Suomalaisen rasismin julkinen nousu
Uuden, Petteri Orpon hallituksen valtaannousun jälkeen on Suomessa käyty aiempaa enemmän keskustelua rasismista. Hallitus on alusta asti ollut jatkuvasti erilaisten kohujen keskellä, ministerin toisensa jälkeen paljastuessa julkirasisteiksi aiempien kirjoitustensa perusteella. Hallituspolitiikka tässä maassa on selkeästi tehnyt käännöksen kohti näkyvää, räikeää ja julkista rasismia. Suomen kansa on keskustelullaan ja mielenilmauksillaan osoittanut, ettei hyväksy ministerien ja hallituksen rasismia.
Hyvistä aikeista huolimatta rasismikeskustelu on monilta osin jäänyt yksitoikkoiseksi ja ontuvaksi. Oikeutetusti vihaiset joukot ovat kritisoineet yksittäisiä ministereitä näiden näkemysten tullessa julki, vaatineet heidän eroaan, ja toistaneet prosessin seuraavan rasistin paljastaessa itsensä. Kehää voi jatkaa vaikka ikuisesti, kyllä Orpon hallituksessa rasisteja ja fasisteja riittää.
Yksittäisiä henkilöitä voi ja tulee käyttää esimerkkeinä siitä, ettei rasismia hyväksytä, mutta yhteiskunnallisena ilmiönä rasismi on todellisuudessa paljon monimutkaisempaa. Rasismi ei ala siitä, missä vallanpitäjä ilmaisee rasistisia näkemyksiä, eikä se lopu siihen, missä rasistisia näkemyksiä ilmaiseva henkilö poistetaan vallasta. Rasistisen syrjinnän takana ovat sortavat rakenteet, jotka ylipäätään mahdollistavat rasististen henkilöiden toiminnan.
Nämä ministerit, tai edes tämä hallitus, eivät ole poikkeuksia. Näiden ministerien hallitukselta saama luottamus kertoo koko hallituksen, kaikkien sen puolueiden, ideologiasta. Ja tämän hallituksen kyky kurjistaa maahanmuuttajien oloja merkittävästi muutamilla uudistuksilla kertoo jo olemassa olevista sortavista, kapitalistisista rakenteista, jotka syrjivät ja riistävät maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, näki kantasuomalainen väestö sitä tai ei.
Rasismi on kapitalismissa sisäänrakennettuna
Suomessa, kuten muissa kapitalistisissa maissa, rodullistettujen ja maahanmuuttajataustaisten työläisten työvoiman arvoa aliarvioidaan systemaattisesti. Tämä johtaa heidän päätymiseensä suhteettomasti matalapalkkaisille aloille, näiden alojen matalapalkkaistumiseen entisestään, sekä näiden työläisten huonompaan elintasoon verrattuna muihin.
Tilanne tulee pahenemaan entisestään tulevaisuudessa, kun Orpon hallitus asettaa voimaan maahanmuuttajien työllisyysvaatimuksen. Kolmen kuukauden aikaraja pakottaa maahanmuuttajat ottamaan vastaan aina vain huonompaa työtä karkotuksen uhalla. Uudistus osoittaa, miten raakalaismainen kapitalistinen näkemys ihmisestä, erityisesti rodullistetusta ihmisestä on – saat pysyä maassa vain, jos siitä on kapitalistille hyötyä.
Ihmisen ei tarvitse olla maahanmuuttaja ollakseen huolissaan toimeentulostaan tulevaisuuden Suomessa. Kun osaa työläisistä voi riistää entistä rajummin, tulee oletus pienemmästä palkasta jossain vaiheessa koskemaan kaikkia työläisiä. Se on kapitalistisen kehityksen laki.
Vaikka tämä yksittäinen tai muita Orpon hallituksen uudistuksia saataisiin torjuttua nyt, ei se estäisi rasismin ja fasismin nousua vastaisuudessa aina, kun talous menee kriisiin. Kapitalismi on sortava, petomainen järjestelmä, joka löytää aina jonkun, jota riistää enemmän, ja jonkun, jota syyttää ongelmistaan.
Ainoa tapa tehdä lopullisesti olemattomaksi sorto perustuen niin luokkaan kuin kansallisuuteen, etnisyyteen ja ihonväriin, on kaikkien Suomen työläisten liittoutua kaikkea sortoa vastaan, ja murskata koko kapitalistinen järjestelmä.
Työväenliikkeen on vastustettava rasismia
Näinä aikoina, jolloin maahanmuuttajataustaisten ja muiden Suomen työläisten oikeuksia ja etuja erityisesti uhataan, on koko työväenluokan liityttävä yhteen. Kantasuomalaisten työläisten on ymmärrettävä etnisten vähemmistöjen erityinen asema, unohtamatta kuitenkaan kapitalismin sortavuutta kokonaisuutena.
Nousevaa fasismia on vastustettava johdonmukaisesti sen kaikissa muodoissa. Kantasuomalaisten tai muulla tavalla etuoikeutettujen työläisten ei tule uhrata fasismille kenenkään oikeuksia myönnytysten toivossa, sillä oman edun havittelu toisten työläisten kustannuksella on aina hedelmätöntä.
Tulevaisuudessa maahanmuuttajat joutuvat aiempaa enemmän pelkäämään työllistymisensä ja työnsä pitämisen puolesta. Tällöin järjestötoimintaan osallistuminen tulee heille erityisen vaikeaksi. Kommunistien tulee parhaansa mukaan luoda heille turvallisia tapoja osallistua toimintaan, sekä puolustaa heidän oikeuksiaan.
Sanni Riihiaho
Työkansan Sanomat 10/2023