Marxismi-Leninismin teorian opiskelun merkitys korostuu entisestään nykyisessä luokkataistelutilanteessa. Imperialistien välisen taistelun eskaloituminen avoimeksi sodaksi Ukrainassa on nostanut polttaviksi sellaisia kysymyksiä, jotka kenties joidenkin mielestä ovat aiemmin vaikuttaneet vain akateemisilta eivätkä “vaikuta meidän käytännön toimintaan”.
Viimeaikojen kokemus on osoittanut selvästi, kuinka tärkeää on ymmärtää imperialismin luonne. Tästä kysymyksestä on ilmennyt selvästi eri näkemyksiä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Imperialismi ei ole mikään yksinkertainen asia, josta voi lukea yhden teoksen yhden kerran, tai josta voi opetella ulkoa muutaman sloganin.
Imperialismin ilmenemismuodot vaihtelevat joskus huomattavastikin ja tiettyjä asioita on muuttunut niistä ajoista, kun Lenin kirjoitti klassisen teoksensa Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena. Niitä ovat mm. vanhan siirtomaavallan sortuminen ja korvaantuminen uuskolonialismilla, erilaiset näennäiset monopolien ja trustien vastaiset lait, uudet monopolien muodot.
Imperialismia ei pidä nähdä kaavamaisesti
Imperialismia ei saa tarkastella kaavamaisesti, eikä varsinkaan saa kuvitella, että jos jokin kapitalistinen maa (esim. Suomi tai Venäjä) eivät muodollisesti täytä joitakin niitä tunnusmerkkejä, jotka Lenin määritteli kapitalismin imperialistiselle vaiheelle kokonaisuudessaan, niin kyseessä ei muka olisi imperialistinen maa.
Lenin muistutti, että “Jos olisi annettava mahdollisimman lyhyt määritelmä imperialismista, niin pitäisi sanoa, että imperialismi on kapitalismin monopolistinen vaihe.” (Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena)
Lenin kuitenkin painotti “kaikkien määritelmien ehdollista ja suhteellista merkitystä yleensä, ne kun eivät milloinkaan voi käsittää ilmiön kaikinpuolisia yhteyksiä sen täydessä kehityksessään” (sama)
Lenin selittää, että imperialismin olemus on siis monopolikapitalismi, siitä johtuva finanssioligarkia, joka tyypillisesti ilmenee sotaisuutena, pääoman vientinä jne.
“Imperialismin taloudellisena peruspiirteenä, olemuksena on vapaan kilpailun vaihtuminen monopoliin. Monopolismi ilmenee 5 päämuodossa” (Lenin, Imperialismi ja sosialistisen liikkeen hajaannus)
Lenin ei myös ikinä kiistänyt tsaarin Venäjän imperialistisuutta, siitä huolimatta, että se vei ulkomaille varsin vähän pääomaa. Tsaarin Venäjän imperialismi ilmeni mm. alistettujen kansojen riistona ja ryöstösotina.
“Se monopoliasema, joka Japanissa ja Venäjällä on sotilasvoimaan, tavattoman laajaan alueeseen tai siihen nähden, että ne voivat erikoisen mukavasti rosvota muukalaisia, Kiinaa j.n.e., osaksi täydentää ja osaksi korvaa nykyisen, uusimman finanssipääoman monopolia” (sama)
On selvää, että kysymys imperialismista vaikuttaa ratkaisevasti kommunistien työhön, strategiaan ja taktiikkaan, ja sen takia siihen ei saa suhtautua yliolkaisesti tai ajatella, että ”minä tiedän jo tarpeeksi, minun ei tarvitse enää opiskella teoriaa”. Ne jotka kuvittelevat, että imperialismi on hyvin yksinkertainen asia, jota ei tarvitse vakavasti tutkia, varmasti näkevät sen täysin kaavamaisesti.
Imperialistinen sota on tätä päivää
Imperialistisen sodan vaaran äärimmäisen ajankohtaisuuden vuoksi Ktp:n opintojaosto otti sen Ktp:n kesäleirin toiseksi pääteemaksi. Toinen pääteema oli revisionismi. Teemat liittyvät oleellisesti toisiinsa, koska revisionismi estää imperialismin oikean arvioinnin.
Imperialistisen sodan vaara ja Naton Suomeen laajentuminen vaativat myös kommunisteilta toimia. Tämän takia Ktp on mukana Stop Nato-liikkeessä. Kuitenkin yhteisrintamatoiminta vaatii kommunisteilta ymmärrystä yhteisrintaman ja liittolaisuuksien teoriasta. Kaikki päivittäinen toiminta osoittaa teorian tärkeyttä ja miten teorian on oltava kiinteässä yhteydessä käytäntöön.
Marxilainen teoria ei ole mikään irrallinen dogmi tai skolastinen harrastus, vaan käytännön työkalu, työväenluokan toimintaohje ja ase. Lenin sanoikin: “Marxin oppi on kaikkivoipa, sillä se on oikea.” (Lenin, Marxilaisuuden kolme lähdettä ja kolme perusosaa)
Opiskelun haasteista
Opiskelun merkitystä ei edelleenkään täysin ymmärretä. Se tajutaan dogmina, se todetaan suullisesti, muttei ole tarpeeksi sisäistetty.
Moni toveri on osoittanut aloitteellisuutta opiskelussa, mutta muitakin tovereita on autettava ja kannustettava. Jokaisella toverilla on omat haasteensa ja ne on otettava huomioon. Opiskella täytyy, mutta kykynsä mukaan. Opintotoiminnan järjestämisessä on tietysti myös puutteita, opetuksen täytyy olla mielenkiintoisempaa ja innostavampaa.
Ktp:n toverien keskuudessa on keskusteltu siitä, pitääkö opiskella dialektista metodia vai erilaisia tietoja ja faktoja. Väitän, että pitää opiskella molempia. Metodia ei voi oppia sinänsä, vaan se on todellisuuden ja tosiasioiden yleistämisestä saatu tulos. Metodia ei voi oppia valmiina mistään, vaan se tulee pikkuhiljaa ja sitä opitaan käyttämään pikkuhiljaa, kun sitä sovelletaan käytäntöön. Metodia myös opitaan tosiasioiden ja prosessien tutkimisen kautta.
On tiedettävä historiaa, muistettava teoreettisia yleistyksiä, väitteitä ja periaatteita. Mutta niiden muistaminen on vasta alku. Kirjoista usein opitaan teoreettisia väitteitä klassisissa kaavoissa ja tutuissa muodoissa. Todellinen elämä on hankalampaa. Teorian soveltaminen käytäntöön, taktiikkaan ja todellisten ilmiöiden analysointiin on hankalampaa. Siihen tarvitaan dialektista metodia.
On keskusteltu myös siitä, onko opiskeltava yhdessä vai yksin. Joillekin yksin opiskelu voi riittää, mutta yhdessä opiskelu on ehdottomasti suositeltavaa, jos vain mahdollista. Yhdessä opiskelu on systemaattista ja jatkuvaa, eikä epäsäännöllistä ja spontaania. Yhdessä opiskeltaessa myös väärinkäsitysten riski on pienempi ja on aina mahdollista kysyä muilta. Yhdessä opiskeltaessa oma ymmärrys syventyy, koska kuulee sellaisia ajatuksia, joita itselle ei opintomateriaalista syntynyt.
Todellisuudessa yhdessä opiskelun lisäksi on melkein pakko kuitenkin opiskella myös itsenäisesti, mutta nähdäkseni yhdessä opiskelu on silti vahvin perusta.
Niitä, jotka opiskelevat pelkästään yksin, on autettava ja heidän olisi syytä käyttää hyväkseen puolueen opintomateriaalia, joka on suunniteltu opiskelun vahvistamiseksi ja testaamiseksi. Tuota materiaalia on Ktp:n nettisivuilla sekä Ktp:n nuorison discord-palvelimella.
Opiskelun on palveltava käytäntöä
Opiskelun on oltava järjestelmällistä, puolueen ohjauksessa, varmistettava ainakin tiettyjen perusasioiden osaaminen, sekä autettava puolueen työtä. En tarkoita mitään lyhytnäköistä pragmatismia, jonka mukaan pitäisi opiskella aina vain sellaista, mikä liittyy johonkin ajankohtaiseen tapahtumaan kuten lakkotaisteluun tai vaaliin. Asiaa ei saa käsittää niin ahtaasti.
Mitä sitten pitäisi opiskella? On opiskeltava Marxismi-Leninismin periaatteita, metodia ja historiaa, Marxismi-Leninismin klassikoita, eli Marxia, Engelsiä, Leniniä ja Stalinia, sekä oppikirjoja ja artikkeleja, jotka käsittelevät klassikoita. Muutakin on hyvä opiskella, ja pitääkin opiskella, mutta klassikoiden ja perusasioiden osaaminen on elintärkeää. Se on pohja, jonka päälle kaikki muu rakentuu. Se on majakka, joka näyttää suunnan.
Lähes poikkeuksetta teoreettiset virheet johtuvat siitä, ettei ymmärretä klassikoita tai osata soveltaa niitä. On olemassa sellainen tendenssi, että ihmiset opiskelevat “mikä heitä kiinnostaa”. Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta siitä tulee ongelma, jos laiminlyödään pääasia, tai jos ei omata vahvaa perustaa ja joudutaan sen takia auttamattomasti sekasotkuun.
Pitääkö opiskella porvarillista filosofiaa, tiedettä tai muuta teoriaa? Ei-marxilaisen ja porvarillisen teoreettisen materiaalin lukeminen ei periaatteessa haittaa mitään, päinvastoin se on pakollista kommunistille. Kommunistien on tunnettava koko kapitalistinen järjestelmä. Mutta ensiksi on äärimmäisen tärkeää omata vahva Marxilais-Leniniläinen teoreettinen perusta ja periaatteet, jotta osaa suhtautua porvarien teoksiin riittävän kriittisesti (muttei ahdaskatseisesti) sekä ymmärtää niitä.
Käytäntö teorian kriteerinä
Kommunistien tehtävä on äärimmäisen vaikea: kaataa kapitalismi ja imperialismi, ja rakentaa sosialistinen ja kommunistinen yhteiskunta. Vaikka kuinka opiskelemme, niin virheitä tapahtuu joka tapauksessa.
Lenin sanoi: “Viisas ei ole se, joka ei tee virheitä. Sellaisia ihmisiä ei ole eikä voikaan olla. Viisas on se, joka ei tee kovin oleellisia virheitä ja osaa korjata ne helposti ja nopeasti.” (Lenin, “Vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa)
Vaikka opiskelu on ehdottoman välttämätöntä, ei pelkkä kirjaviisaus riitä. Teorian soveltamista ja toteuttamista käytännössä oppii vain käytännössä, ja käytännön työn kriittisessä arvioinnissa.
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 9/2022