EU:n parlamenttivaalien lähetessä muutamat puoluejohtajat ja kärkipoliitikot ovat aktivoituneet. Kotimaa saa jäädä. EU:n mahtipalkat, viinit ja simpukat houkuttavat.
Muitakin syitä maastapakoon toki on. Kun oman maan talous ja ulkopolitiikka on sotkettu, EU tarjoaa 705 napinpainajan joukossa varjoisan turvapaikan.
Nostetaan tässä tikun nokkaan vasemmistoliitto, joka sdp ohella edustaa suomalaista ”valevasemmistoa”.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja puolueen eduskuntaryhmää johtava Jussi Saramo haluavat karistaa kotimaan pölyt jaloistaan. Heidän kohdalleen sopii hyvin vanha hokema ”manu on tehnyt tehtävänsä, manu saa mennä”.
Molemmat olivat viemässä Suomen sotilasliitto Natoon. Molemmat olivat myös ministereinä velkaannuttamassa suomalaiset.
Andersson oli Suomen ulkopolitiikasta päättävän tp-utvan jäsen, ja hyväksyi mm. Nato-joukkojen sotaharjoitukset ja suomalaisten sotilaiden harjoitukset Nato-maissa.
Anderssonin ja Saramon teot ovat paljon pahempia kuin 1990-luvun alussa oikeistoa edustaneen puolustusministeri Elisabet Rehnin pelastusharjoitukset ja Hornet-lennot.
Li Andersson on tähän asti ollut porvarimedian suosikki ja työnnön kohde. Taktiikka on onnistunut, sillä se on osaltaan estänyt sdp:n nousun ja auttanut näin kokoomuksen Suomen valtapuolueeksi.
Nähtäväksi jää, riittääkö työntö vielä EU-vaaleissa.
Viime vuosi ja tämän vuoden alku ovat olleet EU-maissa laajojen ja lisäntyvien lakkojen aikaa. Sellaista unionin jäsenmaata ei ole ollut, missä työläiset ja maanviljelijät eivät olisi nousseet vastustamaan kapitalisteja ja hallituksia.
Työläisten lakkojen vaatimuksena on palkkojen korottaminen ja työolojen parantaminen. Syynä ovat jatkuva hintojen korottaminen, inflaatio, työajan pidentäminen ja työturvallisuuden laiminlyönti.
Maanviljelijät puolestaan protestoivat rajusti polttoaineiden korkeaa hintaa, kustannusten yleistä nousua ja erityisesti Ukrainasta tulevaa halpatuontia, jota EU rahoittaa.
Poliisit ovat olleet tukahduttamassa kaikkia lakkoja. Vesitykit, kyynelkaasu ja patukat ovat kapitalistien puolella.
Suomessa on lakkoiltu vähemmän. Mutta helmikuun alussa lakot sosiaaliturvan leikkauksia ja työelämän heikennyksiä vastaan olivat jo kolmipäiväisiä. Niissä oli mukana 100 000 työläistä. Lakot ovat jatkuneet koko maaliskuun ajan, tosin pienemmällä voimalla.
Tämän viikon sunnuntaina päättyvät SAK:n suurten ammattiliittojen neliviikkoiset lakot ovat vaikuttaneet tuontiin, vientiin ja raskaan prosessiteollisuuden tuotantoon. Lakot on suunnattu kapitalisteja ja Orpon porvarihallitusta vastaa. Nähtäväksi jää, miten työtaistelut jatkuvat huhtikuussa.
Tuetaan lakkolaisia, ollaan solidaarisia.
Pakina, Rauno Lintunen
Työkansan Sanomat 2/2024