Yleltä taas antikommunistista propagandaa

Me kaikki olemme kuulleet kerta toisensa jälkeen porvarien jankuttavan “kommunismi on hävinnyt, marxismi on kuollut”. Kapitalistiluokka kuitenkin tuntee tarvetta yhä taistella muka hävitettyä vihollistaan vastaan, eikä uskalla hetkeksikään hellittää levittämästä valheita kommunismista. Mutta mikään propagandakaan ei ole kaikkivoipaa, eikä voi kapitalismia lopulta pelastaa. Se voi korkeintaan pelata aikaa. Historian kehitys kulkee väistämättä eteenpäin, eikä mikään ole ikuista, edes kapitalismi.

Ylen uusi tv-sarja “Kylmän sodan Suomi”on eräs uusimpia näytteitä antikommunististen propagandamaakarien aherruksesta. Jari Tervon juontamaan sarjaan on kerätty haastateltaviksi oikeistolaisia aina kokoomuksen Ben Zyskowiczista historioitsija Kimmo Rentolaan, joka on toiminut mm. suojelupoliisin (supo) palkkaamana tutkijana ja omistanut koko akateemisen uransa suomalaisen kommunismin mustamaalaamiseen.

Onko rauha “suomettumista”?

Vaikka kyseisessä tv-sarjassa puhutaan paljon muustakin, on pääprioriteetti selvästi imperialististen pyrkimysten ajaminen ja oikeuttaminen. Sarja sanoo käsittelevänsä “suomettumista”, joka kuvaillaan “liialliseksi Neuvostoliiton huomioonottamiseksi” ja toisaalta “valehtelemiseksi”. Käytännössä kyse on siitä, että toisen maailmansodan jälkeen Suomessa tuomittiin sotaa edeltänyt epäonnistunut ulkopolitiikka, joka oli ollut avoimen vihamielistä Neuvostoliittoa kohtaan.

Kapitalistit olivat vieneet Suomen Hitlerin puolella rikolliseen ja tuhoisaan sotaan. Kun sota loppui kansa halusi rauhaa ja tuomitsi fasismin. Kommunistien ja kansandemokraattien Skdl nousi heti suurimpien puolueiden joukkoon saatuaan huomattavan vaalivoiton.

Käänne rauhalliseen ulkopolitiikkaan ei tietenkään miellyttänyt taantumuspiirejä, eikä se miellytä myöskään nykyisiä kapitalistipiirejä, jotka haluavat alistaa Suomen osaksi USA:n imperialistisia pyrkimyksiä, mikä edellyttää vihollisuuden ylläpitämistä Venäjään. Osana USA:n imperialistien suunnitelmia Yle ja koko Suomen kapitalistinen media lietsoo Venäjä-vihaa ja käyttää sotaisaa retoriikkaa. Muutama päivä sitten televisiossa näytettiin jälleen uusintana sarja “Ei löydy Viipurin vertaista” jossa venäläisistä käytetään törkeästi tuttua r-kirjaimella alkavaa sanaa ja haikaillaan “Karjalaa takaisin”.

Niinpä rauhallisen ulkopolitiikan aika myöskin tuomitaan kategorisesti. Rauhasta ei kerta kaikkiaan ole porvarien propagandisteilla mitään myönteistä kerrottavaa. Tervo sanookin heti ensimmäisessä jaksossa rauhan tarkoittaneen “valhetta”. Sopeutuminen rauhallisiin naapurisuhteisiin tarkoitti kuulemma “luopumista itsenäisyydestä ja totuudesta”.

Todellakin, tämä ohjelma edustaa uutta entistä oikeistolaisempaa historian tulkintaa, jossa koko Kekkosen ajan politiikka kuvaillaan kirjaimellisesti “häpeällisenä” ja josta koko Suomen pitäisi tuntea Tervon sanojen mukaan “kollektiivista syyllisyyttä”. Kekkonen ajoi omana aikanaan taitavasti kapitalistien asiaa, mutta se ei sotahulluille imperialisteille enää riitä.

Kapitalistien “vapaa ja puolueeton media”

Tv-sarjassa täysin tosissaan kritisoidaan kommunismia siitä, että se antaa ihmisille “mustavalkoisen maailmankuvan”, jossa on “hyviä ja pahoja”. Samassa tv-sarjassa kuitenkin ylistetään jatkuvasti “läntistä demokratiaa” ja tuomitaan “kommunistinen diktatuuri”. Ilmeisesti porvarien oman propagandan maailmankuva saa olla mustavalkoinen.

Koko sana “läntinen demokratia” on jo syvästi puolueellinen, koska siinä esitetään läntisen kapitalismin edustavan demokratiaa. Länsi on kuitenkin useasti tukenut avoimia fasistisia diktatuureja ja sotilasjunttia ym. Espanjassa, Kreikassa, Etelä-Koreassa ja lukemattomissa muissa paikoissa. Lisäksi kapitalismi itsessään on järjestelmänä epädemokraattinen.

Toisaalta sosialistiset maat määrittelivät itsensä aina demokraattisiksi siinä missä länsikin. Noissakin maissa päättäjät valittiin vaaleilla, mutta vaalien voittajia ei valittu sillä perusteella, kuka sai eniten vaalirahaa rikkailta kapitalisteilta. Yle on selvästi valinnut linjan, että kannattaa kapitalistien näkemyksiä ja vastustaa poikkeavia käsityksiä. Sarjassa kehutaan, kuinka Suomi on nyt vihdoin tullut todelliseksi länsimaiseksi demokratiaksi, jossa media on “vapaa”, “puolueeton”, ja “puhuu totta”. No uskoo, ken tahtoo.

Sarjan jaksossa 4 sanotaan ironisesti, että toimivassa demokratiassa olisi oltava media, joka kiistää hallitsijoiden näkemykset. Kiistääkö Yle tai yksikään Suomen suurista mediayhtiöistä päättäjien antikommunistista ideologiaa? Asettuuko joku niistä toiselle kannalle? Ei tietenkään. Kritisoiko Yle Suomen EU-jäsenyyttä, jota kannattavat kaikki hallitus- ja eduskuntapuolueet? Ei tietenkään kritisoi. Kun hallitus päätti ostaa erittäin kalliita hävittäjiä (hanke, jota oppositiopuolueet myös tukivat) niin käynnistetiinkö kapitalistien mediassa laaja kampanja hävittäjien oston kritisoimiseksi? Luonnollisesti mitään sellaista ei tapahtunut.

Kapitalistit kirjoittavat historiaa uusiksi

Jari Tervo lausuu sarjan jaksossa 6 juhlallisesti, että nykyään Suomessa vallitsee ’vapaus ja historioitsijat eivät joudu sensuroimaan itseään’. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoastaan antikommunistinen historiantulkinta hyväksytään. Tämä siitä huolimatta, että se on ilmiselvästi totuudenvastainen.

Hyvän esimerkin tästä antaa Tervon tv-sarja itse. Sarjassa väitetään Suomen kansan olleen “yhtenäisenä” toisessa maailmansodassa Neuvostoliittoa vastaan. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Toisinajattelijat oli laitettu turvasäilöön, vankiloihin, rangaistuspataljooniin, Koverin keskistysleirille ja muihin paikkoihin tai ammuttu. Kuka tahansa voi Malmin hautausmaalla nähdä tapettujen suomalaisten fasismin vastustajien muistomerkin.

Rauhaa puolustavat järjestöt ja lähestulkoon kaikki vasemmistolaiset järjestöt SAJ:tä ja Suomen sosialidemokraattista nuorisoliittoa myöten oli kielletty. Sosialidemokraattien vasemmisto-oppositio eli “kuutoset” joutuivat myös eduskunnasta suoraan vankilaan, koska puolustivat rauhaa. Terrorin avulla, ja jälkikäteen historiaa väärentämällä, kansa saatiin “yhtenäiseksi”.

Tv-sarjassa esitetään lukemattomia perättömiä ja lapsellisia väitteitä. Esim. sanotaan, että Suomen ja Neuvostoliiton sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta oli jollakin tavalla hämärä, koska “todelliset ystävät eivät tarvitse sopimuksia”. Erilaiset yhteistyösopimukset ovat kuitenkin täysin normaaleja kansainvälisessä politiikassa. Onko sopimus hyvä, riippuu itse sopimuksen sisällöstä. Tämä on selvää kaikille niille, jotka eivät ole antikommunismin sokaisemia.

Jankkaamista ”suomettumisesta”

Sarjassa jankataan, että “suomettumisen aikana” Suomessa ei kritisoitu Neuvostoliittoa tai kommunismia. Tuo on varsinaista historian uudelleen kirjoittamista. Kekkosen aikana ulkopolitiikan linja oli neutraalimpi kuin nykyään, eikä Yle tehnyt samalla tavalla antikommunistisia propagandasarjoja kuin nykyään, mutta kommunismia vastaan hyökättiin silloinkin jatkuvasti mediassa, akateemisessa maailmassa jne.

Suomessa levitettiin myös USA:n rahoittamaa propagandaa Neuvostoliittoa vastaan. Tästä on esimerkkinä Valitut Palat, jota Ylen tv-sarjassa kovasti kehutaan. Aivan kuten nykyäänkin Suomen kapitalistinen media käytti uutisoinnin lähteinään USA:n mediaa, joka taatusti ei ollut kommunistimyönteinen. Suomi myös osallistui tuohonkin aikaan Neuvostoliiton vastaisiin vientipakotteisiin.

Oli ainoastaan poikkeuksia, jolloin tiettyjä hurjimpia antikommunistisia hankkeita onnistuttiin estämään. Niissäkin tapauksissa propagandaa voitiin julkaista esim. Ruotsissa ja tuoda Suomeen, kuten kryptofasistisen kirjailijan Solzhenitsynin Vankileirien saaristo. Tuota fiktiivistä ja täysin valheellista teosta Tervo ylistää “vuoden 1973 maailmanhistorian tärkeimmäksi kirjaksi”. Mitä muuta voisi häneltä odottaakaan.

EU:n ja Naton ilosanoma

Sarjan viimeisessä jaksossa surkutellaan sitä, että “suomettumista” on kritisoitu vasta liian vähän. Kuulemma olemme “edelleenkin suomettuneita”. Lisäksi sarjassa todetaan, että Suomi ei aikaisemmin ollut aito länsimaa, mutta “onneksi” liityttyään EU:hun tuo asia on nyt korjattu. Tuon jälkeen seuraa pitkä ylistyspuhe EU:n kunniaksi ja selostus siitä, kuinka EU ei muka mitenkään puutu Suomen asioihin tai rajoita Suomen poliittista päätösvaltaa, joka on itsestään selvää valhetta. Todellisuudessa EU asettaa Suomelle monenlaisia vaatimuksia ja velvoitteita, ja poliittista päätäntävaltaa on siirretty Brysseliin. Suomi on alistettu avaamaan taloutensa ja rajansa Euroopan suurpääomalle.

Kun jakso lähentyy loppuaan, käännetään taas huomio Venäjällä pelottelemiseen ja Zyskowicz pitää puheen Naton hienoudesta ja siitä, kuinka Nato ei uhkaa Venäjää. Todellisuudessa Nato kuitenkin saartaa Venäjää. Kuten vitsissä sanotaan, “kirotut Venäläiset selvästi uhkaavat meitä, kun ovat rakentaneet kotinsa meidän Nato-tukikohtiemme keskelle”.

Lisäksi tv-sarjassa vielä varoitetaan, että Venäläiset “valheellisesti” syyttävät joitakin russofobeiksi. Ylen ohjelmissa kuitenkin lietsotaan avointa vihaa Venäjää kohtaan ja joissakin ohjelmissa jopa haukutaan venäläisiä rasistisilla nimityksillä.

Lopuksi tv-sarjan tekijät yhdistävät Neuvostoliiton nykyiseen Venäjään ja tekevät selväksi, että vihollinen ei ole pelkästään kommunismi vaan kaikki venäläinen. Natoa ylistävä ja hävittäjiä osteleva kapitalistiluokka haluaa ihmisten uskovan, että kommunismi on pahaa, rauha on valhetta ja itänaapuri on edelleenkin “perivihollinen”.

Tomi Mäkinen