Suomalaisessa yhteiskunnassa on parin viime vuoden aikana tapahtunut merkittävää oikeistolaistumista. Tähän on osittain vaikuttanut pandemian aiheuttama talouden taantuminen ja kapitalismin kriisin paheneminen, mutta erityisesti Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24. 2. 2022 ja siitä alkanut imperialistinen sota, sekä tätä seurannut sotapolitiikka.
Uusi hallitus
Suomen uusi hallitus nimettiin 20.6.2023. Petteri Orpon (kok.) johtama hallitus on historiallisen oikeistolainen; hallituspuolueita ovat nyt Kokoomus, Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit, sekä Ruotsalainen kansanpuolue. Hallitus ei siis sisällä yhtäkään itseään vasemmistolaiseksi tai edes keskustalaiseksi tituleeraavaa puoluetta. Hallitus on jo saanut kutsumanimen “sinimusta”.
Samana päivänä julkaistiin uusi hallitusohjelma. Sen sisältö on juuri sitä, mitä tällaiselta oikeistohallitukselta voisi odottaa. Hallitusohjelma hyödyttää niitä, joilla menee kaikista parhaiten ja leikkaa niiltä, joilla oli jo valmiiksi kaikista vähiten. Hallitusohjelma sisältää mm. 1,3 miljardin euron leikkauksia sosiaali- ja terveyspalveluihin, sekä 1,2 miljardin leikkauksia sosiaaliturvaan.
Leikkausten seuraukset ovat niin vakavia, että esim. EU on pitänyt niitä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaisina. Ihmisoikeussopimuksien lisäksi hallitusohjelma on ristiriidassa myös Suomen perustuslain kanssa. Työntekijöiden oloihin on suunniteltu melkoisia kurjistuksia, mm. jo ensimmäisen sairauslomapäivän muuttaminen palkattomaksi.
Hallitusohjelma sisältää loputtomasti retoriikkaa “sekä työn että yrittäjyyden arvostamisesta”. Yritetään ajaa linjaa luokkayhteistyöstä, ajatusta, että työläiset ja kapitalistit voivat elää harmonisesti yhdessä oikeanlaisessa yhteiskunnassa. On kuitenkin selvää, kenen oikeuksista tämä hallitus on kiinnostunut.
Hallitus on osoittanut halunsa kajota myös muiden sorrettujen ja huono-osaisten oikeuksiin. Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaa on kiristetty niin, että Suomessa työskentelevien ulkomaalaisten oikeuksia on huononnettu merkittävästi.
Jo hallitusneuvotteluissa nousi esiin myös kysymys aborttioikeudesta. Kristillisdemokraatit halusivat abortista tehtävän lääkäreille ja hoitajille “omantunnon asia”. On vaikeaa uskoa Kokoomukselta löytyvän halua tai selkärankaa vastustaa tätä ehdotusta, kun se väistämättä tuodaan uudestaan esille.
Uuden hallituksen politiikan vihamielisyys näkyy myös siinä, että hallitukseen on otettu useampi tunnettu natsi. Esimerkiksi elinkeinoministeri Vilhelm Junnilalla, sekä eduskunnan puhemies Jussi Halla-aholla on yhteyksiä äärioikeistoon ja historiaa fasistisista näkemyksistä. Mikäs siinä? Kokoomus ja Petteri Orpo toimivat ilomielin fasismin astinlautana – kunhan veroja ei vaan nosteta.
Miten Sanna Marinin hallitus valmisteli suomalaista yhteiskuntaa fasismille
Oikeistolainen politiikka ei alkanut uuden hallituksen myötä. Tällaiseen tilanteeseen päätyminen on vaatinut paljon pidemmän prosessin.
Edellinen, Sanna Marinin hallitus oli nimellisesti vasemmistolainen. Silti, tämän hallituksen aikana suomalainen yhteiskunta ja mieliala liikkui merkittävästi oikealle. Tämä johtui hallituksen ja samaan aikaan median aloittamasta sotapolitiikasta ja -propagandasta. Hallitus toimi jatkuvasti sillä perusteella, että olemme koko ajan akuutissa hätätilassa.
Kun Venäjän hyökkäyksen myötä pitkään Ukrainassa jatkunut sota sai uuden vaiheensa, alettiin suomalaisissa nopeasti herätellä vanhaa venäläisvihaa ja -pelkoa. Pian oltiinkin sitä mieltä, että me olemme jo nyt sodassa, vaikka todellisuudessa hyökkäys Suomeen on edelleen äärimmäisen epätodennäköinen. Tosiasiat eivät estäneet kansanvastaisen politiikan harjoittamista.
Aseisiin käytettiin miljardeja, jotka ovat nyt pois ihmisten peruspalveluista. Hoitajille säädettiin pakkotyölaki, joka on täysin epäinhimillinen, työväenluokan vastainen, ja ajaa nykyisiä hoitajia pois alalta pahentaen terveydenhuollon kriisiä entisestään.
Suomi ajettiin pikaisella prosessilla, ilman kansanäänestystä tai muuta vastaavaa, sotilasliitto Natoon. Tästä maksamme kovan eettisen ja rahallisen hinnan, kun joudumme tekemään yhä enemmän suuria asehankintoja, ja samalla toimimaan yhteistyössä ihmisoikeuksia polkevien imperialististen valtioiden kanssa.
Tämä kaikki ja enemmän oli mahdollista perustelemalla se äärimmäisellä hädällä. Eikä hätätilassa kenenkään eriävälle mielipiteelle ollut tilaa. Yleisesti hyväksyttävien mielipiteiden skaala lyheni merkittävästi, ja erityisesti Nato-vastaisuudesta ja -kriittisyydestä tuli tabu. Oli luotu ilmapiiri, jossa kaiken politiikan suurin motivaattori tuli olla Venäjän pelko. Kaiken järjen ja inhimillisyyden tekee mitättömäksi se pieni mahdollisuus, että Venäjä joskus hyökkäisi Suomeen.
Tällöinhän on loogista, että kaikkien eri mieltä olevien tulee olla Venäjä-myönteisiä. Ihmisellä ei voi enää olla mitään muuta syytä esim. vastustaa Natoa, kuin uskollisuus Venäjälle. Naton harjoittamat ihmisoikeusrikkomukset ja julmuudet eivät voi olla kenenkään oikea syy sen vastustamiselle, ne ovat vain tekosyitä Venäjä-mielisyydelle.
Samaa ideaa on nyt käytetty uuden hallituksen ja eräiden poliitikkojen julkiseen hyväksyttämiseen. Juuri hallituksen nimeämisen jälkeen, jos laittoi hakuun Jussi Halla-ahon nimen, tuli ensimmäisenä vastaan lukuisia uutisia siitä, miten Putin ei pidä hänestä ja on hyvin tyytymätön hänen valitsemiseensa Suomen eduskunnan puhemieheksi.
Ei sanaakaan siitä, että Halla-aho on myös tunnettu fasisti. Nyt hän on taas kenties vähän sympaattisempi suomalaiselle yleisölle esiinnyttyään Putinin suurena vihollisena. Meidän täytyy lakata uskomasta kerta toisensa jälkeen tähän törkeään Venäjän pelon hyväksikäyttöön, sillä se uhkaa jo porvarillistakin demokratiaa.
Mitä kommunistien tulisi tehdä
Kommunistien ei tule piiloutua tai mukautua, kun ajat muuttuvat vaikeiksi.
Kommunistien tulee vaikeuksista huolimatta jatkaa työväen ja kaikkien sorrettujen ryhmien asian ajamista, sekä Naton vastaisen rintaman rakentamista.
Meidän tulee kaikin tavoin vastustaa fasismin nousua ja puolustaa kansaa. Kommunistien tulee rohkeasti astua hallituksen vastaisen politiikan eturintamaksi.
Ps. Vilhelm Junnila kertoi 30.6. eroavansa tehtävästään elinkeinoministerinä.
Sanni Riihiaho
Työkansan Sanomat 8/2023