Venäjä jakaa mielipiteitä kommunisteiksi itsensä katsovien kesken varsinkin Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022. Revisionistit väittävät Venäjää ’anti-imperialistiseksi’ vallaksi, tai ’pienemmäksi pahaksi’ USA:ta vastaan.
Marxilaiset sen sijaan ovat tuominneet hyökkäyksen imperialistisena ja todenneet, että työläisten ei tule tukea mitään imperialistista valtaa – ei Venäjää, eikä Ukrainan hallintoa, joka on todellisuudessa vain amerikkalaiselle imperialismille maansa myynyt sätkynukke.
Ukrainan sodasta kärsivät Ukrainan ja Venäjän kansat, jotka pakotetaan tappamaan toisiaan imperialistien voittojen vuoksi. Lisäksi sillä on uhka laajentua maailmansodaksi. Lenin neuvoi työläisiä tekemään propagandaa imperialistista sotaa vastaan, ja kääntämään sen luokkasodaksi.
Lenin myös neuvoi kaikkia työläisiä vastustamaan erityisesti oman maansa imperialismia. Me kommunistit Suomessa vastustamme toimillamme erityisesti Naton ja EU:n imperialismia, sekä suomalaista imperialismia. Kommunistit Venäjällä taistelevat erityisesti venäläistä imperialismia vastaan. Muulla tavalla ei asia voisi olla.
Se, että paljastamme Naton sotaisan politiikan, ei ole venäläisen imperialismin tukemista. Toisaalta se, että osoitamme Venäjän olevan imperialistinen valta, ei ole Naton tukemista. Imperialistiset vallat kuten Venäjä ja USA, eivät turvaa kansojen rauhaa, vaan ovat sotien synnyttäjiä.
Miten Lenin määrittelee imperialismin
Kuten tunnettua, Lenin määrittelee imperialismin kapitalismin viimeisenä korkeimpana vaiheena viidellä tunnusmerkillä (tosin todeten, ettei mikään määritelmä ole täydellinen). Leninin antamat tunnusmerkit koskevat imperialistista järjestelmää kokonaisuutena, mutta niitä voidaan tietysti käyttää myös yksittäistä valtiota analysoidessa.
Nuo viisi tunnusmerkkiä ovat: 1) monopoleilla (suuryhtiöillä) on ratkaiseva asema taloudessa 2) pankki- ja teollisuuspääoma ovat yhtyneet finanssipääomaksi ja synnyttäneet finanssioligarkian 3) pääoman vienti (eli sijoittaminen ulkomaille) on saanut suuren merkityksen 4) on syntynyt kansainvälisiä kapitalistien liittoja, jotka jakavat maailman keskenään 5) koko maailma on jaettu suurvaltojen kesken.
Lisäksi Lenin sanoo, että ”jos olisi annettava mahdollisimman lyhyt määritelmä imperialismista, niin pitäisi sanoa, että imperialismi on kapitalismin monopolistinen vaihe” (Lenin, Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena)
Venäjän talous on monopolikapitalistinen
Kun tiedämme, että monopolismi on imperialismin tärkein taloudellinen piirre, on kysyttävä, onko Venäjän talous monopolikapitalistinen. Venäläinen Vallankumouksellinen kommunistien nuorisoliitto (Bolshevikit) (RKSM(B)) on julkaissut tutkielman ”Imperialism on the example of the Russian Federation”, jossa esitellään hyödyllistä aineistoa tästä kysymyksestä ja osoitetaan selkeästi Venäjän talouden monopolistisuus, eli sen kaikkien alojen keskittyminen vain muutamien jättiyritysten käsiin.
Joitakin esimerkkejä: Gazprom tuottaa noin 65 % Venäjän kaasusta, Transneft taas kuljettaa putkistoissaan 85 % Venäjän öljystä, Kalashnikov tuottaa 95 % Venäjän kevyistä aseista, Rostec kontrolloi lähes kokonaan Venäjän laivanrakennusta, Rostselmash Group taas tuottaa 65 % Venäjän kotimarkkinoiden maatalouskoneista. Saman ilmiön huomaa lähes kaikilla sektoreilla.
Monopolit ovat laajentuneet myös muille sektoreilla ja monilla niistä on omia pankkeja. Gazprombank on johtava toimija vakuutusalalla ja Gazprom-Media omistaa useita televisiokanavia. Gazprombank omistaa Venäjän suurimman sosiaalisen median VK:n.
Imperialismin talous ja politiikka
Jotkut väittävät, että vaikka Venäjän talous olisikin monopolistinen, ei se silti toteuta ’imperialistista politiikkaa’. Tämä on tietysti täydellinen kehäpäätelmä, koska samat tahot toisaalta sanovat, että vaikka Venäjä käy hyökkäyssotia, ne eivät ole imperialistisia, koska Venäjä ei muka ole imperialistinen.
RKSM(B):n tutkimus osoittaa selkeästi Venäjän ja USA:n kilpailevan Ukrainassa strategisten ja muiden intressien ohella taloudellisista intresseistä (RKSM(B):n mukaan Ukraina oli Venäjän suurin sijoituskohde). Venäjän valtio on 1990-luvulta lähtien tehnyt lukuisia sotilaallisia interventioita ja käynyt sotia naapurimaitansa Georgiaa, Tadžikistania, Abhasiaa ja Kazakhstania vastaan, joista vain uusin on imperialistinen sota Ukrainassa.
Tähän revisionistit vastaavat, että nuo kaikki sodat olivat vain ”itsepuolustusta” USA:n masinoimia juonia vastaan. Mutta eikö sitä juuri kutsuta imperialistien väliseksi taisteluksi, imperialistien väliseksi kilpailuksi? Kaikki imperialistit oikeuttavat jokaisen sotansa sillä, että he puolustavat omia (imperialistisia) etujaan.
On kummallista ajatella, että voisi olla kapitalistinen suurvalta, joka ei olisi imperialistinen. On myös kummallista ajatella, että monopolistinen talous ei noudattaisi imperialistista politiikkaa. Olisi idealismia kuvitella, ettei talous vaikuta politiikkaan.
Lenin jo aikanaan kritisoi tuota väitettä toteamalla: ”Kautsky erottaa imperialismin politiikan erilleen sen taloudesta, hän erottaa poliittisen monopolismin erilleen taloudellisesta monopolismista” (Lenin, Imperialismi ja sosialistisen liikkeen hajaannus).
Venäjä ja siirtomaat
Sellaistakin väitetään, että Venäjä ei voi olla imperialistinen, koska sillä ei ole ”siirtomaita”, tai koska se ei käy sotia ympäri maailmaa. Jälkimmäinen väite perustuu siihen näkemykseen, että käytännössä vain USA ja muutama muu supervalta ovat todella imperialistisia, koska ne ovat kaikkein sotaisimpia.
Sillä ei pitäisi olla merkitystä käykö valtio imperialistista sotaa kaukana vai lähellä oman valtion rajoja. Myös USA kävi alun perin 1800-luvulla rosvosotia oman valtionsa rajoilla ja lähistöllä. Samalla tavalla Venäjä pyrkii alistamaan köyhempiä naapurimaitaan. Ei kuittenkaan pidä unohtaa, että Venäjä myös ”torjuu terrorismia” Afrikassa parhaaseen amerikkalaiseen tyyliin.
Lenin ei epäillyt kutsua Tsaarin Venäjää imperialistiseksi, vaikka sillä ei ollutkaan siirtomaita omien rajojensa ulkopuolella, vaan ainoastaan Venäjään liitettyjä alueita.
Samanlainen kaavamainen ajattelu siitä mitä imperialismi on – eli kuvittelu, että sen on aina oltava täysin samanlaista kuin brittiläinen kolonialismi – on syynä siihen, miksi jotkut revisionistit nykyään kiistävät kokonaan imperialismin olemassaolon.
Lenin totesi, että imperialismi alistaa myös riippuvaisia maita, ei ainoastaan siirtomaita. Voiko siis rehellisesti kiistää Venäjän imperialistisuuden, jos se alistaa köyhiä naapurimaitaan, joiden taloutta se myös hallitsee ja joihin se sekaantuu sotilaallisesti?
Venäläisen pääoman vienti ulkomaille
Jotkut revisionistit väittävät, että Venäjä ei ole imperialistinen maa, koska se vie ulkomaille raaka-aineita ja muita tuotteita. He sanovat: ”imperialistisen maan pitäisi viedä ulkomaille pääomaa”. Ne eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia asioita.
Kaikki imperialistit vievät ulkomaille tuotteita, mukaan lukien raaka-aineita. Ukrainan sodassa merkittävää osaa näyttelee Venäjän ja USA:n kilpailu Euroopan energiamarkkinoista. Todellisuudessa Venäjä vie ulkomaille todella paljon pääomaa ja sillä on hallitseva asema omalla lähialueellaan:
”Kuten Euraasian Kehityspankin (EKP) 2023 raportissa sanotaan, Venäjä on säilyttänyt asemansa johtavana FDI:n [eli investointien] maahan viejänä alueella, jota raportti kutsuu Euraasiaksi: Azerbaidžan, Armenia, Valkovenäjä, Georgia, Kazakhstan, Kirgisia, Moldova, Venäjä, Tadžikistan, Turkmenistan, Uzbekistan ja Ukraina. Vuodesta 2016, Venäjän osuus alueen FDI:stä on ollut vähintään 78.9 %” (RKSM(B), sama)
Venäläinen kapitalismi on lisännyt sijoituksiaan myös Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Venäläiset yritykset rakentavat voimaloita ja junaratoja Kuubassa, sekä poraavat Kuuban öljyä. Kuuba otettiin 2023 Venäjän hallitseman Euraasian talousunionin tarkkailijajäseneksi.
Venäjä sijoittaa ulkomaille varmasti jopa enemmän pääomaa kuin tilastoista voisi päätellä. Kapitalistiset suuryritykset käyttävät monimutkaisia järjestelyjä (”kuoriyhtiöitä”, ”kehämäisiä liiketoimia” ym.) niin, että pääoman alkuperämaata voi olla joskus vaikea selvittää.
Venäläinen pääoma on usein laitettu jonkun Sveitsissä tai Alankomaissa kirjoilla olevan yhtiön nimiin. Tämä on ainoastaan lisääntynyt Venäjän vastaisten talouspakotteiden myötä.
Lisäksi imperialistit yhä enemmän käyttävät alihankkijoita ja ns. arms-length-ulkoistamista (kts. esim. Smith, Imperialism in the twenty-first century: globalization, super-exploitation, and capitalism’s final crisis). Tuon takia jonkun maan talous voi näyttää muodollisesti itsenäiseltä, voi näyttää, että siellä toimii ”kotimaisia yrityksiä”, jotka kuitenkin ovat todellisuudessa ulkomaisessa hallinnassa.
Yhteenveto
Yritykset osoittaa, että Venäjä muka ei ole imperialistinen, eivät ole kestävällä pohjalla. Venäjä on monopolikapitalistinen maa, joka muiden imperialistien tavoin harjoittaa toisten maiden riistoa.
Revisionistien argumenttien heikkoudesta antaa hyvän esimerkin Stansfield Smithin artikkeli ”Is Russia imperialist?” (MRonline, 2019). Hän sanoo, että Venäjä ei ole imperialistinen koska: Venäjän yritykset eivät ole yhtä rikkaita kuin joidenkin muiden maiden, se vie ulkomaille raaka-aineita, työn tuottavuus Venäjällä on matalampi kuin kaikkein rikkaimmissa maissa, sillä on ulkomailla ”vain” 19 sotilastukikohtaa ja sen hyökkäykset muihin maihin ovat muka ”ei-imperialistissa tarkoituksissa”.
Ilmeisesti nykyiset revisionistit olisivat ensimmäisessä maailmansodassa antaneet kaiken tukensa Tsaarille. Olihan myös Venäjän keisarikunta vielä selkeämmin raaka-aineita myyvä, Euroopan maita köyhempi ja huonomman työntuottavuuden maa, joka lisäksi ei vienyt ulkomaille käytännössä ollenkaan pääomaa, vaan harjoitti riistoa suoraan sotilaallisella rosvouksella.
Tsaarin Venäjä vannoi sodassa ainoastaan ”puolustavansa itseään” sekä muita slaaveja ”saksalaiselta barbarismilta”, eikä sillä ollut niinkään montaa sotilastukikohtaa ulkomailla kuin nykyisellä Venäjällä.
Kuten Marx sanoi, historia toistaa itseään ensin tragediana ja sitten farssina.
Tomi Mäkinen
Työkansan Sanomat 8/2024