Viime joulukuussa lisättiin työsopimuslakiin uusi pykälä, toisen luvun 7 a §. Olennainen muutos on, että yleissitovaan työehtosopimukseen perustuva mahdollisuus sopimusehdoista poikkeamiseen tulee jossain määrin helpommaksi.
Tähän asti työehtosopimuksesta poikkeavia paikallisia sopimuksia ovat saaneet tehdä vain ammattiosastoa edustavat luottamusmiehet, sen mukaan kuin työehtosopimuksessa on määrätty.
Suomessa on kymmeniä lainkohtia, jotka antavat oikeuden poiketa lain säännöksistä valtakunnallisilla työehtosopimuksilla. Ne koskevat laajasti työaikaa, vuosilomia ja opintovapaata koskevia lainkohtia.
Lakia huonommat sopimukset ovat mahdollisia, ja niitä on tehty runsaasti. Myös työehtosopimuksissa on aina ollut paikallisen sopimisen mahdollistamia määräyksiä. Tällaiset paikalliset sopimukset koskevat tyypillisesti urakkapalkkoja, erilaisia lisiä ja työaikajärjestelyjä.
Työnantajaliittoon kuulumattomien tuhansien yritysten ongelmana on heidän järjestönsä Suomen Yrittäjien mukaan se, että paikalliseen sopimiseen on työehtosopimuksilla oikeutettu vain työnantajaliiton jäsenyritykset, normaalisitovan työehtosopimuksen valtuuttamana.
Kun sopimuksissa on etujen huonontamismahdollisuus, niin isot firmat saavat kilpailuetua. Villit työnantajat, joissa noudatetaan työehtosopimusta vain yleissitovuuden pohjalta, eivät ole voineet poiketa eduista.
Ammattiliitot vastustivat erityisesti sitä, että uudessa säännöksessä sallitaan paikallinen sopiminen luottamusmiesten ohella myös luottamusvaltuutetuille. Kun luottamusmies edustaa liiton jäseniä, niin villit työntekijät voivat valita keskuudestaan enemmistöpäätöksellä luottamusvaltuutetun. Näin on ollut jo vuodesta 2001 alkaen, jolloin yksimielisesti laadittiin edellinen työsopimuslaki.
Työpaikalla voi siis olla sekä luottamusmies että luottamusvaltuutettu. Paikallinen sopimus tehdään molempien kanssa. Jos ei ole lainkaan valittu luottamusmiestä, työntekijöitä edustaa yksin luottamusvaltuutettu. Paikallinen sopimus sitoo kaikkia työpaikan työntekijöitä.
Lakiin otettiin määrämuotovaatimus. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja toimitettava työsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa. Laista ei käy ilmi, mitä työsuojeluviranomaiset tekevät näillä sopimuspapereilla. Jos niitä ei toimiteta, seuraamuksena on laiminlyöntimaksu 1.000–10.000 euroa. Sopimukset ovat irtisanottavissa kolmen kuukauden irtisanomisajalla, ellei ole sovittu sitä lyhyemmästä irtisanomisajasta.
Ammattiliittojen mukaan uusi laki aiheuttaa vaaran työehtojen huonontumisesta, koska ay-koulutusta saamattomat luottamusvaltuutetut ovat pätemättömämpiä kuin luottamusmiehet. Myös luotettavuutta epäillään.
Tämä vaara on torjuttavissa niin, että työehtosopimuksiin ei enää oteta sellaisia kohtia, jotka sallivat huononnukset. Työehtosopimusten sitovuus on edelleen sama kuin ennen muutosta.
Työehtosopimusten vähimmäisehdoista ei voi poiketa millään paikallisilla sopimuksilla ilman työehtosopimuksen kelpuutusta. Todennäköistä onkin, että ammattiliitot vähentävät mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen jo tulevalla sopimuskierroksella.
Kalevi Hölttä, oikeustieteen tohtori, dosentti
Työkansan Sanomat 1/2025