Sosialismin sisällä tapahtuvassa väittelyssä eräs vedenjakaja on aina ollut käsitys sosialistisen vallankumouksen luonteesta.
Lähes kaikki sosialistit myöntävät siirtymän sosialismiin olevan harppaus, avainkohta työväenvallan rakentamiselle.
Yhteiskunnan luonne muuttuu täysin toisenlaiseksi muutoksen johdosta. Kuitenkin tämän siirtymän käytännöllinen metodi aiheuttaa enemmän erimielisyyttä. Erityisesti kysymys väkivallasta.
Vallankumous marxilaisessa teoriassa
Marxia edeltäneet sosialistit, jotka olivat utopisteja, uskoivat siirtymän sosialismiin tapahtuvan rauhanomaisesti. He ajattelivat pystyvänsä järjellisesti selittämään porvareille, miksi näiden tulisi luovuttaa omaisuutensa työläisille. Heidän näkemyksensä perustui idealismille, sekä puuttuvalle yhteiskunnalliselle analyysille.
Vasta Marx ja Engels toivat sosialismille materialistisen pohjan, sekä useita nykyisen sosialismin kulmakiviä. Eräs näistä on teoria luokkataistelusta. Marx ja Engels osoittivat historian olevan eri yhteiskuntaluokkien välisten ristiriitojen ja niiden välisen taistelun tuotosta.
Materialistinen historiankäsitys antoi myös toimintaohjeen tulevaisuuden sosialisteille. Marxismi osoitti ihmisten toimivan yleisesti oman luokkaetunsa ja sitä koskevan tajunnan perusteella. Porvarit eivät siis riistä koska he ovat ilkeitä, tai koska he eivät ole lukeneet tarpeeksi filosofiaa, vaan koska se on heidän luokkansa etu.
Porvarien on säilyttääksensä asemansa ja kapitalistinen järjestelmä jatkettava ja jatkuvasti kovennettava työläisten riistoa, eikä heitä voi siitä luokkana järjellä puhua pois.
Jo Marx ja Engels itse tulivat tämän perusteella siihen tulokseen, että työläiset tulisivat pakottamaan porvariston pois vallasta ja tulisivat itse valtaan, käyttäen väkivaltaa tai sen uhkaa. Syntyi marxilainen vallankumouksen teoria.
Teoria osoitettiin oikeaksi Lokakuun vallankumouksessa 1917, kun Venäjän keisarikunnan työläiset ottivat vallan maassa. Itse vallanotto oli suhteellisen veretön, sillä kapitalistien valta oli jo niin heikentynyt, ettei niillä ollut tapaa puolustautua välittömästi työläisten väkivaltaa vastaan. Kuitenkin vallankumousta seurasi sisällissota, jossa työläiset voittivat päättäväisen taistelunsa seurauksena.
Neuvostoliiton esimerkkiä seuraten lukuisat kansat ympäri maailmaa ovat kerta toisensa jälkeen vapauttaneet itsensä todistaen vallankumouksen oikeutta. Työläiset voivat vapautua vain leppymättömän luokkataistelun ja vallankumouksellisen taistelun myötä.
“Moderni rauhanomainen vallankumous”
Luokkataistelun jo totaalisesti murskattua vanhat utopistiset teoriat syntyi marxismin sisälle uusi, monin tavoin utopismia vastaava teoria.
Toisen maailmansodan jälkeen Itä-Euroopassa alkoi syntyä kansandemokratian maita. Näissä maissa sosialismin valtaantulo tapahtui usein laajan kansanrintaman painostuksesta, syrjäyttäen porvarit helposti ilman väkivaltaista yhteenottoa.
Historiallisesti voimme huomata, että noissa maissa rauhanomainen siirtymä oli seurausta porvariston ja fasismin heikkoudesta, sekä sosialistisen kansanrintaman ja jo olemassa olevan puna-armeijan vahvuudesta. Toisin sanottuna, porvaristo oli jo puna-armeijan ja vastarintaliikkeen toimesta aivan maahan lyöty, eikä kukaan ulkopuoleltakaan halunnut taistella ylivoimaisia työläisiä vastaan.
Rauhanomainen vallankumous kansandemokratian maissa oli suuri historiallinen saavutus sosialismille ja ihmiskunnalle. Se osoittaa sosialistisen blokin ja työläisten vahvuutta tuona aikana, sekä antaa mahdollisen esimerkin tulevaisuudessa vastaavaan tilanteeseen. Se ei kuitenkaan muuta tai “korjaa” marxismin teoriaa millään lailla, toisin kuin opportunistiset tahot sen alkoivat väittää.
Tuolloin erilaiset reformistit, sekä myöhemmin Neuvostoliiton revisionistit alkoivat väittää rauhanomaisen siirtymän olevan uusi, nykyaikainen tapa siirtyä sosialismiin, ja että se, eikä perinteinen vallankumous oli nyt sosialismiin siirtymisen pääasiallinen metodi. Reformistiset ja hruštšovilaiset puolueet käyttivät tätä väärää oppia luokkataistelun himmentämiseen, sekä kapitalististen maiden kommunististen puolueiden toiminnan haittaamiseen.
Revisionisteilta neuvoja ottavat kommunistiset puolueet kapitalistisissa maissa alkoivat painottaa vain vaaleja, legaalisuutta ja työtä kansalaisjärjestöissä. Niiden luokkakantaisuus himmeni, ne haittasivat työläisten mahdollisuuksia parantaa olojaan tai jopa täysin vapauttaa itsensä kapitalistisesta riistosta. Väärä teoria vallankumouksesta, kuin myös revisionismi yleisesti on ollut katastrofi työläisille koko maailmassa.
Marxin ja Leninin osoittama tie on edelleen ainoa
Revisionisteilla on puolellaan Euroopan esimerkistä syntynyt ajallinen harha – ennen Euroopassa oli väkivaltaisia vallankumouksia, mutta viimeisimmät vallankumoukset olivat rauhanomaisia. He eivät ota huomioon, että tämä ilmiö ei ole laajentunut välittömästi toisen maailmansodan jälkeisestä Itä-Euroopasta ajallisesti tai maantieteellisesti. Tilanne, jossa työläisillä oli turvanaan marxilais-leniniläinen sosialistinen maa heitä lähellä, on toistaiseksi ohi.
Maailmanlaajuisesti vallankumouksen normi on aina ollut ja on yhä nykypäivänäkin väkivaltainen vallankumous, jossa maan työläiset omin voimin taistelevat oman maansa porvaristoa, sekä usein imperialistista porvaristoa vastaan. Tämän osoittaa sekä teoria, että esimerkki mm. Kiinan, Vietnamin, Korean ja Kuuban vallankumouksista, sekä useista vallankumousyrityksistä.
Vallankumouksellinen päättäväisyys on ehto sosialismiin siirtymisen onnistumiselle. Vallankumouksen johdossa on oltava marxilais-leniniläinen puolue, joka ohjaa työläiset ottamaan koko yhteiskunnan haltuunsa, ja tarvittaessa myös sisällissotaan porvaristoa vastaan.
Vallankumousvastaisuus on tuotetta pikkuporvarillisesta pelosta, että vallankumouksellinen väkivalta on pahempaa kuin kapitalistinen sorto. Työläisten peloton ryhtyminen vallankumoukseen kaikista vaikeuksista huolimatta aina uudestaan ja uudestaan osoittaa pelot vääriksi.
Työväenluokka lopulta väistämättä vapauttaa itsensä. Vallankumouksen väkivaltaisuus riippuu vain siitä, kuinka kovaa porvaristo takertuu omaan valtaansa ja käyttää itse väkivaltaa vallankumousta vastaan.
Työkansan Sanomat 5/2024