Suomen siirtäminen Venäjän vastaiseksi lännen etuvartioksi etenee vauhdilla. Kansalaiset on pidetty visusti poissa tästä vaarallisesta kehityksestä. Valta on annettu kenraalien ja ulkopoliittisen johdon käsiin. Eduskuntakin on jätetty joko kokonaan ulkopuolelle tai uskollisena napinpainajana.
Pitkään valmisteltu sotilasliitto Natoon liittyminen hoidettiin etukenossa ja nopeasti. Kansalaisten hyväksyntä naamioitiin muutamalla suppealla ja ohjaavalla mielipidekyselyllä.
Natoon menon jälkeen militaristinen kehitys on jatkunut kiivaana. Suomen maaperä, ilmatila ja merialue on annettu Yhdysvaltojen ja Naton käyttöön. Ruotsin armeijakin on saanut oman osansa, kun sen Drakenit lentävät pitkin itärajaa vakoilemassa Venäjää.
Uusin ja ehkä vaarallisin vaihe paljastui viikko sitten, kun kerrottiin, että Suomen ulkopoliittinen johto on antanut luvan neuvotella Yhdysvaltojen Pentagonin kanssa yhdysvaltalaisten aseiden ja sotilasjoukkojen sijoittamisesta Suomeen.
Valmisteilla oleva sopimus on poikkeuksellinen ja vaarallinen.
Suomi sallisi toisen maailmansodan jälkeen ensimmäistä kertaa vieraan vallan joukkojen läsnäolon maassa, lyhytaikaisia sotaharjoituksia lukuun ottamatta.
Sopimus tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen armeijalla on käytössään Suomessa tiloja ja alueita aseiden varastointiin, kaluston huoltamiseen, harjoitteluun ja tiedusteluun. Pentagonille annetaan mahdollisuus käyttää Suomen lentokenttiä, satamia sekä sotaharjoitusalueita.
Jos nykyistä militarisointia ja sotavalmistelua ei pysäytetä, edessä saattaa olla ydinaseiden tuominen Suomen maaperälle. Sen hyväksyminen olisi kohtalokas kansalaisten vastainen teko.
Työkansan Sanomat 9/2023
Tilanne on vaarallinen. Sota Naton ja Venäjän välillä on todennäköinen. Kuten tavallista, riippumatta siitä kyka voittaaa, Suomi saa turpaansa. Tosin uskon sodan olevan ydinsota 1980-luvun pelkojen tyyliin.
Ehkä kylmän sodan paluu kuitenkin riittää. Vuosikymmeniä jatkuva asevarustelu on pääoman kannalta loistava bisnes: kehitellään koko ajan uusia aseita, mutta niitä ei käytetä.
Vuoden -80 jälkeen vasemmistolaisen yhteiskunta- ja historiatietouden sensuroiminen on luonut tiettyä tietämättömyyttä valitsijoissa. Vanhempi sukupolvi voi verrata näitä kahta kautta – nuorempi ei. Ei siten etteikö USA:ta aina olisi ihannoitu. Mutta ennen on puuttunut löysää rahaa massalle ja kapitalisisen yhteiskuntanäkemyksen ihanteet eivät ole olleet yksinomaa vallassa. Nyt ostetaan ryhmiä sitä mukaa kun tuntuu että ne uhkaavat pääoman vapaata riistomatkaa ja ne antavat kernaast ostaa itsensä. ”Luokkatietoisuutta ja Marxismi-Leninismin teoriaa ja filosofiaa” ei juuri missään korosteta varteenotettavana aatesuuntana. Venäjä on poissa aatteiden missikisan kärkijoukosta koska se ei ole pärjännyt globalismivastuksessa. Vaihtoehdot supistuvat teokratioihin ja hengellisiin ratkaisuihin. Meitä manipuloidaan kasaantuvien katastroofien otteessa jotka niinkuin hirttoköysi yhä näkyvämmin solmitaan ihmiskunnan häpeäksi. Kapitalismin ja teollistumisen alusta asti rahvasta ei ole kasvatettu, ainoastaan törkeästi ostettu ja lahjottu. Katse menee haikeana Venäjälle. Onko sillä lujuutta pysyä taipumattomana? Ikäänkuin todistajana kahtiajakautuneesta ihmisluonnosta, ja syyttäjänä nimenomaan eurooppalaiselle riistoaatteelle Columbuksesta asti? Saisimmekö me kuulua niihin toisiin? Luovuttaa ja salaa kääntyä?Onko se jo tapahtunut?
Oli hullua Suomelta liittyä Sotilasliiton Jäseneksi.
Paasikiven- Kekkosen Rauhanomainen Ulkopolitiikka oli Suomelle Paras.