. Lenin sanoikin: ”Marxin oppi on kaikkivoipa, sillä se on oikea.” (Lenin, ”Marxilaisuuden kolme lähdettä ja kolme perusosaa”)
2) ei-proletaaristen ainesten mukana
Työväenluokka ja kaikki muutkin luokat ovat aina murroksessa. Pikkuporvareita ja isojakin porvareita köyhtyy ja putoaa proletariaattiin. He tuovat mukanaan työväenliikkeeseen kapitalistisia ajatuksia. Proletariaatissa tapahtuu muitakin muutoksia, jotka vaikuttavat samantapaisesti. Lenin käsittelee tätä aihetta mm. loistavassa artikkelissaan ”Marxilaisuus ja revisionismi”.
Puolue pitää aatteensa puhtaana jatkuvan marxismin opiskelun ja taistelun kautta, jota se käy revisionismia (marxismin väärentämistä) vastaan.
On opittava kokemuksista, on opittava joukoilta
Totuus saadaan selville vain aineellisen todellisuuden eli ”konkreettisen tilanteen konkreettisen erittelyn”, avulla, joka Leninin mukaan on koko ”marxilaisuuden olemus, sen elävä henki” (Lenin, ”Kommunismi”, teokset osa 31)Puolueessa voi ilmaantua virheellisiä katsomuksia, jos se irtaantuu joukoista: dogmaattisuutta, lahkolaisuutta, toimettomuutta yms. Myös ne ovat kaikki kapitalistisen ideologian ilmauksia.
Stalin on mestarillisesti kuvannut puolueen suhdetta joukkoihin. Hän vertaa kommunisteja kreikkalaisen tarun Antaiokseen, joka oli voittamaton niin kauan kuin hän koski äitiinsä, maahan. Kun Herkules nosti Antaioksen maasta, tämä menetti voimansa. Samoin käy kommunistien, jos he irtaantuvat joukoista:
”niin kauan kuin he pitävät yhteyttä äitiinsä, kansaan, heillä ovat kaikki mahdollisuudet jäädä voittamattomiksi. Tässä on bolshevistisen johdon voittamattomuuden
avain” (Stalin, ”Puoluetyön puutteellisuuksista”)
Legaalisuus ja ”illegaalisuus”
Leninin mukaan on yhdistettävä legaalinen (julkinen) sekä ”illegaalinen” (salainen) toiminta. Illegaalinen ei välttämättä tarkoita laitonta, vaan on laajempi käsite. Kommunistien toiminta on joissakin maissa ja joinakin ajanjaksoina laitonta, mutta sama julkisen ja ”illegaalisen” toiminnan yhdistämisen periaate pätee aina.
Lenin käsittelee tätä aihetta erityisesti artikkelissaan ”Illegaalinen puolue ja legaalinen toiminta”, jossa hän väittelee likvidaattoreita vastaan. Likvidaattorit olivat työväenliikkeen sisälle muodostunut oikeistolainen opportunistinen suuntaus, joka halusi lakkauttaa puolueen illegaaliset toiminnot. Samaan aikaan Lenin vastusti myös äärivasemmistolaisia, jotka halusivat lakkauttaa kaiken julkisen toiminnan.
”Ei voi olla puhettakaan todella vallankumouksellisesta proletariaatin puolueesta… ellei yhdistetä toisiinsa legaalista ja illegaalista työtä, legaalisia ja illegaalisia järjestöjä” (Lenin, ”Luonnos (eli teesit) VKP:n vastaukseksi Saksan riippumattoman sos.-dem. puolueen kirjeeseen”)
Käsitellen kysymystä dialektisesti, Lenin selittää, että vallankumous vaatii aina jossakin määrin salaista toimintaa, eikä vallankumous käytännössä koskaan ole ”laillista”. Sitä paitsi, lakia valvoo ja säätää aina hallitseva luokka, joka ei kaihda edes omien lakiensa rikkomista ja lakkauttamista, jos tilanne sitä vaatii.
Lenin selitti, että kommunistien on hyödynnettävä kaikki ne julkiset ja lailliset toimintamuodot ja mahdollisuudet, jotka edistävät työväenluokan taistelua, mutta vallankumous tulee menemään niiden yli.
Puolue ja vallankumous
Historia on osoittanut, että väline, jolla proletariaatti voi toteuttaa vallankumouksen ja aloittaa siirtymisen kohti sosialismia ja kommunismia, on kommunistinen puolue, ”proletaarien luokkayhdistymisen korkein muoto” (Lenin, ”Vasemmistolaisuus”).
Toisin kuin reformistit, jotka väittävät, että kapitalismia voidaan uudistaa ilman vallankumousta, Marx ja Lenin ohjasivat huomion aina pääkysymykseen: kysymykseen vallasta.
Kommunistit ”julistavat avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa vain koko tähänastisen yhteiskuntajärjestyksen väkivaltaisen kukistamisen kautta” (Kommunistinen Manifesti).
”Kaiken ratkaisee se, minkä luokan käsissä valta on” (Lenin, ”Eräs vallankumouksen peruskysymyksistä”) ja ”kaikki muu, paitsi valta, on harhaa” (Lenin, ”Ratkaisu lähenee”).
Ainoa, joka lopulta voi lopettaa riiston, kurjuuden, sekä turvata rauhan ja kansojen ystävyyden, on kapitalismin kukistaminen. Siksi kommunistisen puolueen täytyy joka hetki kehittää luokkataistelua johtaakseen työväenluokkaa sen päämäärää, eli vallan valtaamista kohti.
Työssämme meidän on aina kysyttävä, miten palvelemme tuota päämäärää. Täytyy kaiken aikaa kohottaa luokkamme tietoisuutta, vahvistaa puoluejärjestöä, valmentaa puolueen kaadereita, kehittää poliittista linjaa ja hankkia taistelukokemusta.
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 2/2025