Sosialistinen Neuvostotasavaltojen Liitto (SNTL) perustettiin vuonna 1922 Neuvostoliiton ensimmäisessä Neuvostojen edustajakokouksessa. SNTL muodostettiin Neuvostoliiton kansojen tasa-arvoisuuden ja vapaaehtoisuuden perustalle. Vuonna 1924 hyväksytty perustuslaki oli Neuvostoliiton ensimmäinen perustuslaki.
Maailmanhistoriallinen ensimmäisen sosialistisen valtion perustaminen tapahtui 30. joulukuuta 1922. Sen toiminta perustui työväenvaltaan ja kommunistisen puolueen johtavaan asemaan yhteiskunnan toiminnan järjestämisessä.
Työväenvalta rakentui alhaalta käsin tehtaiden ja maatalouden kollektiivien ja puolueosastojen toiminnan ja päätösten perustalta. Kommunistisen puolueen päätöksenteko perustui demokraattiseen sentralismiin ja marxismi-leninismiin.
Neuvostoliiton perustaminen tuli mahdolliseksi Venäjän lokakuun vallankumouksen kukistettua vuonna 1917 tsaarinvallan ja Venäjän porvariston. Bolsevikkien puolue ja työväenluokka pystyi luomaan vain muutamassa vuodessa tarvittavat edellytykset neuvostokansojen yhtenäisyydelle ja rauhalle.
Uusi Neuvostotasavaltojen liitto, jossa tsaarien vuosisatainen sorto oli lakkautettu, jossa kansat itse päättivät kohtalostaan ja jossa jokaisella kansalla oli oma itsenäinen hallintonsa, herätti maailman kapitalisteissa ja porvariluokassa vihaa. Mutta työväenluokka ja maailman kansat olivat innostuneita ja näkivät tulevaisuuden avautuvan uuteen aikakauteen.
Neuvostoliiton perustuslaki
Neuvostoliiton perustuslaissa, joka oli voimassa 31.1.1924 – 26. 12. 1991, oli jokaisella 15 neuvostotasavallalla oikeus myös erota Neuvostoliitosta, jos se on kansan tahto. Sitä ei kuitenkaan määritelty, miten eroaminen tapahtuisi ja miten kansan tahto mitattaisiin.
Perustuslaissa oli tasavalloille määritelty paljon oikeuksia, mutta myös velvoitteita. Neuvostoliiton keskushallinnon oli määrä hoitaa maan ulkopolitiikkaa ja maanpuolustusta.
Jokaisella neuvostotasavallalla oli oma kommunistinen puolue ja sisäiset hallintoelimet. Poikkeuksena Venäjän neuvostotasavalta, jolla ei ollut omaa hallintoa. Neuvostoliiton hallinnon keskus sijaitsi Venäjän pääkaupungissa Moskovassa, joka oli myös koko valtion pääkaupunki.
Neuvostotasavalloilla oli omat pääkaupunkinsa, joissa sijaitsivat niiden sisäisen hallinnon rakennukset.
Neuvostotasavalloilla oli määritelty itsehallinto-oikeus. Osalla neuvostotasavalloista oli oma hallinnollinen jakonsa, joka koostui autonomisista neuvostotasavalloista. Eniten autonomisia neuvostotasavaltoja oli Venäjällä.
Sosialistisen Neuvostoliiton saavutukset…
Neuvostoliiton 1920-luvun suuriin saavutuksiin kuuluvat maan sähköistämisen aloittaminen, teollistaminen, rautateiden rakentaminen, lukutaidon ja koulutuksen nopea lisääminen ja terveydenhuollon järjestäminen. Ne loivat sen perustan, joilla maan saavutukset tieteen ja kulttuurin alueilla tulivat mahdollisiksi.
Ilman noita valtavia hankkeita ja ponnisteluja Neuvostoliiton saavutukset luonnonvarojen hyödyntämisessä, energiahuollossa, ydinvoiman rauhanomaisessa käytössä ja avaruuden valloittamisessa olisivat jääneet tekemättä.
Kulttuurin saavutuksiin kuuluivat kaiken sen hyvän säilyttäminen ja kehittäminen, mikä oli tsarismin jäljiltä vielä mahdollista. Uutena kulttuurin kehitysvaiheena nousi esille sosialistinen realismi, mikä ulottui kaikkialle taiteen alueille.
Kulttuurin yksi ulkomailla näkynyt osa oli urheilu. Siinä neuvostoliittolaiset urheilijat kilpailivat kaikissa urheilulajeissa tasavertaisesti muiden maiden urheilijoiden kanssa.
Neuvostoliiton ja neuvostokansojen suurin saavutus oli natsi-Saksan sekä sen liittolaisten ja fasismin lyöminen. Ilman valtavia inhimillisiä uhrauksia ja materiaalisia menetyksiä vuoden 1945 suuri voitto ei olisi toteutunut.
Mikä olisikaan tilanne, jos fasistit ja natsit pitäisivät valtaa koko Euroopassa, ei vain osassa Ukrainaa. Siksi toukokuun 9. voitonpäivä on tänäkin vuonna muistamisten ja kunnianosoitusten päivä.
Toisen maailmansodan päätyttyä Neuvostoliiton sosialistinen rakentaminen kohtasi tuotannon tehostamiseksi uusia vaatimuksia, korkeamman tason sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
…ja virheet
Sotatalouden purkaminen ja uusi alku ei ollut helppoa ja vaati suuria ponnisteluja koko neuvostokansalta. Tässä kriittisessä vaiheessa ratkaisuna eteenpäin ei katsottu sosialististen tuotantosuhteiden suunniteltua laajentamista. Ratkaisua haettiin ”menneiltä ajoilta”, kapitalismin tuotantovälineitä ja -suhteita hyödyntäen, ”markkina- sosialismia” kohden.
Varsinkin Nkp:n 20. puoluekokouksen (1956) ja ”Kosygin-reformin” (1965) jälkeen kukin yksittäinen teollisuusyksikkö määritteli omat tavoitteensa ”toiminnallisen voittonsa” perusteella, mikä pirstoi yhteiskunnallisen tuotannon yleiset tavoitteet.
Vähitellen kaikki valtion maatilat (sovhoosit) muuttuivat täysin omavaraisiksi ja maatalouden (kolhoosien) ryhmäomistus vahvistui. Palkkaero esimiesten ja työntekijöiden välillä kasvoi. Näin tuotannon keskeinen tieteellinen suunnittelu heikkeni, yksilöllisen anastamisen mahdollisuudet vahvistuivat ja vastavallankumouksen yhteiskunnalliset voimat vahvistuivat.
Kansanvallan ja sosialismin perustaan kuuluvia työpaikkakollektiiveja ja puolueryhmiä lakkautettiin, mikä merkitsi suunnittelun ja vallan siirtymistä yhä enemmän paikallistasolta ylemmille tahoille. Työläisten aloitteellisuus ja kritiikki jäi näin vaille huomiota.
Tuo paikallistason ohittaminen oli yksi syy, mikä mahdollisti Neuvostoliiton hajottamisen vuonna 1991.
Maailman työläisten ja kansojen kannalta Neuvostoliiton hajottaminen pysäytti yhteiskunnallisen ja sosialistisen edistyksen ja kehitysmaiden vapautumisen kauden. Sodat ja uuskolonialismi ovat tulleet rauhan ja kehityksen tilalle.
Työkansan Sanomat 1/2023