Heti luokkasodan jälkeen
Luokkasodan aikana naisliiton toiminta oli jäätynyt täysin. Vallankumous ja sota olivat aiheuttaneet tilanteen, jossa järjestöiltä ja työväenliikkeeltä olisi vaadittu sellaista aktiivisuutta ja yhtenäisyyttä, johon naisliitto kokonaisuudessaan ei yltänyt.
Naisia oli tietysti osallistunut taisteluun, mutta ne naiset, jotka tähän olivat sitoutuneet, vaikuttivat ennemmin naisina työväenliikkeessä kuin työläisnaisliikkeen edustajina. Monet olivat työläisnaisliikkeen vaikuttamismahdollisuuksien suhteen pessimistisiä.
Vuoden 1919 vaalit olivat jonkinlainen käänne, kun vastoin kaikkia porvariston odotuksia valkoisesta terrorista, äänioikeusriistoista ja painostuksesta eduskuntaan valittiin 80 työväen edustajaa, sosialistinaisia 10. Tällainen tulos oli sen verran kannustava, että naisliitto päätti kokoontua taas joulukuun 12. päivä Helsingin työväentalolla.
Kokous pidettiin huolimatta hankaluuksista, joiden takana oli usean liiton merkittävän jäsenen joutuminen vankilaan tai ehdonalaiseen.
Työväenliikkeen hajaannus
Kun kokous alkoi suunnitella tulevaa linjaa, kävi selväksi, että luokkasota oli synnyttänyt kaksi erilaista suhtautumista. Oikeistolaisen, joka halusi toimia yhteistyössä porvariston kanssa ja hylätä sosialismin, sekä vasemmistolaisen, joka edelleen uskoi luokkataisteluun ja vallankumoukseen.
Samoin kävi myös laajemmin sosialidemokraattisessa puolueessa, mikä johti koko puolueen jakautumiseen. Puolueesta eronneet vasemmistolaiset perustivat Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) vaalipuolueekseen, ja tekivät salaa yhteistyötä Neuvosto-Venäjällä perustetun Suomen kommunistisen puolueen kanssa. Oikeistolaiset jäivät sosialidemokraattiseen puolueeseen. Jo seuraavissa vaaleissa kamppailua käytiin näiden puolueiden välillä.
Sosialidemokraattinen naisliitto sisäisistä ristiriidoistaan huolimatta päätyi tekemään yhteistyötä SSTP:n kanssa, kunnes se lakkautettiin puolueen mukana vuonna 1923 kommunisteihin kohdistuvien vainojen aikana.
SSTP:n lakkautuksen jälkeen kommunistit perustivat vielä Sosialistisen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestön osallistuakseen vaaleihin. Järjestö toimi useamman vuoden ja sai monia kansanedustajia eduskuntaan.
Kuitenkin vuonna 1930 säädetyt kommunistilait tekivät kommunistien osallistumisen vaaleihin käytännössä mahdottomaksi. Kommunistilait kielsivät vaaleihin osallistumisen kaikilta henkilöiltä, joilla oli tausta vasemmistolaisessa työväenliikkeessä.
Vasemmistosiiven toimintaa luokkasodan jälkeen
Pitkälti salaiseksi siirtyneen työväenliikkeen vasemmistosiivessä naisten toiminta lakkasi olemasta erillistä muusta työväenliikkeestä. Kommunistisen liikkeen uuden linjan mukaan ei ollut enää erikseen naisten ja työläisten ongelmia, vaan taistelu kaikkia sortavia rakenteita vastaan oli yhdistettävä.
Kominternilta oli tullut ohje lakkauttaa erilliset naisjärjestöt. Naisliikkeen kommunistien tulisi tästedes keskittyä toimimaan vain kommunistisessa liikkeessä. Joitain naisosastoja ja naisjärjestöjä pidettiin, mutta niiden olemassaoloa perusteltiin sillä, etteivät naisten suuret joukot lähtisi mukaan liikkeeseen ilman niitä. Tätä linjaa toteutettiin aina 1930-luvun loppuun asti.
Kommunistinaisten toiminta oli 20-luvun alun pitkälti sodanjälkeistä huoltotyötä. Kerhoja ja tapahtumia järjestettiin varojen keräämiseksi punaisten leskien, orpojen ja haavoittuneiden hyväksi.
Kommunistisen liikkeen pitäminen hengissä oli saanut hyvin konkreettisen merkityksen.
Sanni Riihiaho
Työkansan Sanomat 6/2023