Suomalainen kapitalistinen media (ja sen amerikkalaiset lähteet) käyvät Venäjän vastaista kampanjaa. Sekä ’puolueeton’ ja ’luotettava’ YLE että yksityinen media toitottavat aamusta iltaan, päivästä toiseen, että Venäjä on aggressiivinen, arvaamaton ja “perivihollinen”. NATO esitetään pelastajana, eikä lainkaan aggressiivisina tai epäilyttävänä. Kampanjan päätavoitteisiin kuuluu Suomen liittäminen Natoon. Näin uutisoivat ’puolueettomat’, ’luotettavat’ ja ’rehelliset’ mediat, kun taas venäläinen media luonnollisesti esitetään täysin epäluotettavana. Mutta kuten sananlasku sanoo “Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin”.
Venäjä järjestää paraikaa yhteisiä sotaharjoituksia Valko-Venäjän kanssa. Tämä sekä Venäjän yhteistyö Kiinan kanssa huolettavat USA:ta, joka tietysti näkee molemmat kilpailijana maailman markkinoista ja raaka-aineista.
NATO itse on harjoitellut Euroopassa mm. massiivisessa “Defender Europe 2021” harjoituksessa, ja on suunnitellut jo ensi vuodelle suuren “Air Defender 2023” harjoituksen. Amerikkalaiset sotavoimat ovat myös jatkuvasti pörränneet Itämerellä ja Suomessa, ja mm. harjoittelivat Suomen kanssa kesäkuussa 2021. NATO on suunnitellut tälle vuodelle suursotaharjoituksen “Cold Response 2022” Norjaan sekä “kansainvälisille vesille”. Tässä vain joitakin esimerkkejä mainitakseni.
Harjoituksissa NATO saartaa Venäjää ja käyttää sen naapurimaita astinlautoina. Sotaisa kehitys on erittäin vaarallinen nimenomaan Venäjän naapurimaille, jotka NATO on suunnitelmissaan kaavoittanut taistelutantereiksi. NATOn kenraalit ja USA:n kapitalistit saavat tietysti istua turvassa bunkkereissaan, kaukana valtamerien takana.
NATOn johtajalla USA:lla sekä sen lähimmillä liittolaisilla läntisillä suurvalloilla, jotka esiintyvät moraalinvartijoina ja maailman suojelijoina, on pitkä ja sotaisa imperialismin ja siirtomaasorron historia Intiasta Afrikkaan, Vietnamista Grenadaan, interventiosta ja fasismin pystyttämisestä Kreikassa aina My Lain ja Bodo Leaguen joukkomurhiin.
Ukrainan kriisi – kuka julkaisee valeuutisia?
Vuonna 2014 USA, EU:n tuella, järjesti Ukrainassa vallankaappauksen, jota suorittamassa oli mm. fasistisia voimia (äärioikeistolainen Svoboda-puolue, fasistinen puolisotilaallinen Pravyi sektor-järjestö jne.). Kaappauksen tarkoitus oli kaataa venäläismielinen hallitus. Venäjä reagoi miehittämällä Krimin ja tukemalla Itä-Ukrainan väestön keskuudessa syntynyttä separatistiliikettä.
Venäjä sanoo haluavansa suojella Itä-Ukrainan Venäjänkielistä väestöä fasismilta ja rasistiselta sorrolta. USA taas sanoo haluavansa suojella Ukrainan itsenäisyyttä. Kaiken takana on kuitenkin raha, pääoma, kapitalistien valtataistelu. Suomen mediassa Venäjän media esitetään ’valeuutisten’ tuottajana, puhutaan Venäjän trolleista jne. Pata soimaa taas kattilaa.
Ukrainan kriisin alettua Venäjän media uutisoi laajasti ukrainalaisesta fasismista. Näytettiin mm. kuvaa hyvin suurista soihtukulkueista, joissa Ukrainan eri fasistiryhmät marssivat kantaen fasistijohtaja Stepan Banderan kuvia.
Suomen ’luotettava’ ja ’puolueeton’ media pimitti tiedon tästä lähes täydellisesti. Muistan, kuinka Ylen radio- ja tv-lähetyksissä tuohon aikaan pilkattiin Venäjän väitteitä fasismista ja esitettiin, että siinä ei olisi mitään perää.
Yle uutisoi 25.3.2014: “Venäjällä väitetään ”fasistien” ottaneen vallan Ukrainassa. Silla nimellä Venäjällä kutsutaan kaikkia vihollisia” (Yle, Ukraina-chat: Venäjällä ”fasisti” on erimielinen ulkomaalainen).
Yle jatkaa: “Ukrainassa on päässyt valtaan fasistihallitus, Venäjällä väitetään… Venäjän propagandistisessa katsannossa ”kaikki erimieliset ovat fasisteja” (sama).
’Luotettavan’ ja ’totuudenmukaisen’ Ylen jutussa selvästi annetaan kuva, ettei Ukrainassa mitään fasisteja ole ja että ja venäläiset valehtelevat.
Kuitenkin asiasta on vuosien varrella tullut enemmän ja enemmän tietoa ja 21.3.2021 Helsingin Sanomat myönsi jo otsikossaan, että: “Sodan myötä äärioikeisto on saanut vahvan jalansijan Ukrainassa: ”Maltilliset ihmiset voivat ajatella, että on hyvä kun on kovia jätkiä”, sanoo tutkija.
Äärioikeiston ote kuristaa Ukrainaa
Ei siis vain jalansijan, vaan vahvan sellaisen. Toki, jo 2014 Yle mainitsi joskus harvoin Ukrainan äärioikeiston olemassaolon – itseasiassa niin harvoin ja niin lyhyesti, että se varmasti jäi suurimmalta osalta ihmisiä kokonaan huomaamatta – mutta se esitettiin aina merkityksettömänä. Ei todellakaan todettu fasistien saaneen “vahvan jalansijan”, vaan sellaisia tietoja torjuttiin ja pimitettiin.
Ukrainan sodassa Kiovan hallituksen joukossa on alusta asti taistellut uusnatsien sotilaallinen joukko-osasto Azov-pataljoona. Joukko-osasto käyttää natsitunnuksia kuten “mustaa aurinkoa” (Schwarze Sonne) ja Wolfsangel-symbolia. Nämä natsit toimivat yhteistyössä hallituksen kanssa ja saavat sen avulla aseistuksensa. Sotavoimia rahoittamassa ovat USA, NATO ja sen liittolaiset, jopa Israel.
Vuonna 2018 israelilainen Haaretz-lehti kirjoitti: “Yli 40 ihmisoikeusaktivistia on tehnyt vaatimuksen korkeimmalle oikeudelle vaatien että Israel lopettaa aseiden lähettämisen Ukrainaan. He sanoivat aseiden palvelevan joukkoja jotka avoimesti kannattavat uus-natsi-ideologiaa ja osoittivat todisteena Azov- pataljoona, jonka jäsenet kuuluvat Ukrainan sotavoimiin ja joita maan sisäministeriö tukee” (Haaretz, Rights Groups Demand Israel Stop Arming neo-Nazis in Ukraine).
Irak ja Syyria – esimerkki siitä kuinka sotaa yritetään oikeuttaa
Vuonna 2011 Syyriassa alkoi sisällissota, jossa USA antoi tukensa FSA-kapinallisille. Tässä ei tietenkään länsimedian mielestä ole mitään väärää, kun taas jos joku muu (esim. Venäjä) tukee kapinallisia jossakin maassa (esim. Itä-Ukrainassa) on se tuomittavaa. Tämä on vain yksi lukemattomista osoituksista imperialistien kaksinaismoralismista.
Sodan aikana Irakin ja Syyrian raunioissa kapinallisjoukoista syntyi ISIS. Suuri osa Syyrian FSA-kapinallisista liittyi Al-Nusra- (Syyrian Al-qaida) ja ISIS-järjestöihin.
Lännen mediassa uutisoitiin erittäin laajasti siitä, kuinka Syyrian hallitus olisi käyttänyt kemiallisia aseita omaa väestöään kohtaan. Tätä käytettiin oikeutuksena USA:n sotilaalliselle interventiolle Syyriaan.
On mainittava, että USA itse myi myrkkykaasua Irakille käytettäväksi Irania vastaan 1980-luvulla (lähde: esim. “NPR, New Details On How U.S. ’Helped Saddam As He Gassed Iran’” ja “The Atlantic, New Docs Detail U.S. Involvement in Saddam’s Nerve Gas Attacks”, jotka viittaavat 2013 saatuihin CIA-dokumentteihin). Kuka siis uskoo, että USA on huolissaan myrkkykaasun käyttämisesti, jos kerran itse sitä kaupittelee?
Myöhemmin sotapropagandan painopiste siirtyi ’taisteluun terrorismia vastaan’, eli USA:n sekaantuminen Syyriaan selitettiin taistelulla ISIS-järjestöä vastaan. ’Taistelu terrorismia vastaan’ on toiminut USA:n oikeutuksena hyökätä useisiin maihin siitä huolimatta, että monissa tapauksissa USA on itse ollut tukemassa niitä samoja terroristeja, joilta se myöhemmin väittää suojelevansa ihmisiä.
Myös Irakin sodassa USA oikeutti hyökkäyksensä taistelulla terrorismia vastaan sekä puheella Irakin biologisista tai ydinaseista. Myöhemmin se vaihdettiin laveampaan “joukkotuhoase”-termiin. Irakista ei koskaan löydetty joukkotuhoaseista ja on syytä epäillä USA:n tienneen, ettei sellaisia ollut – ei enää edes heidän myymäänsä kaasua.
USA:lla ei ole paljoa uskottavuutta, kun se syyttää toisia kemiallisten aseiden käytöstä.
Irakilla ei myöskään ollut tekemistä terrorismin tukemisessa, vaikka tuohon aikaan Irak yhdistettiin valheellisesti WTC-torni-iskuun. USA:n narratiivia ei Irakin sodan aikaan juuri kyseenalaistettu mediassa, vaan silloin oltiin pelon ja sotahysterian vallassa.
Monien maiden media (myös Suomen) käyttää laajasti lähteenään amerikkalaista mediaa, ja useasti lähinnä vain toistaa Amerikassa kirjoitettujen juttujen sisältöä ja painotuksia. Se on helpompaa ja halvempaa kuin oma tutkiva journalismi, mutta myös tietoinen poliittinen valinta median USA-mielisten omistajien ja johdon taholta.
Kyse on kapitalistien valtataistelusta
On selvää, ettei USA todellisuudessa ollut eikä ole kiinnostunut johdonmukaisesta terrorismin vastustamisesta, vaan kyse on maailman hallitsemisesta.
Venäjä lähetti myös ilmavoimia Syyriaan sillä selityksellä, että mailla oli keskinäinen puolustussopimus. Siinäkin oli kyse kuitenkin geopoliittisista eduista, lähinnä yrityksestä rajoittaa USA:n toimintamahdollisuuksia, kenties USA:n täydellistä invaasiota, ja turvata Syyria venäläiselle eikä amerikkalaiselle pääomalle.
Kyse tässä vaarallisessa globaalissa valtataistelussa ei olekaan USA:sta ja Venäjästä abstraktisti, vaan USA:n ja Venäjän kapitalistiluokista ja niiden pyrkimyksistä.
Sodista eivät kuitenkaan tavalliset ihmiset voita yhtään mitään. Jatkuvan aseistautumisen ja militaristisen vihan yllytyksen keskellä on erittäin tärkeä ymmärtää mistä todellisuudessa on kyse ja torjua kaikin voimin kapitalististen sodanlietsojien propaganda ja toimet.
Vaikka mediassa yritetään kovin esittää USA ja NATO oikeuden puolustajina, eivät ne sitä ole.
Tomi Mäkinen