Onko Kiina sosialistinen valtio? Tämä kysymys on monestakin syystä hyvin tärkeä meille marxilais-leniniläisille kommunisteille. Sosialistisen suurvallan olemassaololla olisi valtava merkitys työtätekevien joukkojen ja alistettujen kansojen vapaustaistelulle. Tämä kysymys on käynyt yhä ajankohtaisemmaksi siitäkin syystä, että kiinalaisen revisionismin vaikutus maailmalla on lisääntynyt 2000-luvulla.
II TEOREETTINEN OSIO
Kiinan kapitalistinen järjestelmä ja sen apologia
1.NEP
Dengistit väittävät, että Kiinassa ei ole palautettu kapitalismia, vaan, että he ovat palanneet Leninin 1920-luvun Uuteen talouspolitiikkaan (NEP)*. He kuitenkin vääristävät kokonaan NEPin luonteen.
Ensiksikin NEP ei ollut sosialismin vaan kapitalismin ajan politiikkaa. NEPin oli tarkoitus valmistella sosialismin rakentamista. Lenin kuvaili NEPin ajan politiikkaa sanomalla: “Se ei ole vielä sosialistisen yhteiskunnan rakentamista.” (Lenin, Osuustoiminnasta)
*(kts. esim. http://return2source.wordpress.com/2011/05/20/china-market-socialism-a-question-of-state-revolution/.
Kyseinen artikkeli sisältää kaikenlaisia teoreettisia virheitä, mm. väittäen, että sotakommunismi oli ’Trotskin politiikkaa’ eikä bolsevikkien.
Lenin kuvaili NEPiä myös näin: “valtiovalta on jo työväenluokan käsissä, kun riistäjäin poliittinen valta on kukistettu ja kun kaikki tuotantovälineet… [hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta] ovat työväenluokan hallussa.” (Lenin, sama)
Kiinan valtiosektori ei ole sosialistinen
Kiinassa tänä päivänä valtiovalta on porvarien, ei työläisten käsissä. Kapitalistien poliittista valtaa ei ole kukistettu, ja valtaosa tuotantovälineistä on yksityisen kotimaisen ja ulkomaisen pääoman hallussa, kun taas pienempi osa on kapitalistisella valtiolla.
Deng ei sallinut keskustelua tästä aiheesta vaan “kuolemaansa saakka… piti ehdottomasti kiinni siitä, ettei saisi sallia väittelyä siitä onko Kiina sosialistinen vai kapitalistinen maa.” (Mobo Gao, The battle for China’s past: Mao and the cultural revolution, s. 189)
Hyvä esimerkki dengistien marxismin väärentämisestä on se, että he väittävät Kiinan toteuttavan ’markkinasosialismia’. Kiinassa ei ole sosialistista sektoria lainkaan, koska myös valtiosektori on Kiinassa kapitalistinen. Mutta vaikka oletettaisiin, että valtiosektori on Kiinassa sosialistinen, niin se olisi silti vain yksi sektori taloudesta.
“1993 muutos Kiinan 1982 Perustuslakiin lisäsi kohdan, joka sanoo, että ‘Kiina on sosialismin ensisijaisessa vaiheessa’ ja on sitoutunut ‘kiinalaistyyppisen sosialismin rakentamiseen’. Vuoden 1999 muutokset lisäsivät, että ‘Kiina tulee pysymään sosialismin ensisijaisessa vaiheessa pitkän ajan.’” (Mobo Gao, The battle for China’s past, s. 194)
Teoksessaan “Elintarvikeverosta” Lenin selittikin, että NEPin aikana Neuvostoliitossa oli monta eri tuotantotapaa, joista eräs oli sosialistinen, eräs yksityiskapitalistinen jne. Hän ei suinkaan väittänyt koko talouden olevan sosialistinen, saati ’markkinasosialistinen’, joka jo terminä on marxismin vastainen.
Deng sanoi, että “markkinatalous ei ole kapitalismia”. (Deng Xiaoping, “Excerpts from Talks Given in Wuchang, Shenzhen, Zhuhai and Shanghai”). Lenin taas sanoi, että “Kauppavapaus on kapitalismia”. (Lenin, Elintarvikeverosta)
Revisionismi kiistää luokkataistelun
Revisionismin tärkeimpiin tuntomerkkeihin kuuluu luokkataistelun himmentäminen tai kiistäminen. “Kun Deng ja hänen tukijansa aloittivat Uudistuksen, he julistivat luokkataistelun aikakauden päättyneen Kiinassa.” (Pao-yu Ching, Revolution and counterrevolution, s. 40)
NEPin aikana Neuvostoliitossa Lenin kuitenkin painotti luokkataistelun tärkeyttä, erityisesti koska kapitalistisen talousmuodon ollessa vielä olemassa, porvaristo tulisi alati vahvistumaan.
Lenin sanoi: “Proletariaatin diktatuuri on uuden luokan kaikkein uhrautuvaisinta ja armottominta sotaa mahtavampaa vihollista vastaan, porvaristoa vastaan, jonka suistaminen vallasta… on kymmenkertaistanut sen vastarinnan… proletariaatin diktatuuri on välttämätön, eikä porvaristoa voida voittaa ilman pitkällistä, sitkeää ja raivokasta sotaa elämästä ja kuolemasta, sotaa, joka vaatii kestävyyttä, kurinalaisuutta, lujuutta, järkähtämättömyyttä ja yhteistahtoa.” (Lenin, ’Vasemmistolaisuus’ lastentautina kommunismissa)
Toisaalta erään dengisti-artikkelin mukaan: “Toisin kuin teollisissa länsimaissa, pääasiallinen ristiriita Kiinassa ei ole proletariaatin ja kapitalistien välillä… vaan Kiinan valtavan väestön ja sen kehittymättömien tuotantovoimien välillä.” (Vince Sherman, ”China & Market Socialism: A Question of State & Revolution”)
NEPin aikana Neuvostoliitossa oltiin äärimmäisen tarkkoja siitä, että vaikka kapitalistit vielä pystyivät toimimaan, kommunistit eivät saaneet mennä mukaan kapitalistiseen voitontavoitteluun, koska se korruptoisi koko puolueen.
NEPin aikana “alueelliset puoluekomiteat saivat Marraskuussa 1921 keskuskomitean sihteeri Molotovin allekirjoituksella varustetut ohjeet. Puolueen jäseniä varoitettiin, että kommunistien oli kiellettyä omistaa tai rahoittaa mitään taloudellista organisaatiota, joka palkkaa työvoimaa tai osallistua mihinkään voittoa tavoittelevaan taloudelliseen organisaatioon.” (E. H. Carr, The Bolshevik Revolution: 1917-1923, vol 2., Pelican books 1966, s. 301)
Myös Maon aikana tästä pidettiin kiinni. Vielä 1959 väliaikaisesti sallittiin “vapaat markkinat ja oston ja myynnin vapaus maaseudulla, yhdellä poikkeuksella: Kommunistisen Puolueen jäsenet ja kaaderit eivät saaneet osallistua siihen.” (Hinton, Shenfan, s. 287–288)
Tilanne nyky-Kiinassa
Kuitenkin nyky-Kiinassa tilanne on täysin toinen. Porvaristolla on täysin rajaton mahdollisuus toimia ja monet puolueen jäsenet ovat itsekin kapitalisteja, jopa kaikkein suurimpia kapitalisteja. Tästä onkin seurausta se, ettei Kiinan kommunistinen puolue enää ole työväenluokan vaan kapitalististen riistäjien puolue.
Dengisti Daniel Bell sanookin aivan totuudenmukaisesti (eräässä paneelikeskustelussa*), että Kiinan kommunistinen puolue ei ole työväenluokan puolue, vaan koostuu eri luokkien eliiteistä ja väittää edustavansa yhteiskunnan kaikkia luokkia. Tuo on tietysti täysin marxismin vastainen näkemys kommunistisesta puolueesta ja muistuttaa lähinnä fasistista puoluekäsitystä.
*China from the Inside – A Discussion with Daniel Bell and Mobo Gao
Kun Leninin aikana NEPin tunnuslause oli ’puristakaa yksityiset kauppiaat pois markkinoilta’, niin nyky-Kiinassa se on ’palvele synnyinmaatasi ryhtymällä yksityisyrittäjäksi’. Tässä kuvastuu hyvin NEPin proletaarinen luonne ja dengismin porvarillinen luonne.
NEP olikin tarkoitettu valmisteluksi sosialismin rakentamiseen. Tästä päästäänkin dengistien erääseen toiseen valheeseen. Mm. Daniel Bell levittää Dengin valhetta, jonka mukaan Kiinan oli palattava markkinatalouteen, koska Mao oli muka tahtonut “hypätä kapitalismin yli”, hypätä suoraan feodalismista sosialismiin.
Marxismin mukaan on lähes poikkeuksetta ensin kumottava feodalismi, rakennettava kapitalismia, joka luo teollisuuden, työväenluokan ja muut edellytykset sosialismille, ja sitten alettava sosialismin rakentaminen.
Deng kuitenkin valehteli, kuten hänellä oli tapana. Mao ei missään vaiheessa halunnut varsinaisesti ohittaa kapitalismia, sen enempää kuin Venäjän bolsevikitkaan. Samoin kuin Leninillä oli NEP, kiinalaisilla kommunisteilla oli Uuden demokratian ja valtiokapitalismin vaihe.
Tämä vaihe kesti noin vv. 1949–1958, jonka aikana kapitalistit saivat toimia, tosin tietyin rajoituksin, ja jonka aikana myös valtiokapitalismia ja yksityistä maanviljelyä kehitettiin. Se loi aineellisen perustan sosialismin rakentamisen aloittamiselle.
Tomi Mäkisen luento Ktp:n kesäleirillä 2023
Työkansan Sanomat 8/2024