Kirja-arvostelu. Aki Nummelin: DCA – Suomen antautumissopimus. Nuori Pori, Books Factory, Pori 2024. 68 sivua.
Eduskunta päätti hyväksyä 1.7.2024 hallituksen USA:n kanssa tekemän sotilassopimuksen. Vasemmistokin vaikeni häpeillen tästä entistäkin röyhkeämmästä Suomen itsenäisyyden luovuttamisesta, vaikka sopimus allekirjoitettiin jo viime vuoden puolella.
Eduskunnassa vain kansanedustaja Anna Kontula vastusti sopimusta. Kun hän ei saanut kannatusta, sotilassopimus hyväksyttiin yksimielisesti.
Maahan tulee DCA-sopimuksen (Suomen ja USA:n välinen Defence Cooperation Agreement) nojalla rajoittamaton määrä USA:n sotajoukkoja perheineen ja siviiliapulaisineen. Heitä ei koske sen paremmin rikos- kuin verovastuukaan. Heillä on vapaa ilmainen pääsy haluamiinsa kohteisiin. Suomi vastaa suurelta osin heidän tarvitsemiensa rakennelmien ja henkilöiden kustannuksista.
Vaikenemisesta huolimatta vastarintaa on. Sopimuksesta on julkaistu oikeustieteen maisterin Aki Nummelinin lyhyt ja ytimekäs kirjanen, jossa selvitetään DCA-sopimuksen sisältöä ja sen ristiriitaisuuksia Suomen lain, jopa perustuslain kanssa.
Kirjanen on lyhyt ja helppolukuinen, mutta sisältää olennaisen tiedon sopimuksesta, joka ei ole osa Nato-sopimusta. Sopimus on ehkä sitäkin pitemmälle menevä Suomen itsenäisyyden rippeiden luovuttaminen ulkomaalaisille.
Kirjan liitteenä on DCA-sopimus kokonaisuudessaan, joten lukijalla on mahdollisuus tarkastella sopimuksen yksityiskohtia ja verrata sitä Nummelinin kritiikkiin.
Nummelinin osuus kirjasta on vain yli 30 sivua, mutta se onkin täyttä asiaa. Kirjaan sisältyvät myös professori emeritus Jyrki Käkösen sekä vapaan tutkijan Olli Tammilehdon artikkelit Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Yhteistyösopimuksen keskeiset osat eritellään kirjassa paitsi lainopillisesti myös kansantajuisesti. Luvuista mainittakoon tässä merkittävimpiä kohtia:
1. Sopimuksen laajuus. Sopimuksen antamat erivapaudet eivät koske vain sotilaita, vaan myös siviilejä, joita saa vapaasti tuoda tänne avustamaan ja huoltamaan sotilaita. He saavat liikkua vapaasti ja jopa heidän autoihinsa on asennettava suomalaiset rekisterikilvet.
2. Ulkomaalaisten oikeus käyttää voimakeinoja suomalaisia vastaan. Amerikkalaisten tukikohtien häiritseminen voi johtaa jopa pidätyksiin ottaen huomioon, että tulijat tulkitsevat itse, mikä on häiritsevää.
3. Ydinaseet. Sopimus mahdollistaa ydinaseiden tuonnin maahan, koska Suomen viranomaisilla ei ole oikeutta tarkastaa amerikkalaisten kuljetuksia tai varastoja. Todennäköisesti nykyistä lakia ydinaseiden kiellosta muutetaan lisäksi USA:n määräyksestä.
4. Tukikohdat. Sopimuksessa mainitaan erikseen 15 aluetta, jotka annetaan USA:n armeijan käyttöön, minkä lisäksi rakennetaan asevarastoja. Monet tukikohdat ovat Suomen armeijan varuskuntia.
5. Vapautus rikostutkinnasta. Amerikkalaisten tekemiä rikoksia ei voi tutkia Suomen viranomaisissa, vaan ne ovat USA:n ”sisäinen asia”. Suomi siis luopuu itsenäiselle valtiolle kuuluvasta tuomiovallasta omalla alueellaan. Mm. Japanissa on ollut USA:n sotilaiden tekemiä väkivalta- ja raiskausrikoksia, joihin Japani ei ole voinut puuttua.
6. Verovapaus. Kaikki amerikkalaisten toiminta on verovapaata. Jos joku heistä ostaa auton ja bensiiniä siihen, hän on oikeutettu saamaan Suomen valtiolta takaisin veron osuuden. USA:n joukot saavat perustaa omia kauppoja, koulutuskeskuksia ja vapaa-ajan tiloja ilman mitään valvontaa.
Nummelin on nimennyt kirjasen Suomen antautumissopimukseksi. Kirjassa nimi tulee ytimekkäästi perustelluksi. Suomen valtaapitävät ovat kovertaneet Suomen itsenäisyyttä jo moneen kertaan, karkeimmin EU:n ja Nato-jäsenyyden avulla. Varsinainen sotilaallinen läsnäolo on vielä ollut tilapäistä, kuten lisääntyneitä sotaharjoituksia.
Nyt on sovittu, että vieraat joukot avustajineen saavat vapaasti tulla maahan ilman mitään rajoituksia. Itsenäisyyden rippeetkin ovat jo lähes hävinneet. Kun joskus saadaan Suomen etua vaaliva eduskunta, sillä on valtava urakka vahinkojen korjaamisessa. Tämäkin sopimus on tehty kymmeneksi vuodeksi.
Nummelin kertoi julkistamistilaisuudessa aikovansa lähettää kirjan jokaiselle kansanedustajalle, jotta eivät voisi väittää, etteivät tienneet.
Toivon, että Nummelinin kirjanen saa laajan levikin. Se sopii tulevien keskustelujen pohjaksi.
Kalevi Hölttä
Työkansan Sanomat 5/2024
Pahalta tuntuu. Tulee hyvinkin mieleen se edellinen kerta, kun Natsi-Saksa toi Suomeen sotilaita ja kalustoa ja mitä siitä seurasi. Lisäksi kirjoitukset porvarilehdistössä kuulostavat jo saman suuntaisilta kuin 30-luvulla. Yleisönosastoissa ja ”somessa” vaaditaan jo Karjalan palauttamista, sanotaan, että nyt Venäjä on heikko, meidän pitää hyökätä. Ylin valtiojohto tuntuu olevan niin NATOn lumoissa, rauha ja ystävyys kansojen kesken on heitetty roskiin, sota pitää saada aikaiseksi, maksoi mitä maksoi. Armeijalle syydetään rahaa kaksin käsin ja samaan aikaan oma kansa saa kärsiä järjettömistä leikkauksista. Mistä löytyisi se järki, joka asettaisi tälle hulluudelle välittömän stopin?