Tämän vuoden tammikuun 27. päivänä on kulunut 106 vuotta Suomen vallankumouksen ja luokkasodan alkamisesta. Vuonna 1918 alkaneen vallankumouksen tavoitteena oli poistaa porvariston harjoittama sorto, alati paheneva kurjuus ja siirtyä rakentamaan sosialismia.
Tuon ajan kaupunkien tehdastyöläiset elivät kapitalistien syrjinnän ja almujen varassa. Maaseudun torpparit ja tuvattomat saivat kärsiä kartanonherrojen mielivallasta. Kaupunkien työläisiä ajettiin yhä enemmän työttömiksi, ja maaseudun omistamatonta väestöä häädettiin ulos torpistaan.
Vallankumouksen alkamisen merkiksi sytytettiin 26.-27.1.1918 välisenä yönä Helsingin työväentalon torniin punainen lyhty. Ja vain muutamassa päivässä koko eteläinen Suomi oli vallankumouksellisten punaisten hallinnassa.
Vallankumoukselliset perustivat myös nopeasti kaikki välttämättömät uudet valtio-, oikeus- ja työelimet, kuten Työväen Pääneuvoston, Kansanvaltuuskunnan ja työpaikkaneuvostot. Näin punaisten johto ja Suomen työväenluokka näyttivät yhdessä pystyvänsä vallan ottoon, ja myös vallan käyttöön.
Työväenvalta kesti tammikuun lopusta toukokuun alkuun. Sen kukistamiseen tarvittiin vieraan vallan sotajoukkoja.
Porvarivallan kannattajat kutsuivat keisari-Saksan sotajoukot Suomeen, ja pystyivät näin kääntämään kevään 1918 luokkasodan voitokseen. Saksan Itämeren-divisioonan komentaja von der Golz ja valkolahtari Mannerheim pitivätkin yhteiset voitonparaatinsa takaisin valtaamassaan Helsingissä.
Voitonparaatien jälkeen porvariluokka aloitti punaisten työläisten teloittamisen ja rakennutti kymmenien vankileirien saariston. Niissä tapettiin ja näännytettiin nälkään ja tauteihin tuhansittain punaisia tai punaisiksi ilmiannettuja miehiä, naisia ja lapsia.
Heitä kunnioitamme ja muistamme myös vuoden 2024 tammikuun 27. päivänä.
