Vuosina 1618–1648 esi-isämme sotivat ruotsalaisten armeijan riveissä Euroopassa. Kolme vuosikymmentä jatkuneen sodan alkusyy oli katolisten ja protestanttien väliset valtataistelut ja ristiriidat.
Sota aiheutti siviiliväestölle kärsimyksiä, nälkää ja sairauksia, tuhottuja kyliä ja kaupunkeja sekä niiden asukkaille piinaa, kaaosta ja kuolemaa.
Me ylpeilemme tämän uskonsodan historialla, jossa esi-isämme vuodattivat verta Puolan, Lűtzenin ja Narvan sotatantereilla.
Kilpavarustelu
Jatkuva kilpavarustelu on aseteollisuudelle erittäin tuottoisaa. Miljoonat ihmiset niin lännessä kuin idässä kantavat alistettuina kilpavarustelun kasvavaa taakkaa. Jotkut ihmiset jopa innostuvat ja hyväksyvät ajatuksen entistä tuhoisampien tappo- ja tuhoaseiden käytön mahdollisuudesta.
Jos he rauhan vallitessa uskovat kilpavarustelun välttämättömäksi ja oikeaksi, niin tokkopa heiltä voidaan odottaa heräämistä myöskään silloin, kun sotapropagandaa vyörytetään kaikista tuuteista ajanmukaisimman mediatekniikan avulla.
Kapitalismi, fasismi ja natsismi
Kapitalistisessa järjestelmässä käydään ankaraa keskinäistä kilpailua rauhan oloissa: Toisen voitto on toisen tappio. Kapitalismissa suuren kansanosan oikeus työhön riippuu varsin pienten, etuoikeutettujen ja äärimmäisen varakkaiden ryhmien päätöksistä ja näiden ryhmien välisten kamppailujen tuloksista.
Fasismin ja natsismin kannattajat tähdentämällä tähdentävät palaamista barbariaan, sekä sen ytimessä piilevään mielivaltaisuuteen, epäinhimillisyyteen ja raakuuteen. Sekä muiden maiden luonnonvarojen ryöstämiseen ja kansojen orjuutukseen.
Ei pidä uskoa, että aggressiivinen suhtautuminen toisin ajatteleviin ihmisiin on samaa kuin oikeutettu voimankäyttö. Tällaisen toiminnan hyväksyminen edellyttää syvää turtumusta vallankäyttäjien määräämiä pakkotoimia kohtaan.
Rauhanliike ja pasifismi
Rauhanliikkeen tulisi olla poliittisesta järjestelmästä riippumaton kansanliike, henkisen kasvun alusta ja kollektiivinen omatunto ja rauhan asiaa edistävien aloitteiden esille tuoja.
Ei demokratia, sen enempää kuin mikään muukaan systeemi sinänsä takaa mitään. Parhaassakin tapauksessa demokratia antaa ihmisille vain mahdollisuuden yhteisiin rauhanponnistuksiin.
Vain riittävän suuri ja yhtenäinen joukkovoima ja päättäväinen päämäärään pyrkiminen voisivat viedä lopulliseen tavoitteeseen rauhanjärjestöjen pyrkimykset pysyvästä rauhasta.
Pasifismi voi perustua kokonaisvaltaiseen maailmankatsomukseen. Tai se voi perustua yleisinhimilliseltä pohjalta lähtevään tosiasioiden erittelyyn ja käytettävissä olevien hyvien vaihtoehtojen syvälliseen pohdintaan.
Albert Einsteinin viesti Roomassa kokoontuneille huipputiedemiehille oli kaikessa yksinkertaisuudessaan mykistävä: ”Ellei myös näissä kilpavarusteluun ja sotiin liittyvissä ajatustottumuksissa tapahdu perinpohjaisia muutoksia, niin me kuljemme vääjäämättömästi kohti globaalia tuhoa…”.
Bertrand Russell piti täysin mahdollisena sitä, että vihreä ja elämää kuhiseva planeettamme kiertäisi aurinkoa kolmannen maailmansodan jälkeen vuosituhansia täysin tuhottuna ja autioituneena.
Russellin tunnettu määritelmä pasifisteista kuuluu näin: ”Pasifisti on henkilö, joka kokee ihmisyyden vaatimukset niin voimakkaina, että hän toteuttaa niitä myös sodan aikana”.
Näin pasifistit riskeeraavat toiminnallaan myös oman turvallisuutensa, vapautensa tai mahdollisesti jopa henkensä militaristien hallitsemissa kapitalistisissa valtioissa.
Henrik Sotka
Työkansan Sanomat 7/2023