“Koululaitos voisi miettiä, miksi koululaisen pitäisi siellä käydä.” Näin kommentoi somekeskustelija hiljattain. Kommentti kääntää perinteisen koulukeskustelun ylösalaisin miksi – kysymyksellä, jota ei ennen ole taidettu esittää.
Tapana ennen vaaleja on ollut, että etenevän keskustelun sijasta on ollut enimmäkseen poliitikkojen pintapuhetta koulun epäonnistumisista esim. oppimistulosten heikkenemisestä ja kurittomuudesta. Hyviä toimintatapoja harvoin huomataan. Lapsen arki ei ole pelkkää kilpailua eikä koulu ole vain koesuorituksia ja levottomuutta.
Jos lapsi ei pärjää koulussa tai hän ei halua siellä käydä, kommentoijan kysymys on tasa-arvon kannalta aiheellinen ja sitä kuuluisi opetustoimen ylimpien ja poliitikkojen kysyjän toivomuksesta pohtia.
Oppivelvollisuuden laajennus (pidennys) on ollut monen poliitikon mielestä oletettavasti vastaus kommentoijan kysymykseen, jolla hän viitannee pudokkuuteen. Laajennusta perusteltiin sanomalla “kaikki pidetään mukana, kukaan ei putoa”.
Onko tavoite onnistunut? Aikaa pidennyksen voimaan tulosta (1.8.2021) on kulunut vain vähän, joten arviointi on vaikeaa. Tosin etukäteisarviointi olisi ollut mahdollista. Mutta kunnianhimoinen hallitus opposition enemmistön tuella halusi nopeasti pidennyksen voimaan. Tasa-arvoharkinta jäi vähäiseksi. Laajennuksesta ovat hyötyneet taloudellisesti ne perheet, joiden lapsilla ei mitään pudokkuusvaaraa ole ollut. Materiaalit maksetaan kaikille.
Koulusta puhuttaessa puoluepoliitikot jumittavat: hallituspuolueet puolustavat, oppositio kritisoi. Kaikki on kuin ennen. Lapset ja nuoret harvoin osallistuvat keskusteluun. Heitä mediassa kouluaiheista haastateltaessa vastaus saattaa olla “ihan kivaa on”.
Haastattelijat voisivat syventyä ja keskittyä lasten rauhalliseen kuuntelemiseen, jolloin vastauksetkin kenties olisivat kahta tai kolmea sanaa pidemmät. Lapset ja nuoret osaavat keskustella. Heidän käsityksiään tasa-arvon toteutumisesta “kentällä” voisi kysyä (perustuslaki 2.2 §; yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen). Lasten määritelmät tasa-arvosta kiinnostavat.
Kuuluisiko opetushallinnon julkisen vallan käyttäjänä perustella oppivelvolliselle oppilaalle, miksi tämän pitäisi käydä koulua? Siteeratun kommentoijan mielestä pitäisi. Perustelupyyntö on entistä aiheellisempi oppivelvollisuuden laajennuttua 18 ikävuoteen.
Kuka ottaa kopin kommentoijan kysymyksestä ja miten? Yksi tapa olisi vastata kommentoijalle: “Kiinnostava ja aivan uudenlainen kysymys. Mitä tarkoitat sillä?” Se saattaisi olla avaus, jolla keskustelu etenisi ja syvenisi. Vastakysymys keskustelun jatkamiseksi kuuluu ensisijaisesti asiantuntijaorganisaatioiden, yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan, ministeriön ja Opetushallituksen, tehdä. Koulu on sekä pedagogiikkaa että juridiikkaa. Niitä ei voi siellä lasten oikeuksien takia erottaa toisistaan.
Opetustoimen hallinnon olisi nykyistä enemmän pohdittava koulun tarkoitusta. Toteutuuko oppimisen tuen mahdollisten säännösmuutosten myötäkään oppivelvollisuuslain tavoite tasa-arvosta, jos asuinalueet eriytyvät entisestään, tuloerot kasvavat ja koulun kelkasta pudotaan kuten aiemmin?
- Tietolaatikko:
Lakeja ollaan muuttamassa (oppimisen tuki ja erityisopettajien pätevyydet). Eduskunnan oikeusasiamies esitti OAJ:n kanteluun antamassaan ratkaisussa lokakuussa 2022 opetus- ja kulttuuriministeriön arvioitavaksi, tulisiko oppimisen ja koulunkäynnin tukea sekä opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskevia säännöksiä selventää. Lisäksi hän esitti Opetushallitukselle arvioitavaksi, tulisiko perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita tarkentaa. Viranomaisten oli annettava vastaus eduskunnan oikeusasiamiehelle viimeistään 28.2.2023.
- 1 https://www.oikeusasiamies.fi/fi/w/oppilaalla-on-oikeus-saada-erityisopetusta-riippumatta-j%C3%A4rje st%C3%A4mispaikasta-tai-opetusryhm%C3%A4st%C3%A4?redirect=%2Ftiedottee
Pirkko Eerola-Pilvi
erityisopettaja
varatuomari