Sanni Riihiahon puhe Hiekkaharjun punaisten muistomerkillä 27.1.2024

Toverit,

Tänään tulee kuluneeksi 106 vuotta siitä, kun työväen vallankumous alkoi Suomessa. 27.1. vuonna 1918 Helsingin yössä Suomen työläiset sytyttivät punaisen lyhdyn ja julistivat vallankumouksen ajan alkaneeksi. Työläiset, naiset, torpparit, köyhät talonpojat ja muut huonoon asemaan joutuneet olivat nähneet tarpeeksi valkoisen Suomen sortoa ja lähtivät taisteluun maan valtavan enemmistön oikeuksien puolesta.

Luokkasodan oltiin nähty tulevan jo kauan ennen Suomen itsenäisyyttä, mutta edellisinä kuukausina valkoiset olivat alkaneet erityisesti valmistautua hyökkäämään. Punaisilla ei ollut uudenaikaisia aseita eikä kunnolla järjestäytynyttä armeijaa. Sotaan jouduttiin lähtemään osittain puolustuksena.

Aseellisesta alivoimastaan huolimatta punaiset taistelivat sankarillisesti vapauttaen monia suuria kaupunkeja ja suuren osan Etelä-Suomesta. Valkoisilla oli aseet ja armeijat, mutta punaisilla oli puolellaan aate, tahto ja tieto siitä, että vapaus tulee vasta sosialismissa. Porvarit ja monarkistit olivat lähellä hävitä työläis-, talonpoikais- ja torpparijoukoille, ja tarvitsivat ulkomaisia Keisarillisen Saksan sotilaita pysäyttääkseen vallankumouksen.

Vallankumous ja luokkasota olivat Suomen työväenluokan, torppareiden ja työtätekevien kansanjoukkojen loistava saavutus, joilla ne osoittivat, että tavallinen kansa pystyy hallitsemaan yhteiskuntaa ilman kapitalisteja ja pystyy poistamaan yhteiskunnalliset epäkohdat kumoamalla kapitalistien vallan.

Punaiset kuitenkin kärsivät luokkasodassa tappion. Tähän oli kaksi merkittävää syytä:

1) Työväenluokalla ei tuohon aikaan ollut etujoukkopuoluetta, joka olisi osannut johtaa taistelua riittävän päättäväisesti ja viisaasti. Työläiset lähtivät vallankumoukseen ilman etujoukkopuoluetta. Kuitenkin sen aikaisen SDP:n luokkakantaiset johtajat lähtivät mukaan vallankumoukseen ja yrittivät auttaa sitä parhaansa mukaan, mutta he eivät vielä olleet perehtyneet bolshevismiin.

2) Suomen kapitalistiluokka liittoutui Saksan imperialismin kanssa ja saksalaiset joukot hyökkäsivät Suomeen. Punakaartit taistelivat pelottomasti raskaasti aseistettuja ja hyvin koulutettuja saksalaisia hyökkääjiä vastaan. Saksalaisten maahanhyökkäys oli kapitalistien voiton pääasiallinen syy, ja ilman sitä punaiset olisivat voittaneet.

Vallankumouksen tulesta syntyi Suomen kommunistinen puolue ja työväenluokka astui Marxismi-Leninismin tielle. Vallankumouksesta ja luokkasodasta tuli vedenjakaja luokkataistelun kannalla olevien proletaaristen kommunistien, ja luokkasovintoa tavoittelevien sosialidemokraattisten opportunistien välillä.

Valkoisissa vallankumous ja uuden yrityksen mahdollisuus aiheuttivat suunnatonta vihaa ja pelkoa. Sodassa ja sen jälkeen kiinni jääneitä, sekä koko suomalaista yhteiskuntaa kohtasi armoton valkoinen terrori. Sodassa kuoli noin 5 000 ja sodan jälkeen teloituksissa ja leireillä noin 20 000 punaista. Kaikkiaan punaisia ja punaisiksi epäiltyjä vangittiin noin 80 000. Sota jätti lukuisia perheitä ilman vanhempia, lapsia, vanhuksia ja sairaita ilman hoitajia. Punaisten läheisiin ei myöskään suhtauduttu valtion taholta myötätunnolla, vaan näiden hoitaminen jäi maanalaisten järjestöjen, kansainvälisen puna-avun ynnä muiden tehtäväksi.

Mutta kuten vallankumoukselliset kirjoittivat vallankumouksen tappion jälkeen, “Tietoinen työläinen ei… ruikuta uhrin suuruutta” (Vankina valkoisen vallan, s. 11) vaan tietää, että vallankumous oli ja on välttämättömyys. Luokkasodan tappiosta huolimatta työläiset eivät luovuttaneet vaan tunnukseksi muodostui “ei ollut väärin, että lähdettiin taisteluun, vaan ettei osattu taistella paremmin”. Punaisten taistelijoiden ja vankien rohkeus ja uhrautuvaisuus ovat meille innostava esimerkki.

Valkoisen Suomen pelko vallankumouksesta ei ole hellittänyt tähän päiväänkään asti. Porvarit joutuvat edelleen valehtelemaan ja vääntelemään tarinoitaan vallankumouksesta. He sanovat, etteivät valkoiset olisi oikeasti tarvinneet kenenkään apua, että punaiset eivät vain tienneet mitä tekivät, olivat epäisänmaallisia tai eivät oikeita suomalaisia, että valkoiset itse koko ajan halusivat itsenäisyyttä, tasa-arvoa, demokratiaa ja tasavaltaa.

He sanovat sodan olleen molemminpuolinen tragedia, pelkkä vahinko, joka ei voisi toistua. He valehtelevat, koska todellisuus ei näytä heitä yhtä imartelevassa valossa. Punaiset eivät saa olla sympaattisia, koska silloin työläiset voisivat saada ideoita. Kapitalistit naamioivat itsensä valheisänmaallisen naamion taakse, mutta ovat todellisuudessa kansan ja Suomen itsenäisyyden vihollisia.

Aivan samoin kuin porvarit olivat valmiit myymään Suomen itsenäisyyden tsaarille ja Kerenskille, Saksan keisarille ja Hitlerille, kapitalistit ovat myyneet Suomen itsenäisyyden imperialistiselle Euroopan Unionille ja Amerikkalaisten kontrolloimalle sotaliitto Natolle. Porvarien demokratia ja tasa-arvo ovat myös valhetta ja huijausta. Kapitalistisessa yhteiskunnassa raha ratkaisee.

Kapitalistit kontrolloivat politiikkaa, taloutta ja tiedotusvälineitä. Kapitalistien vapaus ja tasa-arvo tarkoittavat vapautta ja tasa-arvoista oikeutta kilpailla markkinoilla omien voimavarojensa mukaan, kapitalistien oikeutta riistää ja sortaa. Marx ja Engels totesivat Kommunistisen Puolueen Manifestissa, että kapitalismi on asettanut kaikkien vapauksien ja oikeuksien tilalle vain yhden: ”tunnottoman kauppavapauden”.

Meidän tehtävämme on koota työtätekevät ja kaikki alistetut luokkataisteluun kapitalismia vastaan ja lopulta uuteen vallankumoukseen. Lenin sanoi, että työläisten vahvin ase on järjestäytyneisyys. On vahvistettava puoluetta, sen järjestöä, kehitettävä sitä poliittisesti ja aatteellisesti. On erityisesti parannettava puolueen yhteyksiä joukkoihin. On koottava työtätekevät ja kaikki kansanvaltaiset voimat rintamaan uhkaavaa imperialistista sotaa ja fasismia vastaan.

Kapitalistit pelkäävät, koska heidän edustamansa imperialistinen järjestelmä on kriisissä ja matkalla kohti romahdusta. He pelkäävät koska kommunismin aate on kuolematon. Kuten Lenin sanoi, se on kaikkivoipa, koska se on oikea. Se ei kuole vallankumousten murskaamisella, terrorilla tai valtioiden kaatamisella. Vallankumous elää kaikissa työläisissä, kaikissa, joiden oikeuksien toteutumisen kapitalismi estää ja kaikissa, jotka tämän riiston luonteen tulevat ymmärtämään.

Aatteen paloa ei voi koskaan sammuttaa. Vallankumouksen lyhty sytytetään uudestaan ja aina uudestaan, kunnes koko Suomi ja koko maailma on valaistu.

Kapitalismilla ei ole tulevaisuutta, tulevaisuus kuuluu kansalle, sosialismille ja kommunismille!

Eläköön vallankumous! Ikuinen kunnia työväenluokan kuolleille taistelijoille!