Suomen siirtäminen Venäjän vastaiseen lännen eturintamaan ei ole tämän kesän tapahtuma. Siirtoa on pienin askelin valmistelu ja toteutettu jo yli kolmekymmentä vuotta, aina 1990 luvun alusta ja Neuvostoliiton hajottamisesta lähtien.
Eturintaman asema on vaatinut ison militaristisen Nato-loikan, valtavan propagandakeskityksen ja naapurivihan ottamisen tiedotusvälineiden, myös valtion Ylen, tehtäväksi. Venäläinen on huono ihminen, venäläinen on ahne varas, venäläinen diplomaatti on vakoilija. Tuntuuko tutulta?
Suomen sotavalmisteluissa ei ole kyse vain kahden valtion ja naapurikansan välisistä suhteista. Kyse on suuremmasta asiasta, sillä Suomi on annettu Yhdysvaltojen johtaman koko imperialistisen länsiliittouman itäiseksi puskuriksi.
Tuo puskurin asema on vaatinut Suomen ja Liittoutuneiden maiden solmiman vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen määräysten rikkomisen. Se on vaatinut myös Suomen ja Venäjän kahdenvälisen vuoden 1992 Naapuruussopimuksen jättämisen huomiotta. Molemmat historialliset sopimukset ovat velvoittavia Suomen valtiosopimuksia.
Kuluvan vuoden aikana on käynyt selväksi, että sosiaalidemokraatti Marinin johtama viiden puolueen ”vasemmistohallitus” oli petturien hallitus. Sen kaikkia kansan vastaisia tekoja ei ole vielä nähty. Yksi on kuitenkin paljastunut. Yhdysvaltojen kanssa ollaan solmimassa valtaussopimusta.
Sopimus antaa Suomessa Yhdysvaltojen armeijan käyttöön erilaisia tiloja ja alueita. Sopimukseen perustuen vieraan vallan raskasta aseistusta varastoidaan ja huolletaan Suomessa. Lentokenttiä ja niiden lähestymisalueita annetaan yhdysvaltalaishävittäjien ja pommikoneiden käyttöön. Maa-alueet joutuvat jatkuvien sotaharjoituksen alustaksi.
Jos Suomen lait estävät Yhdysvaltojen ja Naton pysyvät valtaukset Suomessa, lakeja muutetaan tai solmitaan väliaikaisia sopimuksia.
Kommunistinen työväenpuolue on varoittanut lukuisia kertoja mustasta aukosta, joka on tätä menoa Suomen valtion ja kansa kohtalona. Hävitys voidaan vielä estää, mutta rauhanliikkeen on herättävä kokoamaan sodan vastaista joukkoliikettä.
Pääkirjoitus
Työkansan Sanomat 9/2023