Rauhantyö sotilasliitto Naton sisältä käsin ei ole mahdollista

Suomalaisten rauhanjärjestöjen viime vuosien toiminta on ollut lepsua ja näkymätöntä. Sama linja on näkynyt myös oikeiston ja kenraalien Nato-hankkeen tultua kaksi vuotta sitten julkisuuteen. Sotilasliiton vastaista rauhanjärjestöjen kampanjaa ei ole ollut.

Ainut julkisten protestien ja mielenosoitusten järjestäjä on ollut Kommunistisen työväenpuolueen (Ktp) aloitteesta perustettu kansalaisjärjestöjen STOP NATO -liike. Se järjesti useita mielenosoituksia Helsingissä ja Tampereella. Liike tuotti myös materiaalia Naton todellisen sotaisan luonteen paljastamiseksi.

Nyt kun Suomen Nato-jäsenyys on käytännössä varma, on muutaman rauhanjärjestön johtajalta kuultu kummallisia, jopa typeriä kannanottoja.

Valtio-omisteisen Ylen haastattelussa 28.3 Helsingissä sijaitsevan Pasilan rauhanaseman toiminnanjohtaja Laura Lodenius selitti: ” Voi ajatella Natosta vaikka hätävarana. Minusta se on tässä tilanteessa täysin ymmärrettävää”. Hänen mukaansa voimme nyt vaikuttaa Natossa sisältäpäin rauhan edistämiseksi.

Olisi mielenkiintoista tietää, millä keinoilla Lodenius kumppaneineen muuttaa sisältäpäin Naton rauhan liittoutumaksi. Tehtävä on mahdoton, jopa ajatuksena, ellei sotilasliittoa lakkauteta.

Sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliittolaisten johtamien rauhanjärjestöjen suhtautuminen asevarusteluun ja Natoon perustuu rahaan. Ne haluavat varmistaa hallituksen ja eduskuntapuolueiden miljoonatuet. Ruokkivaa kättä ei purra.

Suomen Nato-jäsenyys ei sammuta rehellistä rauhantyötä. Sitä jatketaan tavalla tai toisella. Yksi tapa on voimistaa STOP NATO -liikettä ja saada lisää järjestöjä mukaan liikkeen toimintaan.

Rauhantyölle on jatkossakin paljon tehtävää. Edessä ovat Nato-joukkojen ja sotilastukikohtien perustaminen Suomeen. Niiden tuloa vastaan on nostettava protesteja.

Pahimmassa tapauksessa Suomesta tulee ydinaseiden vastaanottaja ja kauttakulkumaa. Sitä ei voida hyväksyä.

Pääkirjoitus

Työkansan Sanomat 4/2023