Onko Kiina sosialistinen valtio? Tämä kysymys on monestakin syystä hyvin tärkeä meille marxilais-leniniläisille kommunisteille. Sosialistisen suurvallan olemassaololla olisi valtava merkitys työtätekevien joukkojen ja alistettujen kansojen vapaustaistelulle. Tämä kysymys on käynyt yhä ajankohtaisemmaksi siitäkin syystä, että kiinalaisen revisionismin vaikutus maailmalla on lisääntynyt 2000-luvulla.
3. Kapitalismin palauttaminen maataloudessa
Kuten sanoin, Deng ei voinut avoimesti myöntää aikovansa tuhota sosialismin. Niinpä vuosina 1981–1984 hän ajoi maatalouspolitiikkaa, jonka mukaan käyttämätöntä maata voisi ottaa yksityiseen käyttöön, mukamas tuotannon parantamiseksi. Tämä välittömästi sai aikaan sen, että osa ihmisistä ei enää työskennellyt kollektiivitiloilla vaan yhä enemmän ainoastaan omalla uudella maallaan.
Yhä enemmän ’käyttämätöntä’ maata otettiin milloin mistäkin, jopa valtion ja osuuskuntien omistamasta maasta (Hinton, Shenfan, s. 289). Kollektiivista tuotantoa myös pyrittiin pilkkomaan. Sen sijaan, että koko kylän kokoiset työprikaatit tai monen perheen työryhmät olisivat vastuussa tuotannosta, revisionistit halusivat, että jokainen perhetalous olisi vastuussa vain omasta tuotannostaan.
Deng sanoi: “Jotkut toverit ovat huolissaan, että tämä käytäntö saattaa haitata kollektiivista taloutta. Mielestäni sellaiset huolet ovat perusteettomia. Kollektiivisen talouden kehittäminen pysyy pääasiallisena tavoitteenamme… kunhan tuotanto kasvaa, työnjako lisääntyy ja tavaratuotanto kehittyy, maaseudun alemmat kollektivoinnin muodot kehittyvät korkeampiin muotoihin ja kollektiivinen talous saavuttaa vakaamman perustan.” * (Deng Xiaoping, On Questions of Rural Policy, 1980) * Tämän, ja kaikkien muidenkin englanninkielisten teosten sitaatit on suomentanut TM.
Huomatkaa, että Deng valehteli tämän uudistuksen johtavan entistä parempaan kollektivointiin! Uudistusten tarkoitus oli kuitenkin hajottaa sosialistinen suurtuotanto ja luoda yksityistä pientuotantoa, joka synnyttäisi maaseudulle kapitalistiluokan.
Kuten Lenin sanoi: “pientuotanto synnyttää kapitalismia ja porvaristoa alituisesti, joka päivä, joka tunti, luonnonvoimaisesti ja joukkomitassa.” (Lenin, ’Vasemmistolaisuus’ lastentautina kommunismissa)
Kiinassa hintasääntely poistettiin 1982 ja voimaan tuli vaihdon vapaus.
Lenin sanoi: “Kun on olemassa pientalous, kun on olemassa vaihdon vapaus — ilmaantuu kapitalismi.” (Lenin, Alustus elintarvikeverosta Moskovan kaupungin ja Moskovan kuvernementin puoluesolujen sihteerien ja vastaavien edustajain kokouksessa huhtikuun 9 pnä 1921)
”Deng Xiaopingin johtama uusi hallinto väitti, ettei sillä ollut selvää suunnitelmaa Uudistuksilleen ja Avautumisohjelmalla, sanoen, että se ’ylittää joen kivi kerrallaan’ — tarkoittaen, että Uudistus etenisi askel kerrallaan ilman kattavaa suunnitelmaa. Tähän hämäykseen turvauduttiin, koska Deng yritti välttyä paljastamasta konkreettista kapitalismin palauttamisen projektia, jonka toteuttamista hän suunnitteli.” (Pao-yu Ching, From Victory to Defeat: China’s Socialist Road and Capitalist Reversal, s. 84)
“Kommuunijärjestelmä purettiin virallisesti 1984.” (Pao-yu Ching, From Victory to Defeat, s. 87). Kaikki kollektivointia edeltäneet yhteiskunnalliset ongelmat (työvoiman tuhlaaminen yksityisten maiden vartioimiseen, palkkatyön riisto, maan vuokraaminen kauheisiin hintoihin, feodaaliset tavat kuten loistokkaat häät ja myötäjäiset ja maan tuhlaaminen esi-isien hautamonumentteihin yms.) palasivat takaisin (Hinton, Shenfan, s. 763–764).
Kiinalainen kirjoittaja Mobo Gao on todennut, että Kiinassa jotkin kylät edelleen uudelleenjakavat maata eri perheiden käyttöön 10 vuoden välein. Siellä on siis palattu esikapitalistiseen tai semi-feodaaliseen maankäyttöön. (China from the Inside – A Discussion with Daniel Bell and Mobo Gao https://www.youtube.com/watch?v=9GrzDZvSJk4)
4. Kapitalismin palauttaminen teollisuudessa
“Kun Dengin uudistus alkoi, hänen ensimmäinen askeleensa oli tehdä jokaisesta valtion yrityksestä erillinen kirjanpitoyksikkö, aivan kuten oli tehty Neuvostoliiton kapitalistisen uudistuksen aikana. Sitten Deng muutti jokaisen yrityksen tavoitteen voiton maksimoimiseksi… Johtajia palkittiin yritystensä voittojen mukaan… uudistetut valtionyritykset irtisanoivat kymmeniä miljoonia työntekijöitä, nostaakseen voittoprosenttiaan.” (Pao-yu Ching, Revolution and counterrevolution: China’s continuing class struggle since liberation, s. 95–96)
Ennen kuin hallinto aloitti valtionyritysten muodollisen uudelleenjärjestelyn, johto sovelsi kaikenlaista taktiikkaa työntekijöiden hajottamiseksi, mukaan lukien ”aineelliset kannustimet” palkanmaksuun, kuten bonuksien ja kappalepalkkojen maksaminen.
Useimmat työntekijät kuitenkin… vastustivat uudistajien yritystä käyttää aineellisia kannustimia taktiikkana houkutellakseen heitä… kilpailemaan keskenään. 1980-luvun alussa inflaatio nousi niin, että monissa tehtaissa työntekijät yksinkertaisesti jakoivat bonusten kokonaismäärän ja jakoivat ne tasaisesti keinona lieventää elinkustannusten nousun vaikutusta.” (Pao-yu Ching, From Victory to Defeat, s. 86)
Sen jälkeen, kun (teollisuuden) talousrakenneuudistus hyväksyttiin vuonna 1985, valtio alkoi vuokrata valtion yrityksiä yksityishenkilöille tai johtajien ryhmille. Kenellä oli mahdollisuus tehdä sopimus näistä yrityksistä? Vain niillä, jotka olivat valta-asemassa tai niillä, joilla oli läheiset yhteydet vallanpitäjiin… Nämä uudet voittoa tavoittelevat yritykset saivat pitää osia voitoista ja loput luovutettiin valtiolle.
Myöhemmin näiden uusien yritysten johtajien annettiin pitää kaikki voitot… ja he maksoivat vain veroja tuloistaan valtiolle – aivan kuten yksityiset yritykset muissa kapitalistisissa maissa.” (Pao-yu Ching, From Victory to Defeat, s. 86–87)
Huomatkaa, että Deng ei välittömästi uskaltanut yksityistää kaikkia yrityksiä.
Ensin valtion yritykset muutetiin voittoa tavoitteleviksi ja osa muutettiin “osuuskunniksi”, mikä oli todellisuudessa vain askel kohti yksityistämistä, tapa siirtää yritys pois valtion omistuksesta ja tehdä siitä markkinoilla kilpaileva voittoa tavoitteleva yritys, joka kuitenkin virallisesti kuuluu “työläisille”, mutta todellisuudessa kasvottomalle ja epämääräiselle ammattiliittokomitealle.
Kiinan “ammattiliitoista” lisää myöhemmin.
Avoimet yksityistämiset alkoivat pikkuhiljaa, ja aluksi yrityksiä ainoastaan vuokrattiin yksityisille, tai annettiin yksityisten käyttöön toimiluvilla.
Tomi Mäkisen luento Ktp:n kesäleirillä 2023
Työkansan Sanomat 7/2024